Emily St. John Mandel: Lasihotelli

Petoksen lasinkeveä fasadi

Emily St. John Mandel: Lasihotelli. Englanninkielinen alkuteos The Glass Hotel 2020. Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi: Anna Makkonen. 321 s. Tammen keltainen kirjasto 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

"-- eikä ihminen ole välttämättä läpeensä paha, niin vakuuttelimme myöhemmin itsellemme, vaikka hän ummistaa silmänsä joiltakin asioilta - ja jopa aktiivisesti osallistuu joihinkin toisiin - jos hän ei ole yksin vastuussa niistä --"

Joukko ihmisiä, joiden kohtalot sitoo yhteen mahtava miljardiluokan pyramidihuijaus ja finanssikriisi. Huijaus, jolla on todellinen esikuvansa Bernard L. Madoffin investointipankin vuonna 2008 paljastuneessa pyramidihuijauksessa.

Jonathan Alkaitis omistaa oudonkauniin luksushotellin keskellä ei-mitään Kanadassa. Hotelliin pääsee vain vuoroveneellä ja se tarjoaa luonnonläheisyyttä ilman luonnossa rämpimistä sekä erityisen kokemuksen ajan ulkopuolelle pääsystä. Kirjan mittaan hotellista tulee eräänlainen symboli suurella rahalla rakennetusta turvallisesta maailmasta, jonka näennäinen läpinäkyvyys paljastuu varsin rikkoutuvaksi.

Tyttö nimeltä Vincent ja hänen veljensä Paul ovat hotellin työntekijöitä, kun Alkaitis saapuu vierailulle ja kiinnittää huomionsa baarimestarina työskentelevään kauniiseen Vincentiin. Vincentillä on erityinen kyky olla luontevan miellyttävä kaikille tapaamilleen ihmisille, ja Jonathanilla on sille käyttöä. Samaan aikaan hotellissa tapahtuu ikävä välikohtaus, jonka vuoksi Paulin ja Vincentin tiet eroavat.

Jonathanin edustusvaimoa esittäessään Vincent tutustuu ainakin päällisin puolin Jonathanin ylimpiin alaisiin, asiakkaisiin ja liiketuttaviin sekä heidän puolisoihinsa. Hänen elämänsä muuttuu ylelliseksi tavalla, jota hän ei olisi aikaisemmin kirjaimellisesti osannut edes kuvitella.

Emily St. John Mandel kutoo tarinaansa löyhästi toisiinsa liittyviä henkilöitä ja heidän elämäänsä kuilun reunalla. Päätöksiä ja niiden seurauksia. Petosta, itsepetosta ja luottamusta. Ja raha, oma valtionsa, jonne Jonathan Alkaitis on avain.

Mandel kuljettaa henkilöitään niin taitavasti, että hän voi vaivatta tuoda mukaan myös henkilöitä, jotka ovat tuttuja hänen aikaisemmasta, tämän romaanin jälkeiseen aikaan sijoittuvasta romaanistaan. Henkilöiden elämää ei pumpata kirjassa tyhjiin. Mandel pystyy luonnostelemaan hahmoja kevyesti ja silti välttämään pintapuolisuuden vaikutelman.

Kirjan juonesta en haluaisi sanoa paljoakaan, lukukokemus on nautittavampi sillä tavoin. Jo suomennoksen kansiliepeessä kerrotaan, että kyse on pyramidihuijauksesta. Lukiessani mietin useasti, millaista olisi ollut lukea kirjaa, jollei olisi jo aluksi tiennyt tätä. Tieto katastrofista on kirjan läpäisevä, eteenpäin vievä voima. Mutta missä vaiheessa olisin itse tajunnut sen, jollei tätä tietoa olisi syötetty minulle valmiiksi? Missä vaiheessa kirjan henkilöt tajuavat, millaisia päätöksiä tekevät?

