Siirry pääsisältöön

Urmas Vadi: Kuun toinen puoli

Hulluja, huijareita ja tupakanpolttajia


Kirjan kansi Kalervo Sammalvehrä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. (Vironkielinen alkuteos Kuu teine pool, 2024) Suomentanut Petteri Aarnos. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 356 s. Enostone kustannus 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"Tuntui siltä, että meille oli annettu vain kaksi väriä - ruskea ja valkoinen, lisäksi loputtomasti yhdistelmiä, joita näistä kahdesta saattoi sekoittaa. Sosialistinen todellisuus oli tehnyt kaikista tasa-arvoisia ja elämästämme yksinkertaisempaa: lattiat olivat ruskeita, katot valkoisia, neulepuserot beigejä, beigehköjä tai erittäin beigejä. Mutta yhtäkkiä alkoi säihkyä, aivan kuin joku olisi kantanut sisään diskopallon ja kauppaan uusia maaleja."


Urmas Vadin romaani on juohevasti etenevä lukuromaani Viron lähihistorian muutoksen vuosikymmenistä 1980-luvulta 2000-luvulle. Se on mustan huumorin ja lämmön kyllästämä perhe- ja sukukuvaus, jossa tunneskaala liikkuu ketterästi erityisesti  asteikoilla nolous / ahdistus, yhteenkuuluvuus ja läheisriippuvuus / pakenemisenhalu ja hirtehinen hauskuus / myötätunto.

Perheelle ominaista pidättyväistä, vähäpuheista, itsenäisesti selviytymisen pakon läpäisemää tunneilmastoa kuvataan perheen pojan Toomaksen näkökulmasta alkaen lapsuudesta aikuisuuden vuosiin asti. Toomaksella eli Tomilla on sisar Kerli, mutta he ovat keskenään kuin eri puista veistettyjä. Lapsena he enimmäkseen vain mulkoilevat toisiaan vihamielisesti, koska joutuvat jakamaan saman huoneen, jolleivat sitten leiki ammeessa sammakoita ja kaada kylpyveteen makaroneja. On ollut myös veli, Timo, joka kuoli vauvana ja jota äiti edelleen kaipaa.

Kirja koostuu aikajärjestyksessä kerrotuista episodeista perheen elämässä. Käytän ilmausta episodi, koska Vadin tyylille on ominaista, että kirjan luvut ovat täysipainoisesti omia kokonaisuuksiaan, vaikka ne samalla jatkavat isompaa tarinaa. Lukuja voisi minusta hyvin lukea vaikka erillisinä tarinoina yksittäin.

Tom katselee perheelleen ominaista vuorovaikutuksen tapaa väliin tuskastuneena, väliin epämääräisten hellyyden tunteiden vallassa. Nuoresta lähtien hän ymmärtää dysfunktionaalisen perheensä eri osapuolia. Tutkijaäitiä, jolle poika on läheisin perheenjäsen ja joka pyrkii asettamaan elämälle tavoitteita huolimatta siitä, että niiden kanssa yleensä vääjäämättä epäonnistutaan. Isää, joka ei montaa sanaa lausu, mutta kun lausuu, sanoilla on erityistä painoarvoa. Vahvatahtoista, ystävättäreensä lähes kiinni kasvanutta siskoa, jonka mielenterveysongelmat alkavat teini-iässä. Äidin lempilause "Tässä perheessä ei ole koskaan ollut hulluja, huijareita eikä tupakanpolttajia!" ei ole mitenkään erityisen osuva kuvaus perheestä.

Nykyhetken elämän lisäksi seurataan perheessä kerrottujen tarinoiden muodossa suvun historiaa, jossa siinäkin riittää erikoisia perhekohtaloita, etenkin neuvostovallan aikoina. Tomille sukulaisista on erityisen tärkeä isän veli, Andres. Äidin syyttävä katse kohdistuu Andrekseen - tytär on selvästi perinyt isänsä kautta miehen hulluuden. Teknisesti erityislahjakas ja rockia rakastava Andres karttelee ihmisiä ja on viettänyt jaksoja mielisairaalassa, jossa on myös kohdannut elämänsä naisen, lääkärinä työskentelevän Aven.

