Tangoa ja taikaa
Juhani Havukainen: Tangonopettaja. Kansi Eevastiina Rindell. 181 s. Momentum Kirjat 2025.
Kirjailijan lähettämä arvostelukappale, kiitos.
"Kaveri totisesti osasi soittaa, niin että mitä tahansa hänestä puhutaankaan, musiikkimiehiä hän ainakin on. Mutta minunkaan mielestäni se ei ollut tangoa. Mainitsin siitä, ja hän väitti sen olevan alkuperäistä, aitoa tangoa Argentiinasta. Suomalaista tangoa hän piti siloteltuna muunnoksena, sanoi että on kuin vertaisi Teijo Joutselan ja Humppa-Veikkojen vuoden 1965 versiota The Beatlesin She Loves You -kappaleesta alkuperäiseen. Olen sen verran vanha, että tunnen kummatkin versiot, joten ymmärsin mistä hän puhui. Totesi vielä suomalaisen ja argentiinalaisen tangon eron sitäkin suuremmaksi. Varmaan onkin, jos se hänen soittonsa todella oli tangoa. Oli se niin... Miten sen sanoisin...
- Brutaalia?
- Kaipa niin voi sanoa."
Juhani Havukaisen tiivis ja tihentyvätunnelmainen kuvaus autioituvan kylän Numeninlammen maagissävyisistä tapahtumista alkaa kuin hyvänmielen pikkukaupunkikuvaus. Lukija naurahtelee mielessään sitä, kuinka vähän pienellä paikkakunnalla tarvitaan, jotta asukkaat huolestuvat. Asioita paisutellaan ja pienimmätkin yksityiskohdat uusista tapahtumista kaivetaan esiin.
Sitten lukijakin ymmärtää, että jotain outoa tässä nyt kuitenkin on meneillään. Paikkakunnalle on saapunut eräänä päivänä auringonnousun myötä outo ulkomaalaistaustainen mies kitaransa kanssa. Hän sanoo perustavansa tangokoulun ja saa kumma kyllä myös oppilaita vanhaan vuosikymmeniä hylättynä olleeseen teatteritaloon, johon asettuu asumaan ja pitämään kouluaan. Se, että tangotunneilla ei ulkopuolisille tihkuvien tietojen mukaan otetta yhtään tanssiaskelta ei ole edes oudoimmasta päästä siitä, mitä tunneilla tapahtuu tai on tapahtumatta.
Miehen, jonka nimestäkin kaikilla on sitä kysyttäessä eri käsitys, hahmossa on kaikki karismaattisen kansanliikkeen johtajan ainekset. Oppilaista tulee hänen seuraajiaan ja he kokevat elämänsä muuttuneen perinpohjaisesti opettajan vaikutuksesta, ilo ja valo ovat tulleet entisen ankeuden tai surun tilalle.
Kylän ainoa poliisi, komisario Ernesti Muuri joutuu vastentahtoisesti selvittelemään kyläläisten tangonopettajaan kohdistuvia huolia, sillä hänelle niistä kerrotaan, vaikka mitään varsinaista rikosta ei ole tapahtunutkaan. Ainakaan vielä. Huoli ja uteliaisuus ajavat joitakin kyläläisiä tapaamaan toisiaan vähintään päivittäin kylän kahvilassa tai pubissa. Kahvilaan mennään varsinkin, koska kahvilanpitäjä Helmi Hurmevuo käy tangotunneilla ja osaa kertoa niistä uusimmat uutiset.
Havukainen viljelee henkilönimissään englantilaisen kielialueen sukunimistön tyyppistä värikästä, henkilöhahmoa kuvailevaa sanastoa, joka nostaa mieleen Agatha Christien tai Charles Dickensin henkilögalleriat, paitsi että suomeksi homma ei ihan samalla lailla oikein tunnu toimivan. Minua tämä hiukan ärsytti alkuun, mutta kaikkeen tottuu. Silti Okrapuu on jo tosikolle liikaa maagisessa realismissakin, sillä okra on sentään vihannes.
Tekijä käyttää läheteviestissään kirjastaan ilmausta "hillitty spefi", ja tämä onkin oivallinen luonnehdinta kirjan arkielämään ujuttautuvista arkijärkeä haastavista tapahtumista. Kirjassa on hiukan samankaltaista jännityksen ja epätavallisten tapahtumien rakentamista kuin Johanna Sinisalon teoksissa. Kirja on Havukaisen esikoisteos, mutta hänen kertomuksiaan on julkaistu spekulatiivisen fiktion lehdissä.
Tarinan loppu jää mielikuvitusta kutkuttavalla tavalla avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi, mutta muutamien loppukesän ja alkusyksyn päivien jälkeen kylä ei ole enää entisensä.
"Tangoa ja taikaa, ne olivat opettajan opetusmenetelmiä."
Muualla:
Kirsi Siekkinen: Muukalainen sekoittaa maaseututaajaman asukkaat - salolaiskirjailijan esikoisromaani venyttää arjen rajoja. Salon Seudun Sanomat 24.5.2025 (maksumuuri)
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
15. kirjan kannessa on lintu
31. kirjassa on soittolista tai kirjassa mainitaan jokin biisi
35. lyhyet luvut
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
40. sijoittuu (alku-)syksyyn
Kommentit
Lähetä kommentti