Hulluja, huijareita ja tupakanpolttajia
Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. (Vironkielinen alkuteos Kuu teine pool, 2024) Suomentanut Petteri Aarnos. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 356 s. Enostone kustannus 2025.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
"Tuntui siltä, että meille oli annettu vain kaksi väriä - ruskea ja valkoinen, lisäksi loputtomasti yhdistelmiä, joita näistä kahdesta saattoi sekoittaa. Sosialistinen todellisuus oli tehnyt kaikista tasa-arvoisia ja elämästämme yksinkertaisempaa: lattiat olivat ruskeita, katot valkoisia, neulepuserot beigejä, beigehköjä tai erittäin beigejä. Mutta yhtäkkiä alkoi säihkyä, aivan kuin joku olisi kantanut sisään diskopallon ja kauppaan uusia maaleja."
Urmas Vadin romaani on juohevasti etenevä lukuromaani Viron lähihistorian muutoksen vuosikymmenistä 1980-luvulta 2000-luvulle. Se on mustan huumorin ja lämmön kyllästämä perhe- ja sukukuvaus, jossa tunneskaala liikkuu ketterästi erityisesti asteikoilla nolous / ahdistus, yhteenkuuluvuus ja läheisriippuvuus / pakenemisenhalu ja hirtehinen hauskuus / myötätunto.
Perheelle ominaista pidättyväistä, vähäpuheista, itsenäisesti selviytymisen pakon läpäisemää tunneilmastoa kuvataan perheen pojan Toomaksen näkökulmasta alkaen lapsuudesta aikuisuuden vuosiin asti. Toomaksella eli Tomilla on sisar Kerli, mutta he ovat keskenään kuin eri puista veistettyjä. Lapsena he enimmäkseen vain mulkoilevat toisiaan vihamielisesti, koska joutuvat jakamaan saman huoneen, jolleivat sitten leiki ammeessa sammakoita ja kaada kylpyveteen makaroneja. On ollut myös veli, Timo, joka kuoli vauvana ja jota äiti edelleen kaipaa.
Kirja koostuu aikajärjestyksessä kerrotuista episodeista perheen elämässä. Käytän ilmausta episodi, koska Vadin tyylille on ominaista, että kirjan luvut ovat täysipainoisesti omia kokonaisuuksiaan, vaikka ne samalla jatkavat isompaa tarinaa. Lukuja voisi minusta hyvin lukea vaikka erillisinä tarinoina yksittäin.
Tom katselee perheelleen ominaista vuorovaikutuksen tapaa väliin tuskastuneena, väliin epämääräisten hellyyden tunteiden vallassa. Nuoresta lähtien hän ymmärtää dysfunktionaalisen perheensä eri osapuolia. Tutkijaäitiä, jolle poika on läheisin perheenjäsen ja joka pyrkii asettamaan elämälle tavoitteita huolimatta siitä, että niiden kanssa yleensä vääjäämättä epäonnistutaan. Isää, joka ei montaa sanaa lausu, mutta kun lausuu, sanoilla on erityistä painoarvoa. Vahvatahtoista, ystävättäreensä lähes kiinni kasvanutta siskoa, jonka mielenterveysongelmat alkavat teini-iässä. Äidin lempilause "Tässä perheessä ei ole koskaan ollut hulluja, huijareita eikä tupakanpolttajia!" ei ole mitenkään erityisen osuva kuvaus perheestä.
Nykyhetken elämän lisäksi seurataan perheessä kerrottujen tarinoiden muodossa suvun historiaa, jossa siinäkin riittää erikoisia perhekohtaloita, etenkin neuvostovallan aikoina. Tomille sukulaisista on erityisen tärkeä isän veli, Andres. Äidin syyttävä katse kohdistuu Andrekseen - tytär on selvästi perinyt isänsä kautta miehen hulluuden. Teknisesti erityislahjakas ja rockia rakastava Andres karttelee ihmisiä ja on viettänyt jaksoja mielisairaalassa, jossa on myös kohdannut elämänsä naisen, lääkärinä työskentelevän Aven.