Kirjan henkilögalleria on omalla tavallaan valloittava ja siihen kuuluu perheen ja sen sukulaisten lisäksi myös samassa talossa asuvia naapureita. Lapset, Kerli huomattavasti Tomia aikaisemmin, muuttavat aikanaan pois kotoa. Kerlistä tulee epäsovinnainen oman tiensä kulkija, joskin ystävätär Marie edelleen tiiviisti elämässään, aikuisina he muodostavat boheemin kolmijäsenisen perheen Marien miesystävän kanssa. Tom ei tahdo päästä irrottautumaan äidin helmoista eikä tunne kutsumusta millekään alalle. Hänenkin nuoruusvuosiaan leimaavat masennus ja ahdistus, mutta sitä ei perheessä ääneen todeta, toisin kuin Kerlin enemmän tilaa vievää sairautta.  

Viro käy valtiona läpi suuria muutoksia kirjassa kuvattuna aikana. Muutoksia katsellaan perheen elämän näkökulmasta, erityisen hersyviä ovat kuvaukset tavaravalikoiman laajenemisesta kaupoissa itsenäistymisen jälkeen. Miten ällistyttävä keksintö onkaan uretaanivaahto! Toisaalta järkyttävän ja koskettavan taustan nykyajalle muodostavat tarinat isovanhempien olemassaolontaistelusta miehitysaikana ja vaarin joutumisesta Venäjälle pakkotyöhön ja lopulta kaikkein pahamaineisimpaan pakkotyöasemaan, Luiden tielle.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän se kiertyy pojan ja äidin suhteen ympärille. Kohtalon ironia tulee monessakin tarinan käänteessä vastaan. Vadi luottaa lukijaansa ja jättää monia juonellisia käänteitä lukijan oivallettaviksi turhia selittelemättä. Kirjailijan draamantaju, sopivasti vino huumori ja helposti lähestyttävä puhekielenomainen lauserytmitys tekevät raskaistakin aiheista nautittavaa draamaa. Kirjassa on hiukan samaa lennokkuutta kuin Pavel Sanajevin Neuvostoliittoon sijoittuvassa lapsuuskuvauksessa Haudatkaa minut jalkalistan taakse. Ei ihme, että Vadi nauttii Virossa kirjailijana suurta suosiota.

Ja kuun toinen puoli, mitä se edustaa kirjassa? Sinne asti täytyy pystyä ulottumaan, jotta löytäisi itselleen sopivan toisen ihmisen. Ja sieltä tuntuvat muut ihmiset ylipäätään olevan peräisin. 

"Niin sääli, ettemme voi asettaa eri aikoja toistensa päälle kuin piirustuksia kuultopapereilla. Noina hetkinä Marie olisi tarvinnut kipeästi rinnalleen jauhoilta ja sokerilta tuoksuvan Viktorin, joka olisi lämmittänyt häntä, tarjonnut uskollista seuraansa ja kanelipullia, lukenut silmistä hänen pienimmätkin toiveensa ja rientänyt kiitollisena täyttämään niitä kaikkia. Lämpöä, jota voisi antaa ja ottaa vastaan, on niin paljon, että siitä voisi rakentaa ihmisvoimalla toimivan sähkölaitoksen tai ikiliikkujan, mutta niin usein tuo lämpö yksinkertaisesti vain valuu hukkaan."


Muualla:

Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. Kirjojen kuisketta 2.11.2025




Helmet-lukuhaasteessa 2026:



27. puutarha
28. tanssitaan
29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
31. soittolista tai biisi
34. mennään piiloon
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
45. kiusaamista






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Top10 kirjat 2024

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...