Suonna Kononen: Uncle Samsara

Pyörässä maailman - muistoja 80-luvulta

Suonna Kononen: Uncle Samsara. 296 s. Kannet Juho Juntunen. Enostone, 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva Ellen Karhulampi

"Pian maailmalla koittaa parempi aika, 1990-luku. Siitä aiomme tehdä meidän vuosikymmenemme, kunhan ensin saamme koulun lusittua alta pois ja kunhan äiti päästää minut interrailille."

"Eikö olekin ihmeellistä, miten hengenheimolaisten elämät leikkaavat toisiaan? Kyse voi olla muutamista vuosista tai yhdestä päivästä. Joku ihminen tuntuu kohdatessa siltä, että on tuntenut hänet aina, ehkä edellisessä elämässä onkin. Sitten polut taas erkanevat. Palata ei voi. Mutta muistot hahmoista jäävät elämään aika-avaruuden Caffe Reggioon."

Suonna Konosen nostalgiantäyteisen nuoruuskuvauksen ajankohta sijoittuu hiukan omaa vastaavaa ikäkauttani myöhemmäksi. Silti kuopiolaisen nuoruuden kosketuspinta toimii ja sykkii. 

Kyse on kolmesta ystävästä: Santtu, Jaakko ja Meri käyvät samaa luokka-astetta lukiossa. Santtu ja Jaakko ovat ystävyksiä jo varhaisesta lapsuudesta, Meri tulee mukaan koulun lehden teon kautta. Koulun lehden päätoimittajuus tarjoaa toimittajan urasta haaveilevalle Santulle mahdollisuuden päästä pois oppitunneilta tekemään jotain hauskempaa. Lehden tekoon omistaudutaan kokonaisvaltaisesti; voisi sanoa, että siitä tulee nuorille elämäntapa. Ei niinkään kyllä koulun lehdestä, vaan omasta pienlehtiprojektista, Uncle Samsarasta. 

1980-luku oli itsejulkaistujen, kopiokoneella tuotettujen pienlehtien, fanzinien, kulta-aikaa. Sarjakuvat, musiikki, kirjallisuus, oman elämäntavan etsintä, kriittisyys yhteiskuntaa kohtaan, jota nuorille yleensä edustaa koulu - näistä aineksista lehtiä silloin syntyi. Tuolloista pienlehtimaailmaa ja siihen kuuluvien ihmisten tapaamisia ja toisiinsa tutustumisia kuvataan kirjassa mainiosti. 

Keskeisissä muistoissa ollaan vuodessa 1989. Nuoret pitävät Unclen toimituskunnan kokouksia yleensä Santun kotona. Santulla on yksinhuoltajan lapsena valvottavanaan pikkusisko, sillä äiti on aktiivinen vihreä kunnallispolitiikassa ja paljon poissa kotoa iltaisin. Äidistä on mukavaa, että Santun kaverit tulevat heille, ja pikkusisko tarjoaa ihailevaa seuraa.

He löytävät Beat-kirjailijat, Tulenkantajat, Hessen ja Camus'n ynnä muut nuoria yhä uudelleen puhuttelevat etsinnästä ja maailmantuskasta kertovat kirjat, liftaavat savolaisina versioina Kerouacin dharmapummeista kotimaisille festareille ja myyvät niillä ja musiikkilehtien pikkuilmoituksissa lehteään. 

Buddhalaisuus puhuttelee, onhan se läsnä jo monen beat-kirjailijankin tuotannossa. Amerikkalaisuuteen ja buddhalaisuuteen viittaa myös oman lehden nimi. Vaikka nimi antaa käsityksen kriittisestä suhtautumisesta amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja sen kansainväliseen ylivoimaan, on nuorten musiikki- ja kirjallisuusmaku juuri niin amerikkalaisvoittoinen kuin se tuohon aikaan useimmiten oli.  

Rahat kuluvat enimmäkseen levyihin, festareihin ja musiikkikeikoilla käynteihin. Musiikki on kuin ilmaa, jota ei mikään voi korvata ja musiikista ja kirjallisuudesta peräisin olevat one-linerit mehustavat puheen. Kitara kulkee Santun mukana liftimatkoilla. Lou Reed, Neil Young, Joni Mitchell, Pekka Streng, Sielun Veljet, Kauko Röyhkä, Eput, Hector... Musiikkiviitteiden määrä tulvii yli äyräidensä niin kuin runousviitteidenkin. Niistä kaikista löytyy kirjan lopusta luettelo, jonka avulla voi halutessaan palata kirjan mielialoihin tai omiin muistoihinsa.

Nuoret lukevat ja siteeraavat ulkomuistista runoutta, kääntävät laululyriikkaa sanakirjan kanssa ja sanailevat sillä innolla, minkä kaiken mieltä kiinnostavan löytäminen uutena saa aikaan. Itäsuomalaisuudella lienee myös osansa asiassa, ja dialogien kommentit napsahtelevat mukavan nasevasti vielä aikuisiälläkin.

    "Keitä me olemme, miksi me olemme täällä, onko ikuinen elämä mahdollinen, mitä meille tapahtuu kun me kuolemme, kuinka meidän tulisi käyttää lyhyt aikamme maapallolla?

    Taide tekee meistä parempia ihmisiä. Tai vielä paremmin sanottuna: taide tekee meistä ihmisiä.

    Päätän kirjoittaa kotona kaikki nämä ajatukset ylös ja muokata niistä seuraavan Uncle Samsaran pääkirjoituksen."

