Sisko Istanmäki: Yöntähti. 205 s. Tammi 2008.
Unelmat sortuu, unhoittuu, ja kukat niittää nopsa syys, siteeraa Kielo eräänä päivänä, kun he kävelevät kohti ruokasalia. Siellä on taas ruoka katettuna, mikäs hätä tässä siis on kävellä runoja ladellen pitkin kuivaa, sileää ja puhdasta lattiaa kohti hyvää ateriaa.
Kahdeksankymppiset entiset luokkatoverit tapaavat toisensa pienessä, nuukuudestaan tunnetussa pohjalaispitäjässä järjestetyssä luokkakokouksessa mutaisen joen rantamilla. Menestyksestään tietoinen Norma tekee tovereilleen yllättävän ehdotuksen, josta paljastuu myös syy kokouksen koolle kutsumiseen: Norma on ostanut ja kunnostuttanut vanhan kansakoulun lähiseuduilta. Hän on perustamassa sinne ikäihmisten asumisyhteisöä, joka tarjoaa asukkailleen täysihoidon.
Itsensäkin yllättäen kolme henkilöä ottaa Normaan myöhemmin yhteyttä asian tiimoilta, koska joutuu toteamaan, ettei enää voi asua silloisessa kodissaan. Pian Norma on jo vastaanottamassa heitä Rauhanmäen portailla ja vastaanottokomiteaan liittyy Yöntähti-kissoineen myös keittiöhengettäreksi palkattu samaa koulua käynyt Nelli.
Kirjailijaksi tituleerattu Kielo pitää satujen kirjoittamisesta ja rakastaa yli kaiken kanarialintu Tipiään. Helmi on harrastanut aikaisemmin maalausta ja Herbert toiminut kotikylässään pappina. Mitä odotuksia heillä onkaan ollut uuden kotinsa suhteen, kaikki on tietenkin toisenlaista. Eikä Rauhanmäki osoittaudu olevan ihan nimensä veroinen, kun asukkaiden ja henkilökunnan erilaiset luonteet kolahtelevat vastakkain.
Kovin luu on elämän katkeroittama ja suustaan paha kokki Nelli, jonka toimia astioiden paiskominen säestää silloinkin, kun hän ei sano mitään. Mutta asukkaat sopeutuvat vähitellen ja elämään ilmaantuu vaihtelevin jaksoin eripituisia leppoisia, ystävyyden täyttämiä hetkiä. Kunnes mielenrauha on taas mennyttä.
Sisko Istanmäellä on muidenkin kirjojensa pohjalta tunnetusti kyky löytää kuvattavaksi mielenkiintoisia ihmistyyppejä ja nähdä heidän arkisen elämänsä ei-ollenkaan-tavanomaiseen ytimeen. Näin esimerkiksi tv-elokuvinakin tutuksi tulleissa kirjoissa Liian paksu perhoseksi ja Viimeiset mitalit.
Istanmäen huumori on myhäilevän salaviisasta, kaukana osoittelevasta tai pilkkaavasta, vaikka monin paikoin onkin kuivan ironista. Hän pystyy näkemään ulospäin koomisiltakin vaikuttavien hahmojen sisäisen suuruuden ja arvokkuuden.
Yöntähdessä Istanmäki kuvaa sitä ihmiselämän vähemmän kuvattua taitekohtaa, jolloin ihminen joutuu luovuttamaan osan elämänhallinnastaan muille. Mitä mielessä liikkuu silloin? Ja mitä elämältä voi enää odottaa?
Kirja on minusta ennen muuta kuvaus ystävyydestä ja ihmisen kyvystä ottaa ystävyyttä vastaan. Lempeästi henkilöiden pintaa raaputtamalla tarina myös osoittaa, miten elämän varrella kohdatut traumat ja pettymykset vaikuttavat tuohon kykyyn.
Se tuntuisi kuitenkin olevan varmaa kertomuksen perusteella, että elämä tarjoaa yllätyksiä loppuun saakka.
Yhdellä lauseella: Lapsuudenystävistä vanhuuden kohtalontovereiksi.
Muut blogit: Sallan lukupäiväkirja
Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirjan voi sijoittaa mm:
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
7. Kirja kertoo ystävyydestä
34. Kirjailijan nimessä on luontosana
42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Kommentit
Lähetä kommentti