Katja Meriluoto: Puun avaruudesta

Pienintä kirjoitusta

Kansi Iiris Kallunki. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Kansi Iiris Kallunki. 69 s. Aviador 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"-- Pihka vierähtää puun hitaana kyyneleenä,

kaikilla jaloillani,

peitinsiivilläni

pyristelen kuusen hehkuvaa laavavirtaa vastaan.

Aika pysähtyy vuoteen, jona niistä ei pidetä vielä lukua.

Puren kaarnakilpeä, nilaa,

nakerran siihen viestini sinulle, minä,

puun avaruudesta, pienistä pienin,

tähtikirjaaja."

Katja Meriluodon (1975 -) runokokoelma puhuu luonnon pienimpien äänillä vertautuen siihen, mikä on suurinta ja ikuiseksi kuvittelemaamme: tähdet, vuodenajat. Kuusi muodostaa oman avaruutensa, jossa elämä piileksii eri muodoissaan, tähtikirjaaja, pieni kuoriainen jättää viestiään ja suunnistaa loputtomissa pimeissä käytävissä.

"-- kaarnan alla kesät ovat pitkiä ja kylmiä.

Sataa alhaalta ylös, kaarnan alla kaikki tapahtuu nurin. --"

Näkökulmien ja perspektiivien vaihdoksilla todellisuus järjestyy uudelleen, ihmisen ja luonnon. Ihmisen elämä vertautuu hyönteisen sokeaan hetkeen; on kyse yhteisestä matkasta, vaikka sitä ei huomaisikaan. Molempien elämä myös jättää maailmaan jälkensä kuin kirjoituksen, mutta kumpi onkaan suurempi tuhoaja? Kuusta nävertävä kuoriainen vai ihminen, sitä tuskin tarvitsee edes ääneen kysyä.

Tähtikirjaaja on runon puhuja ja asettuu vertauskuvaksi kirjoittamiselle ja ihmisen maailmaan tekemien muidenkin jälkien jättämiselle. Kun kokoelman viimeisessä osassa puhujaksi ilmaantuu päpsiäinen, tähtikirjaajasta ravintonsa saava siivekäs, ei kohtaamisessa ole jyrkkää vastakohtaa tai lajien välistä vihaa.

"-- samaa jalkaa, yhtä silmää, siipeä

ja vettä, enimmäkseen vettä

tuntemattomasta lähteestä --"

Meriluoto rakentaa runon symboliikkaa ja puherytmiä taidolla. Hänen runonsa hengittävät vapautuneesti ja avaruus aukeaa niiden ympärillä, vaikka runot ovatkin kontrolloidusti ja tiiviisti kokoonpantuja. Luonnon maailmaa ja siitä nousevaa symboliikkaa on helppo lähestyä.

Luonto puhui myös kirjoittajan esikoiskokoelman Mehiläisen paino runoissa. Esikoiskokoelma sai erittäin hyvät arvostelut ja useampiakin merkittäviä palkintoehdokkuuksia.

 

Sekä aiheeltaan että osittain myös tyylikeinoiltaan Meriluodon teokset tuovat mieleeni Nina Rintalan runouden, joka myös kykenee yhdistämään sen mikä luonnossa ja luontokokemuksissa on kaunista varuillaanoloon ja julistukseen (hyvässä mielessä) siitä, miten viimeisiä hetkiä  planeettamme elinkelpoisuuden säilyttämisen kannalta elämme.

Meriluoto julistaa luonnon puolesta sodan. Vai oliko se rakkauden.

"Valmistaudu pimeään.

Seiso pimeässä.

Minä, metsän tuhokone, hieroglyfien kirjoittaja,

näverrän viimeisen merkin: valmistaudu sotaan.

Katso peiliin, riko oven saranat, valheiden unikudelma.

Valmistaudu rakkauteen."

Iiris Kallunki on tehnyt kokoelman kannen, josta välittyy metsän mysteeri, olemassaolon ilo ja ajan kierto.

Muualla:

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Vinkkaaja Mikko. Kirjavinkit 18.2.2025

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Tuijata. Kulttuuripohdintoja 4.5.2025

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

8. ei rakastuta

22. kirjan kannen pääväri on sininen

34. mennään piiloon

39. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

41. kirjan kansi ja nimi ovat mielestäni kauniita