Siirry pääsisältöön

Natalia Jenner: Jane Austenin talo

 


Natalia Jenner: Jane Austenin talo. (Alkuteos: The Jane Austen Society, 2020) Minerva, 2021. 328 s. Suomennos: Jänis Louhivuori. Kirjan kansi: Taittopalvelu Yliveto Oy

Hän oli nähnyt neiti Francesin ajelehtivan sen maailman halki kuin aave, Adam Berwickin istuvan yksinään vanhojen heinäkärryjensä päällä ja tohtori Grayn kuljeskelemassa kaupungin halki silmissään poissaoleva katse ikään kuin suuntautuneena todellisuuden ja tuskan ohi ystävällisempään maailmaan. Mutta yhtä kaikki maailmaan, jota ei ollut olemassa. Sillä todellinen maailma tarkoitti tuskaa ja vaatimusta elää sen kanssa, eikä se päästänyt ihmistä otteestaan edes silloin, kun kaikki oli menetetty.

Toisen maailmansodan päätyttyä, syksyllä 1945 pienessä Chawtonin kylässä East Hampshiressa Englannissa kylän vähäiset asukkaat yrittävät palata jälleen normaalielämään, vaikka monilla heistä on suuria henkilökohtaisia menetyksiä takanaan. 

Adam, eristäytyvä ja hiljainen maanviljelijä, tulee raottaneeksi kuortaan sen verran, että esittää idean: seudun ainoan kuuluisuuden, siellä olevalla sukutilallaan elämänsä viimeiset vuodet viettäneen Jane Austenin muiston ja perinnön vaalimiseksi pitäisi tehdä jotakin. Tästä saa alkunsa Jane Austen -seura, jonka tavoitteena on paitsi Austenin henkisen perinnön suojelu, myös häneen liittyvän talon muuttaminen Austen-museoksi. Adamin onnistuu yhdessä kylän lääkärin kanssa saada suunnitelmaan mukaan muutamia muitakin Jane Austenin romaanitaiteen ihailijoita.

Austenin sukutilan omistajan tytär, joka ei ole koskaan saavuttanut isänsä hyväksyntää, nuori leski, kylän lääkäri, joka ei pystynyt pelastamaan tapaturmaisesti kuollutta vaimoaan, amerikkalainen, ikääntymistä pelkäävä filmitähti, nuori sisäkkötyttö, joka joutui jättämään koulunsa kesken, rakkaudessa pettynyt asianajaja. Mukana häärää myös Sotheby's antiikkihuutokaupan ostaja. Hanke yhdistää eri tavoin siipirikkoja ja toiveissaan pettyneitä ihmisiä ja ajan myötä siitä muodostuu myös jokaiselle heistä tie takaisin elämään.  

Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, kirja muistuttaa monin tavoin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallista piiriä perunankuoripaistoksen ystäville. Eikä se sinällään ole mitenkään haitaksi perunankuoripaistoksen ja Jane Austenin ystäville, sillä kirja ei lainaa mitenkään häiritsevässä mielessä toista menekkiteosta, vaikka perusideassa onkin yhtäläisyyksiä.

Hyvän mielen lukuromaanista on kyse, näin kustantajakin mainostaa kirjan takakannessa. Ja sellaisia ainakin minä tunnen juuri tässä maailmantilanteessa kaipaavani suuremmassa määrin kuin tavallisesti.

Olen vieraillut joskus Jane Austenin Bathissa sijaitsevassa museossa. Tämä tietenkin lisäsi huomattavasti kiinnostustani kirjaan. Austen eli Bathissa joitakin vuosia ja sijoitti kaupunkiin kaksi romaaneistaan. Jollain tavalla hänen läsnäolonsa oli aistivinaan huoneissa ja siellä olevassa esineistössä, etenkin tietysti kirjoissa, siitäkin huolimatta, ettei hän ole asunut museorakennuksessa, vaikka se sijaitseekin hänen kotikadullaan. Bathin kaupunkiakin katselee viehättävässä museossa käytyään Austenin kirjojen (ja tietysti niistä tehtyjen elokuvienkin) silmin. 

