Siirry pääsisältöön

Monika Fagerholm: Den amerikanska flickan / Amerikkalainen tyttö

Sisar Yö ja Sisar Päivä


    Kirjan kansi Linn Henrichson



Monika Fagerholm: Den amerikanska flickan. 489 s. Söderström 2004.
Äänikirjan lukija Monika Fagerholm.

Suomennos nimellä Amerikkalainen tyttö. Suomentanut Liisa Ryömä. Teos 2010.


"Look what they've done to my song, ma!"

"'Ingen kände min ros i världen utom jag.' Hon hade pratat så, med underlika ord. Hon hade varit en främling där, i Trakten. Den amerikanska flickan. Och han, han hade älskat henne."

Monika Fagerholmin (1961 -) raikas kerronta avaa saaristolaiskuntaan sijoittuvan tarinan kertomalla lasten ja nuorten keskinäisistä suhteista. Seudulla kasvaneiden joukkoon ilmaantuu 60-luvun lopussa "amerikkalainen tyttö" Eddie, laululintu, joka poikkeaa muista heti alkuunsa. Ja heti alkuunsa tiedetään, että tarina ei pääty hyvin.

Ihmissuhteet muodostavat verkostoja ja kerrostumia, joissa kolmen ja kahden henkilön kytkennät liittyvät toisiinsa vaihtelevin tavoin. Kolmesta tulee kaksi ja kahdesta kolme, niin kuin Sandra Wärnin perheessä on aluksi isä, äiti ja tytär. Tai Isä Ahvenanmaalainen ja äiti Lorelei sekä isän veli Musta Lammas. Ilmassa ja kannettavassa kasettinauhurissa raikuu 60-luvun vapautuminen, lähteminen, saapuminen uusiin paikkoihin ja muutokset. 

Amerikkalaisen tytön kuolemaan liittyy toinenkin nuoren ihmiselämän vaativa tragedia, kun Björn hirttäytyy. Hän, hänen omituisena pidetty veljensä Bencku ja Eddie ovat muodostaneet toistensa seurassa viihtyvän kolmikon. Mutta mitä hukkuneena löytyneelle Eddielle oikein tapahtui? Tästä syntyy selvä jännityselementti koko tarinaan.

Tragedian jälkeen seudulle saapuu perhe, joka on elänyt jetset-elämää raahaten yksinäistä tytärtään Sandraa  huumehuuruisen, kansainvälisen hauskanpidon kulisseissa ja on päätynyt ostamaan alppihuvilan ja istuttamaan sen valtavine portaikkoineen paikalliseen metsämaisemaan. Kyseessä on syntymäpäivälahja äidille, joka luulee saavansa timantin. Ovikello soittaa marssia, ja käynnistää vanhempien avioeron ensimmäiset tahdit tyttären katsellessa ulkopuolisuuden tuntein tapahtumia, joille hän ei voi mitään. Hän jää isän kanssa kahden huvilaan mutta löytää seudulta elämänsä ystävän, sisarsielun.

Laiminlyöty ja kaltoinkohdeltu Doris Flinkenberg on silmiinpistävä ympäristössään. Valovoimainen kaikessa peppipitkätossumaisessa välittömyydessään ja kovaäänisyydessään. Häntä on väkivaltaisen lapsuuden jälkeen kohdannut onni saada uusi koti ja uusi äiti, joka on myös Björnin ja Bengtin äiti. 

Sandran ja Doriksen kaksi leikkiä, amerikkalaisen tytön mysteeri -leikki ja leikki Lorelei Lindbergistä ja Heintz-Gurtista, muuttuvat vähitellen ja saavat tummia sävyjä, jotka ovat olleet aavistuksina mukana alusta alkaen. 

