Siirry pääsisältöön

Ali Smith: Syksy

Näkeminen



Kansi Anna-Mari Tenhunen ja Eeva Karhu. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Ali Smith: Syksy. Alkuteos Autumn, 2016. Suomennos Kristiina Drews. Kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen. Kannen kuva Eeva Karhu. 272 s. Ympäristöystävällinen paperi FSC. Kosmos 2022. Vuodenaikakvartetti 1.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


    "Päivät ovat ihmeen leutoja. Kesä ei tunnu jääneen vielä kovin kauas taakse, ei oikeastaan, paitsi että päivästä lohkeaa vaivihkaa palanen, hämärän pitsi hiipii yhä lähemmäs kosteine helmoineen, kasvit käpertyvät tyynesti itseensä ja kaiken keskellä riippuvat hämähäkinseitteihin tiivistyneet pisarat."
   
Ali Smithin (1962 -) vuodenaikakvartetti alkaa syksystä. 101-vuotias Daniel nukkuu nukkumistaan hoitokodissa. Henkilökunta sanoo, että pitkät unijaksot enteilevät kuolemaa. Hänen vierellään Elisabeth, kolmissakymmenissä, lukee ja muistelee tapaamistaan lapsuuden naapurinsa kanssa.

Daniel ja Elisabeth olivat ystäviä niin kuin ei heidän välillään olevia vuosia olisi ollutkaan. Sitten jotain tapahtui, Elisabeth lähti opiskelemaan ja pysyi poissa vuosia, mutta hän tuli takaisin kuultuaan, että entisen naapurin terveys on heikentynyt. Elisabethin äidin oli vaikea ymmärtää tyttärensä ystävyyttä vanhan miehen kanssa. Hänen oli vaikea ylipäätään ymmärtää tytärtään.

 "Minkä ihmeen takia sinun pitää aina roikkua vanhan homomiehen kanssa?
    (Sanoi hänen äitinsä.)
    Ei minulla ole mitään isäkompleksia, Elisabeth sanoi. Eikä Daniel ole homo. Se on eurooppalainen.
    Sano herra Gluck, äiti sanoi. Ja mistä sinä tiedät, ettei se ole homo? Mikäli se taas on totta ja se ei olekaan homo, mitä se oikein sinusta tahtoo?
    Tai jos se on, Elisabeth sanoi, se ei ole pelkästään homo. Se ei ole pelkästään yhtä tai toista. Ei kukaan ole. Et edes sinä."

Elisabethin ja Danielin keskustelut ovat filosofisia, ne tutkivat tarinoiden muodossa elämän reunaehtoja ja etiikkaa. He puhuvat kirjoista, lauluista, runoilijoista. Daniel tuntee taiteen ja kirjallisuuden, hän tuntee myös taiteilijoita ja kirjailijoita, Dylanin esimerkiksi. Sen toisen, ei Bobia, vaikka on hän Bobinkin tavannut silloin kun tämä yöpyi Danielin kaverin lattialla. 

Elisabethin isä on poissa kuvioista ja Danielinkin mielessä häivähtää välillä ehkä joku toinen pikkutyttö. He kohtaavat kuitenkin vailla toistensa ikään tai muihinkaan ominaisuuksiin liittyviä ennakko-odotuksia ja tutustuvat toistensa ajatuksiin.

Myöhemmin Elisabeth opiskelee taidehistoriaa ja löytää antikvariaatista Pauline Botyn näyttelyluettelon, joka hurmaa hänet älykkäillä, iloa ja energiaa uhkuvan värikkäillä töillään. Voitonriemuisena hän kiikuttaa löytönsä gradunohjaajalleen, joka on väittänyt, ettei naispuolisia poptaiteilijoita koskaan ollutkaan. Boty on ohjaajan mielestä taiteilijana marginaalinen, ja Elisabeth vaihtaa ohjaajaa.

Yksi syy siihen, miksi Elisabethia kiehtoo Botyn tuotanto on, että hän löytää ilokseen luettelosta taulun, jonka Daniel on kuvaillut hänelle, kun hän oli lapsi. Elisabeth oli pitänyt silmiään suljettuina ja Daniel oli kertonut, mitä taulussa oli, ja myöhemmin Elisabeth tunnistaa taulun heti sen nähdessään.  

