Siirry pääsisältöön

Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia

Älä opettele vaan totu



Kirjan kauniin kannen tekijää ei ole mainittu kirjan tiedoissa. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä. Japaninkielinen alkuteos Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase. Suomennos Markku Mäkinen. 199 s + kuvaliite. Otava 2019.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Niihin aikoihin, kun olin hieman yli neljänkymmenen ja oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun olin alkanut opetella teeseremonioita, aloin kertoilla teestä ystävilleni. He näyttivät valtavan hämmästyneiltä: 'Mitä, niinkö! Sellaistako tee on?' Heidän reaktionsa saivat minut vuorostani yllättymään. Suurin osa ihmisistä vain kuvittelee teen olevan eleganssia arvostavien kallis hupi, eikä heille ole kerrottu mitään siitä, mitä teetä tehdessä voi tuntea. Olin itsekin ajatellut samoin vain vähän aiemmin, mutta olin ehtinyt unohtaa sen tyystin."


"Tee on jotakin, minkä oivaltaa antaessaan kehonsa kokea vuodenaikojen kierron mukaista japanilaisen arkielämän estetiikkaa ja filosofiaa."


Noriko Morishita (1956-) on kustantajan ilmoittamien tietojen mukaan japanilainen journalisti ja esseisti ja on julkaissut useita kirjoja kotimaassaan. Tyttö ja teeseremonia -kirjasta tehtiin elokuva vuonna 2018, ja tämän jälkeen kirja ampaisi kansainväliseen menestykseen.

Kirja on samaan aikaan kaunokirjallinen teos ja tarkka kuvaus teeseremonian opiskelusta vaiheineen. Sellaisena se kuvaa kiehtovasti japanilaista teehen liittyvää perinnettä, mutta myös niitä yksilöllisiä merkityksiä, joita tämä perinne voi saada sitä opiskelevan henkilön mielessä ja elämässä. 

"Eräänä päivänä satoi kaatamalla. Kuuntelin sateen kohinaa vain siihen keskittyen, kun äkkiä minusta tuntui kuin huone ympärilläni olisi kadonnut. Olin rankkasateessa. Sadetta kuunnellessani muutuin lopulta itsekin sateeksi ja ropisin sensein talon pihapuihin."

Morishita vaikuttaa kuvaavan omia kokemuksiaan teen opiskelijana. Kirjaa lukiessa on helppo yhtyä hänen nuorena tyttönä ääneen lausumaansa ihmetykseen siitä, miten yllättävää on, että teeseremoniassa voi olla niin paljon opittavaa. Koko seremonia alusta loppuun on yksityiskohtaisen tarkkaan käsikirjoitettu jokaista liikettä ja astiaa myöten. Miten astutaan huoneeseen, miten nostetaan kattilasta vettä ja miten juoma-astia pyyhitään - kaikki on säädeltyä ja jokaisella seremoniaan kuuluvalla esineellä on oma nimensä ja paikkansa. Eikä siinä kaikki: seremonia ja sen välineistö ja itse tee ovat erilaisia eri vuodenaikoina. Teeseremonia onkin elinikäinen oppimisprojekti ja kokeneimmatkin senseit pitävät itseään yhä seremonian opiskelijoina. Myös teeseremoniaan osallistuvien rooli on tarkkaan määrätty.

Alkuun opiskelijasta tuntuu, ettei hän opi millään. Hädin tuskin pystyy opettajan ohjeita seuraamaan, eikä oman muistin mukaan toimimisesta ei tule mitään, kun samaan aikaan tuntuu olevan niin paljon muistettavaa. Opiskelijan hämmästykseksi opettaja sanookin, että ulkoa opettelu on kiellettyä. Kehon pitää itsekseen mukautua ja tottua seremonian liikkeisiin. Siksi tarvitaan valtava määrä toistoja. Kirjoittaja kuvaa väliin lämpimän humoristisesti, väliin vakavammin niitä vastoinkäymisiä ja onnistumisia, joita kohtaa teepolullaan. 

Kustantaja on sijoittanut kirjan yleisten kirjastojen kymmenluokituksen ehdotuksissaan elämäkertoihin ja elämänfilosofiaan ja -taitoon, kirjasto puolestaan ruoanvalmistukseen. Voin kuvitella muutaman muunkin sijoituksen tälle kirjalle, ja tämä sopivien luokitusten moninaisuus kuvaakin kirjan ja teeseremonian moniulotteisuutta. Kyse on vanhasta, hienostuneesta kulttuuriperinteestä, joka saa elämänfilosofian ja mietiskelynkin muotoja.  

Teestä kiinnostuneena, mutta Japanin teeperinteestä täysin tietämättömänä lukijana tämä kirja omakohtaisuudessaan ja kaikessa yksityiskohtaisuudessaan oli minulle silmiä avaava johdanto aiheeseen. Näkisinpä mielelläni myös kirjan pohjalta toteutetun elokuvankin! Kirjaan liitetyt valokuvat seremonian eri osista ja seremonian yhteydessä nautittavista teemakeisista antavat hyvän käsityksen teetarjoilun seesteisestä estetiikasta.

    "Teemalja olikin kevyt ja pehmeä kuin marenki, ja kun puristin sen käsiini, se painui ihoani vasten lämpimänä kuin käsiini käpertynyt pikkueläin. Tunnustellessani sitä kämmenelläni sellainen kiusallinen tunne, että oli kuin olisin määritellyt sen arvoa, katosi hetkessä.
    Sain vasta myöhemmin tietää, että teemalja oli miljoonien jenien arvoinen.
    'Kun käytte teetilaisuuksissa, teidän pitää ehdottomasti koskea esineisiin tällä tavoin. Pitää nähdä omin silmin paljon aitoja asioita. Kerätä yhä enemmän kokemuksia ja nähdä monenlaisia emäntiä ja päävieraita. Se on opiskelua.'"


Muualla:





Helmet-lukuhaasteessa:

5. epilogi

18. kuuluu useampaan eri genreen

27. puutarha

35. lyhyet luvut

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

41. kansi on mielestäni kaunis

42. sanoja tai lauseita toisella kielellä


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...