Andrei Kurkov: Sydän ei ole lihaa - Kiovan mysteerit 2

Pala lihaa

Kirjan kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Andrei Kurkov: Sydän ei ole lihaa. Alkuteos Serdtse ne mjaso. Suomentanut Arja Pikkupeura. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 328 s. Otavan kirjasto, Otava 2026.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Samson jäi vielä hetkeksi kuulostelemaan. Eihän puna-armeijalaisilla mihinkään muualle voinut noin kiire olla kuin taisteluun! Aika oli käynyt yhä levottomammaksi. Niin levottomaksi, ettei siitä tehnyt mieli puhua. Siksi niin Naiden kuin Holodnyi vaikenivat siitä, mitä Kiovan ulkopuolella tapahtui. Vaikenivat, mutta eivät voineet olla sitä ajattelematta. Samsonkaan ei puhunut siitä. Hän oli vaiti ja mietti. Uutiset puna-armeijan voitoista olivan hieman harvenemaan päin, mutta Bolsevik-lehteen tiiviisti kirjattujen voittojen määrä piirsi pikemminkin kuvaa loputtomasta rintamalinjasta kuin lupaili neuvostovallan täydellistä ja lopullista voittoa."

Andrei Kurkovin (1961-) teoksista on jo useita suomennoksia, mutta hän on minulle uusi tuttavuus. Huonoille tavoilleni uskollisena aloin lukea hänen Kiovan mysteereitään osasta 2. Syytän tästä kirjastoa, sillä kakkososa, hänen uusin suomennettu kirjansa, saapui varauksena nopeammin kuin sarjan ykkösosa.

Kakkososaan pääsee hyvin sisälle, vaikkei olekaan lukenut ensimmäistä osaa. Kiovan korvan tapahtumiin kyllä viitataan siinä määrin, että mietin tarvinneeko kirjaa sitten lukeakaan, mutta aika näyttää.

Ilman mustaa huumoria tuskin senkaltaisista tapahtumista selviytyisikään, joiden keskellä Kiovassa elettiin vuonna 1919. Nuo vuodet olivat synkkiä Suomenkin historiassa. Kiovaa on tuona vuonna piinattu miehittäjien peräkkäisillä vaihtumisilla ja vallanpitäjien keskinäisellä eripuralla samalla, kun kaupunkilaisista suuri osa näkee nälkää. Tummasävyinen huumori ei ole tapahtumien päälle liimattu taso, vaan se nousee itse tapahtumista, jotka kuvastelevat kriisiaikojen järjettömyyttä ja epätoivoa.

Päähenkilö Samson työskentelee miliisissä. Esimies lähettää hänet tutkimaan ilmoitusta, jonka mukaan eräällä pihamaalla on tehty havainto runsaasti valuneesta verestä. Paikalle saapuessaan Samson työparinsa Holodnyin kanssa saa kuulla epäillyltä asunnonomistajalta, että piharakennuksessa on pistetty sika. Asia selvä, saattaisi äkkinäinen luulla, mutta ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä kaupungissa asiat eivät ole näin yksinkertaisia. Juttu paisuu ja paisuu. Eikö tämä tapaus johdakin selvästi lihalla keinotteluun, joka on rangaistava teko, vaikkeivat paikalla käyneet miliisit ole sellaisesta säädöksestä kuulleetkaan. Vielä vähemmän sian lahtaaja tai häneltä työn ostanut ja sian omistanut henkilö.

Tapahtumaketjun pidätykset ja kuulustelut riittävät pitämään Samsonin kiireisenä päiväkausia. Kaiken lisäksi miliisiasemalle ilmaantuu "vahvistukseksi" Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Tsekan edustaja Nikanor Abjazov, jonka läsnäolo saa miliisit tuntemaan olonsa epävarmoiksi.

Samalla Samsonin mielitietty joutuu vaikeuksiin väestönlaskentaan liittyvässä työssään. Väestölaskentavirasto on saanut tehtäväkseen selvittää, kuinka paljon kaupungissa on rautatieläisiä. Rautatieläiset ovat olleet pitkään lakossa ja perustaneet aseman ympärille oman aseellisesti vartioidun leirinsä. Samsonin varoituksista piittaamatta Nadezda ja muutama muu virkanainen lähtevät leiriin esittämään kysymyksiä. He eivät palaa leiristä.

Soppa sakenee monista oudoista tapahtumista, kuten miliisiasemalta suoraan miliisien nenän edestä varastettujen tavaroiden mysteeristä.  

Kurkovin luoma ajankuva kaupunkia piinaavasta valvonnasta, sääntelystä ja kurinpidosta on lohduton. Kukaan tavallisia arkiaskareitaan toimittavansa kuvitteleva kaupunkilainen ei ole turvassa mielivallalta. Vaikka päähenkilöt onnistuvat luovimaan keskellä mielivaltaa eivät kaikki muut ole yhtä onnekkaita. Onnellista loppua ei siis ole odotettavissa kaikille tapahtumaketjuun kuuluville.

Vallanhalun ja vallankäytön turmelevuuden kuvauksena kirja on armoton, mutta onneksi se on myös myötäelävä. Herkulliset dialogit vievät tarinaa eteenpäin kohti yhä uusia päättömyyksiä. Nautittavan käännöksen takana on Arja Pikkupeura.

Ukrainalaisen kirjailijan ja toimittajan Andrei Kurkovin teoksia on käännetty jo useille kymmenille kielille. Kiovan mysteereiden ensimmäinen osa Kiovan korva oli ehdolla kansainvälisen Booker-palkinnon saajaksi.

"Hän pysähtyi miettimään, vilkaisi taivaalle ja ajatteli Jumalaa. Sitä, että Jumala on olemassa mielessä siksi, että ihmiset ovat vastuuttomia. Hän kantaa vastuun kaikesta ja juuri siksi on olemassa."

Muualla:

Uudesta kirjasta ei ole vielä arvioita. 

Haastattelu Kurkovista:

Kirsi Ranin: Ukrainalainen Andrew Kurkov Suomen vierailulla: "Sodan aikana en ole pystynyt kirjoittamaan fiktiota". Kirsin Book Club 3.6.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

4. Otavan Kirjaston kirjalistalla

5. epilogi ja tekijän jälkisanat

10. leikataan

16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

22. kannen pääväri on sininen

34. mennään piiloon

39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin

45. kiusaamista

49. kirja (käännös) julkaistu 2026