"Aloita lopusta: syöksyn laivan laidan yli myrskyn vellovaan pimeyteen -"

Kuten edellisessä suomennetussa teoksessaan Asema 11:ssa Mandel tarkastelee myös tässä teoksessa henkilöitään elämän romahduspisteessä. Romahdus ei tällä kertaa ole niin perusteellinen, että lähes koko ihmiskunta tuhoutuisi kuten Asema 11:ssa. Kirjaa kuitenkin hallitsee epätodellinen tunne siitä, miten joidenkin maailma saattaa yhä olla paikoillaan ja jatkua, kun toiset havahtuvat sokissa sirpaleiden keskellä kaiken menettäneinä. Kun kupla puhkeaa sen paineaalto ulottuu kuitenkin hyvin laajalle.  

Tapahtumat sijoittuvat hiukan ympäri maailmaa, enimmäkseen New Yorkiin ja sen talouspiireihin ja Kanadan maaseudulla sijaitsevaan hotelliin sekä Torontoon. Tarinan alun selvärajaisista, joskin oudosti samoja kulisseja muistuttavista paikoista siirrytään loppupuolen liukeneviin paikkakäsityksiin: ollaan liikkeessä. Rajattomalla merellä, kiireettä paikasta toiseen siirtyvällä matkailuautolla, funktionsa menettäneessä autiossa hotellissa tai mielen toisiinsa vaihtuvissa paikoissa.

"Missä minä olen? En meressä enkä missään muuallakaan, en tunne enää kylmää, en tunne mitään, tunnen rajan, mutten tiedä kummalla puolella olen, ja pystyn nähtävästi liikkumaan muistojen välillä kuin huoneesta toiseen - "

Teoksen rakenne takaumineen on mestarillinen. Sen vertaaminen musiikin teemojen kehittelyyn on kulunutta, mutta antaa hyvin kuvan siitä, miten tapahtumat kirjassa etenevät. Sillä ne etenevät myös takaumien ja sivuteemojen kautta. Teksti on koko ajan liikkeessä eteenpäin ja lukija tunnistaa toistuvaa kohtalonmukaisuutta eri henkilöiden elämässä ja päätöksissä, niin erilaisia kuin ne suhteessa toisiinsa ovatkin. Kerronnassa on jännitysromaaneille ominaista intensiteettiä, joka kohdistuu aluksi siihen, miten valtava petoksen rakennelma alkaa rakoilla ja teoksen loppupuolella siihen, miten henkilöt selviytyvät romahduksesta.  

Megaluokan huijauksessa on kyse lähestulkoon oman rinnakkaistodellisuuden rakentamisesta. Joukkoharhasta. Todellisuuksien vääristymisestä, kunnes koko rakennelma sortuu. Ei olekaan ihme, että romahduksen jälkeen henkilöiden joutuessa rakentamaan elämäänsä uudelleen osa heistä vetäytyy erilaisiin varjo- tai vastatodellisuuksiin. Tai tulee vedetyiksi niihin.

Syyllisyyden kohtaaminen, oman ja muiden, nousee lopulta siksi tekijäksi, mikä erottaa henkilöt ja heidän selviytymisstrategiansa toisistaan.

Aleksi Milonoffin käännös on erinomainen, kuten se oli jo saman tekijän edellisen teoksen suomennoksessa Asema 11.

Emily St. John Mandel on kanadalaislähtöinen kirjailija, joka asuu nykyisin New Yorkissa. Hänen ensimmäinen romaaninsa Asema 11 on käännetty yli kolmellekymmenelle kielelle ja hän voitti sillä mm Arthur C. Clarke -palkinnon.

Anna Makkonen on vanginnut kansikuvaansa teoksen odottavan tunnelman ja myös jotain ajan ulkopuolella olemisesta.

Muualla:

Katy Waldman: "The Glass Hotel" is a profound study of responsibility in times of crisis. New Yorker March 26, 2020. 

Michael Schaub: In "The Glass Hotel" The Disasters Are Smaller But Still Disruptive. NPR March 20, 2020. (Sisältää juonipaljastuksia.)

Eleonoora Riihinen: Kanadalainen kirjailijatähti kirjoitti aavemaisen romaanin talouskriisistä ja itsepetoksesta. HS 15.7.2023

Helmet 2024-lukuhaasteessa

kirja sopii kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa

11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä (useampikin)

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

29. Kirjassa valehdellaan

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä (Aleksi Milonoffin käännöksistä löytyy valinnanvaraa pariksi tälle kirjalle.)