Kirjan henkilögalleria on omalla tavallaan valloittava ja siihen kuuluu perheen ja sen sukulaisten lisäksi myös samassa talossa asuvia naapureita. Lapset, Kerli huomattavasti Tomia aikaisemmin, muuttavat aikanaan pois kotoa. Kerlistä tulee epäsovinnainen oman tiensä kulkija, joskin ystävätär Marie edelleen tiiviisti elämässään, aikuisina he muodostavat boheemin kolmijäsenisen perheen Marien miesystävän kanssa. Tom ei tahdo päästä irrottautumaan äidin helmoista eikä tunne kutsumusta millekään alalle. Hänenkin nuoruusvuosiaan leimaavat masennus ja ahdistus, mutta sitä ei perheessä ääneen todeta, toisin kuin Kerlin enemmän tilaa vievää sairautta.
Viro käy valtiona läpi suuria muutoksia kirjassa kuvattuna aikana. Muutoksia katsellaan perheen elämän näkökulmasta, erityisen hersyviä ovat kuvaukset tavaravalikoiman laajenemisesta kaupoissa itsenäistymisen jälkeen. Miten ällistyttävä keksintö onkaan uretaanivaahto! Toisaalta järkyttävän ja koskettavan taustan nykyajalle muodostavat tarinat isovanhempien olemassaolontaistelusta miehitysaikana ja vaarin joutumisesta Venäjälle pakkotyöhön ja lopulta kaikkein pahamaineisimpaan pakkotyöasemaan, Luiden tielle.
Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän se kiertyy pojan ja äidin suhteen ympärille. Kohtalon ironia tulee monessakin tarinan käänteessä vastaan. Vadi luottaa lukijaansa ja jättää monia juonellisia käänteitä lukijan oivallettaviksi turhia selittelemättä. Kirjailijan draamantaju, sopivasti vino huumori ja helposti lähestyttävä puhekielenomainen lauserytmitys tekevät raskaistakin aiheista nautittavaa draamaa. Kirjassa on hiukan samaa lennokkuutta kuin Pavel Sanajevin Neuvostoliittoon sijoittuvassa lapsuuskuvauksessa Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Ei ihme, että Vadi nauttii Virossa kirjailijana suurta suosiota.
Ja kuun toinen puoli, mitä se edustaa kirjassa? Sinne asti täytyy pystyä ulottumaan, jotta löytäisi itselleen sopivan toisen ihmisen. Ja sieltä tuntuvat muut ihmiset ylipäätään olevan peräisin.
"Niin sääli, ettemme voi asettaa eri aikoja toistensa päälle kuin piirustuksia kuultopapereilla. Noina hetkinä Marie olisi tarvinnut kipeästi rinnalleen jauhoilta ja sokerilta tuoksuvan Viktorin, joka olisi lämmittänyt häntä, tarjonnut uskollista seuraansa ja kanelipullia, lukenut silmistä hänen pienimmätkin toiveensa ja rientänyt kiitollisena täyttämään niitä kaikkia. Lämpöä, jota voisi antaa ja ottaa vastaan, on niin paljon, että siitä voisi rakentaa ihmisvoimalla toimivan sähkölaitoksen tai ikiliikkujan, mutta niin usein tuo lämpö yksinkertaisesti vain valuu hukkaan."
Muualla:
Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. Kirjojen kuisketta 2.11.2025
Ville Hytönen: Romaani kuvaa Viron historiaa niin osuvasti, että presidenttikin tunnisti oman lapsuutensa. Helsingin Sanomat 17.1.2026 (maksumuuri)
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
27. puutarha
28. tanssitaan
29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
31. soittolista tai biisi
34. mennään piiloon
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
45. kiusaamista
Kommentit
Lähetä kommentti