Siirry pääsisältöön

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta

Pienintä kirjoitusta



Kansi Iiris Kallunki. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi



Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Kansi Iiris Kallunki. 69 s. Aviador 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"-- Pihka vierähtää puun hitaana kyyneleenä,
kaikilla jaloillani,
peitinsiivilläni
pyristelen kuusen hehkuvaa laavavirtaa vastaan.
Aika pysähtyy vuoteen, jona niistä ei pidetä vielä lukua.
Puren kaarnakilpeä, nilaa,
nakerran siihen viestini sinulle, minä,
puun avaruudesta, pienistä pienin,
tähtikirjaaja."

Katja Meriluodon (1975 -) runokokoelma puhuu luonnon pienimpien äänillä vertautuen siihen, mikä on suurinta ja ikuiseksi kuvittelemaamme: tähdet, vuodenajat. Kuusi muodostaa oman avaruutensa, jossa elämä piileksii eri muodoissaan, tähtikirjaaja, pieni kuoriainen jättää viestiään ja suunnistaa loputtomissa pimeissä käytävissä.

"-- kaarnan alla kesät ovat pitkiä ja kylmiä.
Sataa alhaalta ylös, kaarnan alla kaikki tapahtuu nurin. --"

Näkökulmien ja perspektiivien vaihdoksilla todellisuus järjestyy uudelleen, ihmisen ja luonnon. Ihmisen elämä vertautuu hyönteisen sokeaan hetkeen; on kyse yhteisestä matkasta, vaikka sitä ei huomaisikaan. Molempien elämä myös jättää maailmaan jälkensä kuin kirjoituksen, mutta kumpi onkaan suurempi tuhoaja? Kuusta nävertävä kuoriainen vai ihminen, sitä tuskin tarvitsee edes ääneen kysyä.

Tähtikirjaaja on runon puhuja ja asettuu vertauskuvaksi kirjoittamiselle ja ihmisen maailmaan tekemien muidenkin jälkien jättämiselle. Kun kokoelman viimeisessä osassa puhujaksi ilmaantuu päpsiäinen, tähtikirjaajasta ravintonsa saava siivekäs, ei kohtaamisessa ole jyrkkää vastakohtaa tai lajien välistä vihaa.

"-- samaa jalkaa, yhtä silmää, siipeä
ja vettä, enimmäkseen vettä
tuntemattomasta lähteestä --"

Meriluoto rakentaa runon symboliikkaa ja puherytmiä taidolla. Hänen runonsa hengittävät vapautuneesti ja avaruus aukeaa niiden ympärillä, vaikka runot ovatkin kontrolloidusti ja tiiviisti kokoonpantuja. Luonnon maailmaa ja siitä nousevaa symboliikkaa on helppo lähestyä.

Luonto puhui myös kirjoittajan esikoiskokoelman Mehiläisen paino runoissa. Esikoiskokoelma sai erittäin hyvät arvostelut ja useampiakin merkittäviä palkintoehdokkuuksia.
 
Sekä aiheeltaan että osittain myös tyylikeinoiltaan Meriluodon teokset tuovat mieleeni Nina Rintalan runouden, joka myös kykenee yhdistämään sen mikä luonnossa ja luontokokemuksissa on kaunista varuillaanoloon ja julistukseen (hyvässä mielessä) siitä, miten viimeisiä hetkiä  planeettamme elinkelpoisuuden säilyttämisen kannalta elämme.

Meriluoto julistaa luonnon puolesta sodan. Vai oliko se rakkauden.

"Valmistaudu pimeään.
Seiso pimeässä.
Minä, metsän tuhokone, hieroglyfien kirjoittaja,
näverrän viimeisen merkin: valmistaudu sotaan.
Katso peiliin, riko oven saranat, valheiden unikudelma.
Valmistaudu rakkauteen."

Iiris Kallunki on tehnyt kokoelman kannen, josta välittyy metsän mysteeri, olemassaolon ilo ja ajan kierto.



Muualla:

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Vinkkaaja Mikko. Kirjavinkit 18.2.2025

Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Tuijata. Kulttuuripohdintoja 4.5.2025


Helmet-lukuhaasteessa 2026:

8. ei rakastuta

16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

22. kirjan kannen pääväri on sininen

34. mennään piiloon

39. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

41. kirjan kansi ja nimi ovat mielestäni kauniita






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Elli Salo: Keräilijät

Jatkoa Tuntemattomalle, tavallaan Elli Salo: Keräilijät. 260 s / 4h 53min. Kannen kuva Pipsu Isola, kannen suunnittelu Piia Aho. Otava 2025. Äänikirjan lukija Karoliina Niskanen, suoratoistopalvelu " 'Periaatteessa tämä kuitenkin on ostettu siitä huutokaupasta, jossa näitä turvapaikanhakijoiden autoja myytiin. Bändit soittivat ja turistit ostivat minulta viisisataa makkaraa. Ne ajattelivat kunnassa, että tehdään niistä automarkkinoista vuotuinen tapahtuma, mutta nopeasti se tyssähti. Kalevi kertoi, että 1900-luvulla täällä myytiin pääkalloja turisteille matkamuistoiksi. Kaikki olivat niin tottuneita siihen, että ruumiita nousi esiin milloin mistäkin. Ihmisillä on hyvä sopeutumiskyky, kaikki turtuvat.' " Arkeologi Heini saapuu Läätteen kylälle tutkimaan sodan jälkeen alueelle jääneitä venäläisten sotilaiden merkitsemättömiä joukkohautoja. Hän on jo lukenut SKS:n arkiston muistitiedon keruuseen saapuneita tähän alueeseen liittyviä vastauksia. Majoituspaikakseen hän on v...