Tästä kaikesta kertoo nyt viisikymppinen Santtu, haaveiden musiikkitoimittajan uran jälkeen työelämässä ja elämässä väsähtänyt mainosmies. Elämä on kyllä päällisin puolin kunnossa, matkoja taitetaan liftauksen ja interrailin sijaan Teslalla ja muutto Helsingin itäisen kantakaupungin pienestä kolmiosta Espoon kultahammasrannikon omakotitaloon odottaa uusperhearkea elävää miestä. Musiikkitoimittajan urasta huolimatta Santun musiikkimaku on jämähtänyt nuoruuden musiikkiin. Muistoihin on haudattu jotain keskeistä omasta persoonasta ja Santtu alkaa huomata, että se olisi tarpeen kaivaa esiin, jotta jaksaisi elää nykyhetkessä.

Hänen menneiden muistelunsa käy yhä intensiivisemmäksi, varsinkin kun hän silloin tällöin vierailee entisessä kotikaupungissaan. Äidin hauta on kaupungin hautausmaalla ja sen lisäksi siellä on toinenkin hauta, jolla Santtu heti kirjan alussa tapaa suremasta teini-ikäisen itsensä - hahmo, joka silloin tällöin ilmaantuu romaaniin puhuttelemaan Santtua.

Mitä Santun nuoruuden aikaisille ystäville oikein loppujen lopuksi tapahtui ja kuinka hyvin hän heidät tunsi? Mihin ystävyys vähitellen katosi ja miksi?

Kirja onnistuu kuvaamaan nuoruudessa tapahtuvaa identiteetin muovautumista lukijaa hyvin lähelle tulevalla tavalla. Se on toimiva ajankuva 80-luvun älykkönuorista ja nuorten elämäntavasta pikkukaupungissa tuolloin (kyllä, silloin luettiin enemmän). Se on myös kuvaus ihanteista. Nuoruuden ystävyys- ja rakkaussuhteiden perustava vaikutus aikuistuvan kokemusmaailmalle ei haihdu ystävyyssuhteiden katoamisen mukana. Ystävyyden kuvauksena kirja loistaa lämmintä valoa ja näppäilee herkkiä kieliä.

Konosen kerrontatapa on suora ja välitön, sävyltään kuin puhetta ystävien kesken, ja mikä sopisikaan paremmin. Tarina asiaan kuuluvine aikahyppyineen etenee juoheasti ja sen surumielinen, eksynyt loppunäytös näytellään New Yorkissa nuoruuden idoleiden hoodeilla. 

Suonna Kononen on toimittaja ja muusikko. Tämä on hänen toinen romaaninsa. Ja kirjan kannessa on toiveiden täyttymyksenä nuoruuden idolin, Soundiin piirtäneen Juho Juntusen piirros, pisteenä i:n päällä. Romaanissa lienee omaelämäkerrallisia aineksia, vaikken lähdekään arvailemaan niiden määrää.

(1970- ja) 80-luvun musiikillisten aatteiden maailmassa liikutaan myös Pasi Ilmari Jääskeläisen punkromaanissa Kuurupiilon anatomia.

"Sitten eräänä kauniina kesäkuun lopun aamuna lähdimme Jaakon kanssa dharmapummiretkelle kohti Oulua, Kemiä ja Lappia. Oulussa asui pienlehtituttuja, joiden luokse menisimme pariksi päiväksi. Muistan liftien tyrehtymisen saapumisiltana kaupungin laitapuolella. Isojen kaupunkien ympäristössä on periaatteessa aina trafiikkia, mutta liftaamisen taide on yllätyksiä täynnä ja tiistain ja torstain kaltaisena iltana kaksi pitkätukkaista nuorta miestä saattaa joutua seisomaan pitkään tienposkessa. Lauloimme Juicen liftilaulua Laihia - Heinäpää, Jaakko selosti minulle muististaan Kauko Röyhkän esikoisromaania, joka kertoo kahdesta nuoresta miehestä, jotka tienposkessa vartioivat kolaroitua autoa. Kirja oli tehnyt Jaakkoon vaikutuksen, Röyhkä oli kuulemma selvästi Kerouacin ja Jarkko Laineen hengenheimolaisia. Jaakko muisti ja improvisoi minulle vuorosanoja ja piti minulle tienposkessa näytelmän, jossa näytteli molemmat roolit, Maran ja Arton. Se oli parempaa kuin oikea teatteri."

Muualla:

Harri Uusitorppa: Ihan kuin tämä olisi elämäkerta: Viisikymppinen, perheellinen rokkari on lievästi pettynyt elämäänsä. HS 8.1.2025

Suonna Kononen: Uncle Samsara. Amman lukuhetki 19.11.2024 

Suonna Kononen: Uncle Samsara. Leevi levitoi 22.10.2024

Suonna Kononen: Uncle Samsara. Kirjojen kuisketta 17.11.2024

Suonna Kononen: Uncle Samsara. Rajatapauksia - punnitsematonta puhetta 14.11.2024

Kai Hirvasnoro: Keski-ikäinen mies muistelee Suonna Konosen romaanissa Uncle Samsara, ja saa kriitikon herkälle mielelle. Kulttuuriuutiset 22.12.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2025

kirja sopii kohtiin:

4. valvotaan yöllä

15. ajaudutaan haaksirikkoon

21. kirjassa on muusikko

22. lomaillaan

28. ollaan järvellä

29. kirjailijan viimeisin teos

39. etsitään ratkaisua arvoitukseen

40. ajalla suuri merkitys

45. isä ja tytär