Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia

Älä opettele vaan totu

Kirjan kauniin kannen tekijää ei ole mainittu kirjan tiedoissa. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä. Japaninkielinen alkuteos Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase. Suomennos Markku Mäkinen. 199 s + kuvaliite. Otava 2019.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Niihin aikoihin, kun olin hieman yli neljänkymmenen ja oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun olin alkanut opetella teeseremonioita, aloin kertoilla teestä ystävilleni. He näyttivät valtavan hämmästyneiltä: 'Mitä, niinkö! Sellaistako tee on?' Heidän reaktionsa saivat minut vuorostani yllättymään. Suurin osa ihmisistä vain kuvittelee teen olevan eleganssia arvostavien kallis hupi, eikä heille ole kerrottu mitään siitä, mitä teetä tehdessä voi tuntea. Olin itsekin ajatellut samoin vain vähän aiemmin, mutta olin ehtinyt unohtaa sen tyystin."

"Tee on jotakin, minkä oivaltaa antaessaan kehonsa kokea vuodenaikojen kierron mukaista japanilaisen arkielämän estetiikkaa ja filosofiaa."

Noriko Morishita (1956-) on kustantajan ilmoittamien tietojen mukaan japanilainen journalisti ja esseisti ja on julkaissut useita kirjoja kotimaassaan. Tyttö ja teeseremonia -kirjasta tehtiin elokuva vuonna 2018, ja tämän jälkeen kirja ampaisi kansainväliseen menestykseen.

Kirja on samaan aikaan kaunokirjallinen teos ja tarkka kuvaus teeseremonian opiskelusta vaiheineen. Sellaisena se kuvaa kiehtovasti japanilaista teehen liittyvää perinnettä, mutta myös niitä yksilöllisiä merkityksiä, joita tämä perinne voi saada sitä opiskelevan henkilön mielessä ja elämässä. 

"Eräänä päivänä satoi kaatamalla. Kuuntelin sateen kohinaa vain siihen keskittyen, kun äkkiä minusta tuntui kuin huone ympärilläni olisi kadonnut. Olin rankkasateessa. Sadetta kuunnellessani muutuin lopulta itsekin sateeksi ja ropisin sensein talon pihapuihin."

Morishita vaikuttaa kuvaavan omia kokemuksiaan teen opiskelijana. Kirjaa lukiessa on helppo yhtyä hänen nuorena tyttönä ääneen lausumaansa ihmetykseen siitä, miten yllättävää on, että teeseremoniassa voi olla niin paljon opittavaa. Koko seremonia alusta loppuun on yksityiskohtaisen tarkkaan käsikirjoitettu jokaista liikettä ja astiaa myöten. Miten astutaan huoneeseen, miten nostetaan kattilasta vettä ja miten juoma-astia pyyhitään - kaikki on säädeltyä ja jokaisella seremoniaan kuuluvalla esineellä on oma nimensä ja paikkansa. Eikä siinä kaikki: seremonia ja sen välineistö ja itse tee ovat erilaisia eri vuodenaikoina. Teeseremonia onkin elinikäinen oppimisprojekti ja kokeneimmatkin senseit pitävät itseään yhä seremonian opiskelijoina. Myös teeseremoniaan osallistuvien rooli on tarkkaan määrätty.

Alkuun opiskelijasta tuntuu, ettei hän opi millään. Hädin tuskin pystyy opettajan ohjeita seuraamaan, eikä oman muistin mukaan toimimisesta ei tule mitään, kun samaan aikaan tuntuu olevan niin paljon muistettavaa. Opiskelijan hämmästykseksi opettaja sanookin, että ulkoa opettelu on kiellettyä. Kehon pitää itsekseen mukautua ja tottua seremonian liikkeisiin. Siksi tarvitaan valtava määrä toistoja. Kirjoittaja kuvaa väliin lämpimän humoristisesti, väliin vakavammin niitä vastoinkäymisiä ja onnistumisia, joita kohtaa teepolullaan. 

Kustantaja on sijoittanut kirjan yleisten kirjastojen kymmenluokituksen ehdotuksissaan elämäkertoihin ja elämänfilosofiaan ja -taitoon, kirjasto puolestaan ruoanvalmistukseen. Voin kuvitella muutaman muunkin sijoituksen tälle kirjalle, ja tämä sopivien luokitusten moninaisuus kuvaakin kirjan ja teeseremonian moniulotteisuutta. Kyse on vanhasta, hienostuneesta kulttuuriperinteestä, joka saa elämänfilosofian ja mietiskelynkin muotoja.  

Teestä kiinnostuneena, mutta Japanin teeperinteestä täysin tietämättömänä lukijana tämä kirja omakohtaisuudessaan ja kaikessa yksityiskohtaisuudessaan oli minulle silmiä avaava johdanto aiheeseen. Näkisinpä mielelläni myös kirjan pohjalta toteutetun elokuvankin! Kirjaan liitetyt valokuvat seremonian eri osista ja seremonian yhteydessä nautittavista teemakeisista antavat hyvän käsityksen teetarjoilun seesteisestä estetiikasta.

    "Teemalja olikin kevyt ja pehmeä kuin marenki, ja kun puristin sen käsiini, se painui ihoani vasten lämpimänä kuin käsiini käpertynyt pikkueläin. Tunnustellessani sitä kämmenelläni sellainen kiusallinen tunne, että oli kuin olisin määritellyt sen arvoa, katosi hetkessä.

    Sain vasta myöhemmin tietää, että teemalja oli miljoonien jenien arvoinen.

    'Kun käytte teetilaisuuksissa, teidän pitää ehdottomasti koskea esineisiin tällä tavoin. Pitää nähdä omin silmin paljon aitoja asioita. Kerätä yhä enemmän kokemuksia ja nähdä monenlaisia emäntiä ja päävieraita. Se on opiskelua.'"

Muualla:

Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia: 15 oivallusta elämästä. Kirjahilla 26.11.2022

Tyttö ja teeseremonia - Noriko Morishita. Niittykukkia 24.11.2019

Helmet-lukuhaasteessa:

5. epilogi

18. kuuluu useampaan eri genreen

27. puutarha

35. lyhyet luvut

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

41. kansi on mielestäni kaunis

42. sanoja tai lauseita toisella kielellä