Petri Tamminen: Piiloutujan maa

Turvassa

Petri Tamminen: Piiloutujan maa. 125 s. Kansi ? Otava 2002.

Äänikirjan lukijat: Antti Virmavirta, Helena Juntunen

"Lapsuuden piiloa me etsimme kun etsimme hyvää asuntoa, hyvää kahvilaa, hyvää tilaa olla. Etsimme sitä vaatekomeroa, johon vetäydyimme, kun meitä oli loukattu. Sen piilon tunnelman me muistamme aina. Sitä valaistusta me ikävöimme, samanlaista kuin Jeesus-lapsella Marian kohdussa, jonne maailman valo immenkalvon läpi kuulsi."

Petri Tamminen (1966 -) katselee jälleen maailmaa omaperäisestä näkökulmasta; tällä kertaa novellikokoelman aiheena ovat erilaiset piilopaikat elämän ylitsehyökyvältä voimalta ja vaatimuksilta.

Vintti, lentokentän vessa, ihmisjoukot, koti, metsä, teollisuusalue tai joku muu laitos, kirjasto, museo, hotelli, antikvariaatti ja ties mitkä paikat voivat olla potentiaalisia piilopaikkoja, ja piiloja tarvitaan erityisesti sodan, yhden yön hairahduksen tai muun minäkuvaa horjuttavan tapahtuman jälkeen. Myös tilanteissa, joissa piiloon ei pääse, voi rakentaa piiloutumisen kaltaisen mielentilan esimerkiksi kiinnittämällä kaiken huomionsa näkemiinsä yksityiskohtiin. Todellinen mestaripiiloutuja katseleekin kaiken aikaa ympäristöään löytääkseen piiloja.

"Poliklinikan huoneessa pelkkä kynä voi auttaa. Siinä sairaalan surut eivät näy. Valkoinen mainoskynä tuo huoneeseen samaa luonnollista rauhaa kuin maisema harjulta yli järviseutujen. Tähän rauhaan piiloutuja turvautuu. Sen suojista hän seuraa mitä hänelle tapahtuu." 

Tammisen kirjan luettuani (tai siis kuunneltuani, tällä kertaa) olen vakuuttunut siitä, että piiloutumisen psykologia on aliarvostettu tiedonala. Siihen perehtyminen avaa uusia näkökulmia ihmisen käytökseen ja sisäiseen todellisuuteen. Onhan, loppujen lopuksi, piiloutuminen yksi ihmisen niin kuin eläimenkin perustoimintoja, oma viettinsä ehkä jopa.

Tamminen kuvaa vaikuttavalla tarkkanäköisyydellä toimiamme ja tunnelmiamme erilaisissa piiloutumistilanteissa: miksi, minne ja millaisella menestyksellä ovat avainkysymyksiä. Erilaiset piilot sopivat erilaisiin tarkoituksiin. Ei kannata piiloutua laavun taakse metsään, jos vältettävät laavulle osujat asettuvat laavulle odottamaan, tai rakennusten väliin Pohjanmaalla, sillä siellä huomaa olevansa kuin näyttämöllä ja lakeuden ilmanala tunkee joka koloon. Pohjanmaalla piilopaikka ja lohtu löytyvät taivaasta. Pitää asettua ruohikolle katselemaan sinitaivasta. 

Suorastaan erinomaisella asiantuntemuksella Tamminen tarkastelee piiloutumisen tarvettamme ja piiloutumiskokemuksiamme. Niin erinomaisesti, että kirjaa voi hyvin käyttää masentavan tai pelottavan hetken käsikirjana lohdun löytämiseksi yhtä hyvin kuin novellikokoelmanakin.

Aforistisen hiottu ilmaisu, jossa hauskuus ja sen takana usein piilotteleva vakavuuskin ovat yhtä aikaa läsnä, on Tammisen ominta aluetta ja se näkyy hyvin tässäkin kokoelmassa. Ei ihme, että kirja ilmestymisvuonnaan toi kirjailijalle Kalevi Jäntin palkinnon.

Piiloutumisen seurauksiakin kirjassa tarkastellaan. Ne eivät aina ole pelkästään myönteisiä, niin perustavanlaatuinen kuin piiloutumisen tarpeemme onkin.

"Sunnuntaiaamun kova valo ilmiantaa kalamajan piiloutujat. Laverilla kuorsaa vieras nainen. Viikonloppu on päättynyt. Maja on taas osa tätä maailmaa. Joku käy hiljaisena pihalla. Toinen viskoo uistinta aalloille kuin rukousta ja pelkää saavansa kalan. Hän näkee jo mielessään hauen syyttävän ilmeen."

Piiloutumiseen on yleensä aina syynsä.

"Sisäsyntyisiä piiloutujia tapaa vain kirjoissa. Meillä heitä on kuvannut Veikko Huovinen. Huovinen edustaa kertojatyyppiä, joka piilottaa henkilöitään rohkeasti ja ihmettelemättä. Jos pieni ihminen piiloutuu rikollisilta, se voi olla jännittävää, mutta kun hän piiloutuu ilman syytä, se paljastaa jotakin perimmäistä ja harhatonta elämästä. Tuntuu kuin omatkin surut tulisivat ymmärretyiksi."

Tunnustaudun Tammisen tyylin suureksi ihailijaksi. Onneksi minulle vielä riittää useitakin hänen kirjojaan, joita en ole lukenut.

Äänikirja Antti Virmavirran ja Helena Juntusen vuoroin lukemana oli mukava kuuntelukokemus.

Muualla:

Marko Ikävalko: Pientä proosaa, johon mahtuu maailma. Kiiltomato 11.11.2002

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

21. käydään museossa

34. mennään piiloon

35. lyhyet luvut

38. keräillään jotain