Siirry pääsisältöön

Katja Meriluoto: Mehiläisen paino

Äiti Marfan puutarhassa


Kirjan kansi Jonna Nisu. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Katja Meriluoto: Mehiläisen paino. 66 s. Kansi Jonna Nisu. Aviador 2023.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


Katja Meriluodon (1975-) esikoisrunokokoelmassa minuus hakee muotoaan suhteessa luontoon ja vuodenkiertoon. Äiti Marfa puuhailee puutarhassaan rohkeana ja kauasnäkevänä, tuo ämpärillisen perunoita. Äiti Marfa on hyvissä väleissä Päivän kanssa, mutta runon minä ei tule toimeen taivaankappaleiden kanssa.

"Pieni rohkea mehiläinen,
lennä hakemaan sieluni takaisin."

Lopulta minä on laidun, sydämen paikalla mehiläinen ja yhteinen laulu, laitumen ääni, tekemässä pedon kanssa diiliä. Minä leikkii muuttumisleikkiä ja on alkumeren eläin, luinen palapeli, jota taksonomia rauhoittaa ihmisenä ollessaan.

"Muutan muotoa,
elän saman elämän monta kertaa,
toukkana kellun kennostossa, 
kasvatan siivet ja lennän häikäisevään aamuun.
Muutan muotoa, pyörre,
sadan vetenä mereen ja laitumelle,
nousen, aurinko, kasvihuoneen ja lasitalojen ylle,
monta elämää tuhlaan nauruun ja hunajaan, mitään katumatta, ---"

Liike pienten elävien olentojen ja kaikkeuden välillä keskittää runon, kaikki on yhtä kiertokulkua. Runot itsekin liikkuvat kuin parvi, välillä hajoten, välillä taas yhteen kasautuen. Muinaissuomalainen maaginen maailmankuva pilkistää runoista ja niiden maailmanselityksestä ja yrityksistä hallita hallitsematonta. Loitsia, lähettää sanansaattajia, kutoa yötä harvemmaksi.

Runokokoelma on oikeastaan runoelma, jatkuva narratiivi, joskin hämmentävän moniaalle viittova. Liike korostuu ja lukijan on vaikea saada otetta yksityiskohdista. Sikäli kokoelmassa on hiukan liian yrittämisen makua. Runoilijan seuraava kokoelma Puun avaruudesta vaikuttaa siksi tätä kokoelmaa valmiimmalta ja punnitummalta, mutta saattaa se olla eheyden luomaa harhaakin.

Katja Meriluoto on kirjailijantyönsä lisäksi itämerensuomalaisia kieliä opiskellut kääntäjä, joka kääntää viron kielestä.



Muualla:


Katja Meriluoto: Mehiläisen paino. Vinkkaaja Mikko, Kirjavinkit 27.4.2023



Helmet-lukuhaasteessa 2026:

8. ei rakastuta

16. Kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

22. Kirjan kannen pääväri on sininen

27. puutarha

38. keräillään

44. kirja on ollut ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Elli Salo: Keräilijät

Jatkoa Tuntemattomalle, tavallaan Elli Salo: Keräilijät. 260 s / 4h 53min. Kannen kuva Pipsu Isola, kannen suunnittelu Piia Aho. Otava 2025. Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen, suoratoistopalvelu " 'Periaatteessa tämä kuitenkin on ostettu siitä huutokaupasta, jossa näitä turvapaikanhakijoiden autoja myytiin. Bändit soittivat ja turistit ostivat minulta viisisataa makkaraa. Ne ajattelivat kunnassa, että tehdään niistä automarkkinoista vuotuinen tapahtuma, mutta nopeasti se tyssähti. Kalevi kertoi, että 1900-luvulla täällä myytiin pääkalloja turisteille matkamuistoiksi. Kaikki olivat niin tottuneita siihen, että ruumiita nousi esiin milloin mistäkin. Ihmisillä on hyvä sopeutumiskyky, kaikki turtuvat.' " Arkeologi Heini saapuu Läätteen kylälle tutkimaan sodan jälkeen alueelle jääneitä venäläisten sotilaiden merkitsemättömiä joukkohautoja. Hän on jo lukenut SKS:n arkiston muistitiedon keruuseen saapuneita tähän alueeseen liittyviä vastauksia. Majoituspaikakseen hän on v...
Lähetä kommentti
Lue lisää