Nämä lapset eivät ole viattomia sillä tavoin kuin turvallista elämää viettäneet lapset ovat. He näkevät ja aavistavat asioita ja leikin kautta he käsittelevät niitä. Mutta selkeytyvätkö asiat sillä tavoin vai sotkeutuvatko ne entistä enemmän kuvitelmien, päätelmien ja oletusten sokkeloissa?

"Ingen av berättelserna var riktigt sann, men i alla berättelserna fanns ett stråk av sanningen. En detalj, en ton, ett återkommande tema. Och ur dessa sköt trådar av sanningen ut. Som ett fyrverkeri, med färger, regnbågslikt,

Och Sandra lärde sig något om berättelser och berättande. Att fyrverkeriets, mytomanins frånsida var tomheten. Ett, eller många, hål i vardagen, ett hål i verkligheten. Och det var hon."

Fagerholmin kerronta on rytmitykseltään niin vaihtelevaa, ilmavaa ja kertautuvaa, että se lähenee jollain tasollaan runoutta tai laulua, etenkin poimiessaan vertauskuvallisia seikkoja todellisuudesta ja luodessaan mielensisäisiä, kaikuvia maisemia. Tämä luo omalaatuista valoa ja tietoisuutta Fagerholmin kerrontaan ja johdattaa lukijaa läpi hämärien tapahtumien.

Tyttöjen tarinaa ympäröi koko pienen saaristolaisyhteisön tarina ja ihmissuhteiden verkosto paikallisasukkaineen ja kesävieraineen.

Murhamysteerin kaltaisena alkavan tarinan käänteet saavat lukijan pään välillä perusteellisesti pyörälle. Ehkä amerikkalainen tyttö on lopulta arvoitus tyttöjen itsensä sisällä? Peili, josta heidän oman elämänsä haasteet ja vääryydet katsovat takaisin.

Tarinan aikuiset eivät useimmiten pysty suojelemaan lapsia, mutta lapsilla on omat selviytymiskeinonsa, joista leikki on tärkein. Leikki sallii näkökulmien vaihtamisen, toisen rooliin asettumisen ja kysymysten tekemisen. Kumpikin tytöistä tuo ystävyyteen oman leikkinsä, he  kysyvät yhä uudelleen, miksi jotain kaiken mullistavaa on tapahtunut heidän elämässään. Ja kirja kertoo siitä, mihin se tyttöjen elämässä johtaa.

Monika Fagerholm lukee itse tämän kirjan äänikirjaksi. Hän on eloisa, energinen lukija, jonka painotukset luovat kerrontaan uusia tasoja. Luin kirjaa osin e-kirjana, osin kuuntelin äänikirjana.

Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Amerikkalainen tyttö, suomentajanaan Liisa Ryömä.

Tämän Ruotsin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla August-palkinnolla vuonna 2005 palkitun romaanin itsenäinen jatko-osa on Slutet på glitterscenen / Säihkenäyttämö.

"'Skål, Sandra. Så är det. Det finns de små och avgörande ögonblicken. Innan du vet ordet av har du upplevt dem. Innan du vet ordet av är de förbi. Innan du vet ordet av har de tagits från dig. Om du inte håller i dem. Så är det Sandra. Innan du vet ordet av... Du ska inte slösa bort din tid.'"


Muualla:

Heidi von Born: Recension: Resan till Trakten är mödan värd. Svenska Dagbaldet 4.2.2005, uppdaterad 16.2.2016


Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö. Kirjavinkit, vinkkaaja Kaisa 22.8.2011

Monika Fagerholm: Amerikkalainen tyttö. Oksan hyllyltä 1.1.2020




Helmet-lukuhaasteessa 2026:


11. Kirjassa on 400-500 sivua

17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus

31. Soittolista tai mainitaan joku biisi

34. Mennään piiloon

36. Kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

37. Kirja liittyy radioon tai televisioon

39. Kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

40. Kirja (avaintapahtumat) sijoittuu syksyyn

42. Sanoja tai lauseita toisella kielellä

45. Kiusaamista





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...