Paljossa siinä, mistä he keskustelevat, on kyse muistista ja näkemisestä. Myös silmäluomien sisäpuolella näkemisestä. Yksityiskohtien elementtien ja värien loputtomasta tarkastelusta.

Ali Smithin tapa kirjoittaa on ilmavaa, pakottoman tuntuista ajatusten virtaa. Kirjan ladonta niin, että oikea reunamarginaali muodostuu vapaasti, sanoja katkomatta, lisää tätä vaikutelmaa. Vuodenaika, luonto ja aistihavainnot ovat henkilöiden välisten tapahtumien taustalla. Tai ehkä ne ovat osa henkilöhahmoja. "Syksy, aika usvien", kuten pieni Elisabeth Danielilta oppimaansa äidilleen siteeraa.

Kirja on kirjoitettu Englannin EU-kansanäänestyksen vuonna 2016 ja ilmestynyt nopeasti äänestyksen jälkeen. Vuoteen viitataan vedenjakajavuotena, jolloin yhteiskunnalliset vastakohdat kärjistyvät ja elämä muuttuu kaikin tavoin ahtaammaksi. Episodi Elisabethin passin uusimiseen liittyvän byrokratian absurdiudesta kuvaa aikaa, jossa raja-aidat kasvavat maisemaan. Tätä alleviivaa myös kirjassa kerrottu tapaus raja-aidan rakentamisesta keskelle niittyä. Syntyy tunne kuin Daniel olisi osa avarampaa ja vapaampaa aikaa, joka on katoamassa. Toisaalta viitataan Danielin saksalaissyntyisenä pikkupoikana toisen maailmansodan jälkeen englantilaisella internointileirillä viettämään aikaan. Kuinka moni englantilainenkaan tiesi, että internointileirejä oli maassa ja että niiden olosuhteet muistuttivat saksalaisten keskitysleirejä? Leireistä tienneet englantilaiset arvelivat leirien olleen lähinnä lomailua meri-ilmastossa. Tämäkin sinänsä alleviivaamaton Danielin kokemus resonoi nykyisyyden ja esimerkiksi pakolaisten kohtelun kanssa. 

Smith on skottilaissyntyinen kirjailija. Hänen laaja tuotantonsa on kerännyt paljon kirjallisuuspalkintoja ja palkintoehdokkuuksia. Kristiina Drewsin käännös on luonteva ja eheä, kuten laajasti englannista kääntäneeltä ja monesti palkitulta ammattilaiselta saattaa odottaakin. Smithin tyyliä kuvataan sanoilla leikkiväksi; tästä puolesta on vaikea päästä perille alkuteosta lukematta, mutta leikkisyys kuuluu kyllä käännöksenkin kielelliseen ilmaisuun.

Eeva Karhun maalauksin kuvitetut kirjasarjan kirjojen kannet tekevät sarjan ulkoasusta tyylillisesti yhtenevän ja kauniin. Harkittua ulkoasua tehostaa vielä ympäristösertifioidun paperin käyttö.

 "Täytyy vain toivoa, Daniel sanoi, että ne ihmiset, jotka rakastavat meitä ja tuntevat meitä edes vähän, ovat lopulta nähneet meidät aidosti. Muulla ei ole loppujen lopuksi paljon väliä.
    Elisabethin koko olemuksen läpi kulki kylmä aalto, joka pyyhkäisi hänet kirkkaaksi, vähän niin kuin ikkunanpesijä pyyhkii saippuoidun ikkunan ylhäältä alas kumilastallaan.
    Daniel nyökkäsi, pikemminkin koko huoneelle kuin Elisabethille.
    Se on muistin ainut velvollisuus, Daniel sanoi. Mutta toisaalta muisti ja velvollisuus ovat muukalaisia toisilleen. Ne eivät tunne toisiaan. Muisti kulkee kaikesta huolimatta omia teitään."


Muualla:

Joonas Säntti: Aikakausista pahin. Kiiltomato 18.1.2023 (Syksy, Talvi)



Ali Smith: Syksy. Lumiomena 17.10.2022



Helmet-lukuhaasteessa 2026:

10. leikataan (kollaasitaiteilijan töissä)

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

33. päähenkilö (toinen heistä) on yli 60-vuotias

40. sijoittuu syksyyn

41. kirjan kansi on mielestäni kaunis


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...