Minut olisi siis hyvin helppoa myös houkutella mukaan kirjassa esiintyvään hankkeeseen. Helmet-lukuhaaste 2022:ssa tämä kirja meneekin minulla kohtaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Haluaisin myös varsin mielelläni matkustaa joskus tähän Chawtonissa todellisuudessakin sijaitsevaan Jane Austen -museoon, jonka perustamisesta Jennerin kirja fiktiivisesti kertoo. 

Tietenkin kirjassa luetaan Jane Austenin kirjoja ja käydään niistä keskusteluja. Eri henkilöitä puhuttelevat ja eri henkilöiden kirjoissa havaitsemat kohdat ovat mukavaa luettavaa kirjallisista keskusteluista nauttiville. Ne myös kuvaavat henkilöiden luonnetta, keskinäistä erilaisuutta ja sitä, miten kirjallisuus voi yhdistää ja ylittää sosiaalisia esteitä.

Hän ajatteli kuuluisia arktisten alueiden tutkimusmatkailijoita, jotka olivat ylittäneet laakeita valkoisia jäätiköitä, Tyynellemerelle purjehtinutta kapteeni Cookia ja kaikkia miehiä, jotka olivat aloittaneet sotia ja taistelleet niissä vuosisatojen kuluessa - sitä ulospäin suuntautuvaa miesenergiaa, joka pyrki valloittamaan ja omistamaan. Kun hän itse oli mennyt tavallaan sisäänpäin, laiminlyödyn vanhan talon sisuksiin, vaikka se ei ollut edes enää kunnon koti. Hän oli löytänyt aarteen, joka oli ollut näkyvillä kaikkien silmille, eikä ollut antanut periksi eikä ankeuden ahmia itseään kitaansa. Hän oli raivannut löydölleen tilaa varsin sulkeutuneessa maailmassa, jota elämä tuntui tahtovan hänelle tyrkyttää.

Jenner kirjoittaa konstailemattomasti. Jänis Louhivuoren käännös tekee kirjalle oikeutta. Kerronta on perinteistä, ajallisessa järjestyksessä etenevää ja juoneen sekä henkilöihin ja heidän väliseensä vuorovaikutukseen keskittyvää. Kyseessä on siis vanhanaikaisella tavalla kelpo romaani. Unohtamatta tietenkään romantiikkaa tai huumoria. 

Kyllä paatuneimmankin kirjallisten kokeilujen ystävän sydämessä on aina pehmeä kohta myös tällaiselle kirjalle.

Juoni olisi tosin tarjonnut aineksia pitempäänkin tarinaan. Aika monet henkilöiden elämässä tärkeät tapahtumat kuitataan lopussa nopeasti tai peräti vain epilogissa maininnalla, että näin tapahtui. Arvostan kyllä sitä, ettei juoneen lisätä kovin monia lisäkiemuroita, mutta tällä kohtaa minäkin, ytimekkään tarinan ystävä, koin juonenkäsittelyn jääneen hiukan alkupainotteiseksi.

Kirja on Jennerin esikoisteos ja on kerännyt maailmalla useita palkintoja. Käännösoikeudet kirjaan on myyty yli 20:een maahan. Jenneriltä on piakkoin ilmestymässä toinen romaani Bloomsbury Girls.

Yhdellä lauseella: Kirjallisuuden ja kirjallisten keskustelujen ystäville.

Muissa blogeissa: Amman kirjablogi


Jane Austenin talo Chawtonissa

Helmet-lukuhaaste 2022:ssa kirjan voisi sijoittaa vaikka kohtiin:

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota
3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
26. Kirja liittyy kansalaisaktivismiin
37. Kirjan kansi saa sinut hyvälle mielelle
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
45. Palkittu esikoisteos (Amazonin, kirjallinen aikakauslehti Indigon ja CBC:n vuoden kirja 2020)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie