Siirry pääsisältöön

Juhani Havukainen: Tangonopettaja

Tangoa ja taikaa



Kirjan kansi Eevastiina Rindell. Valokuva Ellen Karhulampi



Juhani Havukainen: Tangonopettaja. Kansi Eevastiina Rindell. 181 s. Momentum Kirjat 2025.

Kirjailijan lähettämä arvostelukappale, kiitos.


"Kaveri totisesti osasi soittaa, niin että mitä tahansa hänestä puhutaankaan, musiikkimiehiä hän ainakin on. Mutta minunkaan mielestäni se ei ollut tangoa. Mainitsin siitä, ja hän väitti sen olevan alkuperäistä, aitoa tangoa Argentiinasta. Suomalaista tangoa hän piti siloteltuna muunnoksena, sanoi että on kuin vertaisi Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen vuoden 1965 versiota The Beatlesin She Loves You -kappaleesta alkuperäiseen. Olen sen verran vanha, että tunnen kummatkin versiot, joten ymmärsin mistä hän puhui. Totesi vielä suomalaisen ja argentiinalaisen tangon eron sitäkin suuremmaksi. Varmaan onkin, jos se hänen soittonsa todella oli tangoa. Oli se niin... Miten sen sanoisin...
    - Brutaalia?
    - Kaipa niin voi sanoa."


Juhani Havukaisen tiivis ja tihentyvätunnelmainen kuvaus autioituvan kylän Numeninlammen maagissävyisistä tapahtumista alkaa kuin hyvänmielen pikkukaupunkikuvaus. Lukija naurahtelee mielessään sitä, kuinka vähän pienellä paikkakunnalla tarvitaan, jotta asukkaat huolestuvat. Asioita paisutellaan ja pienimmätkin yksityiskohdat uusista tapahtumista kaivetaan esiin.

Sitten lukijakin ymmärtää, että jotain outoa tässä nyt kuitenkin on meneillään. Paikkakunnalle on saapunut eräänä päivänä auringonnousun myötä outo ulkomaalaistaustainen mies kitaransa kanssa. Hän sanoo perustavansa tangokoulun ja saa kumma kyllä myös oppilaita vanhaan vuosikymmeniä hylättynä olleeseen teatteritaloon, johon asettuu asumaan ja pitämään kouluaan. Se, että tangotunneilla ei ulkopuolisille tihkuvien tietojen mukaan otetta yhtään tanssiaskelta ei ole edes oudoimmasta päästä siitä, mitä tunneilla tapahtuu tai on tapahtumatta.

Miehen, jonka nimestäkin kaikilla on sitä kysyttäessä eri käsitys, hahmossa on kaikki karismaattisen kansanliikkeen johtajan ainekset. Oppilaista tulee hänen seuraajiaan ja he kokevat elämänsä muuttuneen perinpohjaisesti opettajan vaikutuksesta, ilo ja valo ovat tulleet entisen ankeuden tai surun tilalle.

Kylän ainoa poliisi, komisario Ernesti Muuri joutuu vastentahtoisesti selvittelemään kyläläisten tangonopettajaan kohdistuvia huolia, sillä hänelle niistä kerrotaan, vaikka mitään varsinaista rikosta ei ole tapahtunutkaan. Ainakaan vielä. Huoli ja uteliaisuus ajavat joitakin kyläläisiä tapaamaan toisiaan vähintään päivittäin kylän kahvilassa tai pubissa. Kahvilaan mennään varsinkin, koska kahvilanpitäjä Helmi Hurmevuo käy tangotunneilla ja osaa kertoa niistä uusimmat uutiset.

Havukainen viljelee henkilönimissään englantilaisen kielialueen sukunimistön tyyppistä värikästä, henkilöhahmoa kuvailevaa sanastoa, joka nostaa mieleen Agatha Christien tai Charles Dickensin henkilögalleriat, paitsi että suomeksi homma ei ihan samalla lailla oikein tunnu toimivan. Minua tämä hiukan ärsytti alkuun, mutta kaikkeen tottuu. Silti Okrapuu on jo tosikolle liikaa maagisessa realismissakin, sillä okra on sentään vihannes.

Tekijä käyttää läheteviestissään kirjastaan ilmausta "hillitty spefi", ja tämä onkin oivallinen luonnehdinta kirjan arkielämään ujuttautuvista arkijärkeä haastavista tapahtumista. Kirjassa on hiukan samankaltaista jännityksen ja epätavallisten tapahtumien rakentamista kuin Johanna Sinisalon teoksissa. Kirja on Havukaisen esikoisteos, mutta hänen kertomuksiaan on julkaistu spekulatiivisen fiktion lehdissä.

Tarinan loppu jää mielikuvitusta kutkuttavalla tavalla avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi, mutta muutamien loppukesän ja alkusyksyn päivien jälkeen kylä ei ole enää entisensä.

"Tangoa ja taikaa, ne olivat opettajan opetusmenetelmiä."


Muualla:



Helmet-lukuhaasteessa 2026:

15. kirjan kannessa on lintu

31. kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi

35. lyhyet luvut

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin

40. sijoittuu (alku-)syksyyn


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Top10 kirjat 2024

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...