Siirry pääsisältöön

Suonna Kononen: Kadonneen humppakuution arvoitus

Basistista yksityisetsiväksi



Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Suonna Kononen: Kadonneen humppakuution arvoitus. 188 s. Kansi Juho Juntunen. Harry Harakan tutkimuksia 1. Aviador 2026

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Ravintolan perälle justeeratulla esiintymislavalla soitti muutaman valkoisen spotin valaisemana yhtye. Laulava rumpali takoi rytmiä kasvot nuottitelineen ja puomitelineeseen kiinnitetyn mikrofonin suuntaan kiinnittyneinä. Kosketinsoittaja oli hautautunut ylisuuren kioskin taakse - eihän tässä tosiaankaan minkään progebändi Savusaunan keikalla oltu, vähempikin laitemäärä olisi humppaurkurille riittänyt. Basisti hoiti eleettömästi tonttiaan Turkin-lomalla ostetussa ruskeassa nahkatakissaan, aurinkolasit silmillään. Pohjoiskarjalaisen tanssimusiikin tuntija olisi tunnistanut näkemänsä välittömästi - keikalla oli laulavan rumpalin Kake Karvosen elämäntyö Trio Revanssi --"

Suonna Konosen uuden dekkarisarjan avaus sopii välipalaksi niille, joita keikkamuusikoiden sielunelämä ja paluu 90-luvun lamavuosien maailmaan kiinnostaa. 

Harry Harakka on entinen basisti ja manageri. Lamavuosien kuivatettua keikkaesiintyjien rahavirtojen norot hän keksii perustaa yksityisetsiväfirman. Kumppanikseen hän löytää keskikaljalla käyvän toimittajaystävänsä Könö Könösen, joka laatii paikallislehti Sirmakkaan koko sivun jutun Harakan uravaihdoksesta. Jutun ilmestymisen jälkeen puhelin soikin ja ensimmäistä keikkaa tarjotaan. Trio Revanssin kuomuperävaunu on kateissa ja illalla pitäisi olla keikalla soittokamojen kanssa.

Kirjassa haahuillaan veijariromaanin hengessä kadonneen humppakuution jäljillä ees ja taas Lieksan ja Joensuun tienoilla. Haahuilusta ei oikein uskoisi syntyvän tulosta, mutta lopulta salapoliisin neitsytkeikka saadaan kuin saadaankin onnelliseen päätökseen. Matkalla saadaan nauttia kaverusten ja muiden asiaan tavalla tai toisella liittyvien henkilöiden höpötyksestä, jota käydään pääasiassa iskelmäsanoituksista peräisin olevin repliikein ja puujalkavitsein (niistä basistivitsit ovat Könösen lempilapsia). Kirjaan liittyy yli 30 biisin luettelo siinä lainatuista sanoituksista.

Luonnehtisin kirjaa lähinnä feelgoodiksi miehille - siitäkin huolimatta, etten ole tällaiseen lajityyppiin ehkä ennen törmännyt. Kirjasta saattaa myös aistia hyväntuulista pastissia dekkariperinnettä kohtaan. Itse en oikein ole kohderyhmää tälle vanhaa kaveruutta, kaljaa ja autoilua vanhalla mersulla yhdistelevälle viritelmälle, mutta vetoaminen Vatasen seikkailuihin Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -klassikossa saa minut hyvin ymmärtämään tavoitteet.

"Ulkopohjoiskarjalaiselle lukijalle huomautettakoon, että Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa, Heikki Turusen Simpauttaja ja Simo Hämäläisen Kätkäläinen painavat itäisessä rajamaakunnassa kuin Raamatun sana. Kirjoja on luettu koulussa, katsottu television ja kesäteattereiden sovituksina. Pohjoiskarjalaisille muusikoille ja toimittajille on aivan tyypillistä puhua sitaateilla näistä sanataiteen mestariteoksista, miksei siis Harry Harakalle ja Könö Könösellekin." 

Musiikin ja pohjoiskarjalaisen nuoruuden maisemissa liikuttiin myös blogissa aiemmin esitellyssä Suonna Konosen romaanissa Uncle Samsara, joskin tällöin oltiin enemmänkin Harry Harakan vieroksuman rockin tunnelmissa.

Myös Harry Harakan seikkailuista kertova kirjasarja on saanut kansikuvittajakseen Soundista tutun rocktoimittaja ja sarjakuvataiteilija Juho Juntusen kuten Uncle Samsarakin.

"- Könö, minä vähän aavistin. Täällä on muutama pullo sinulle jo valmiina. Ulko-oven suuhun jätin kylmenemään. Karjala takaisin pullo kerrallaan.
 - Harry Harakka, sydämesi on puhdasta kultaa. Minä tulen. Tulen varmasti kuin visalasku."


Muualla:




Helmet-lukuhaasteessa:

8. ei rakastuta

23. cozy crime -dekkari

28. tanssitaan

31. soittolista tai mainitaan jokin biisi

37. liittyy radioon tai televisioon

40. sijoittuu syksyyn

49. julkaistu vuonna 2026

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...
Lähetä kommentti
Lue lisää