Mistä pahuus syntyy?
 |
| Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva Ellen Karhulampi |
Keigo Higashino: Pahan asialla. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Kansi: Tuomo Parikka. Kustannustoimitus Aura Elometsä. 365 s. Punainen Silakka (2024).
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Koska olimme lapsuudenystäviä, olin seurannut hänen kirjailijanuraansa alusta lähtien. Hän oli menestynyt hyvin, mutta pakko myöntää, että tunsin myös ihailun sekaista kateutta, joka johtui siitä, että halusin itsekin kirjailijaksi. Itse asiassa olin jo lapsena puhunut hänen kanssaan niistä unelmista. Pidimme kumpikin kirjoista, joten mielenkiintoisiin teoksiin törmätessämme kerroimme niistä toisillemme ja myös lainailimme kirjoja keskenämme. Hän tutustutti minut Sherlock Holmesin ja Arsène Lupinin jännittäviin seikkailuihin, ja minä puolestani suosittelin hänelle Jules Verneä."
Keigo Higashinon psykologinen dekkari kaivautuu murhatapauksen syihin ja vaikuttimiin tavalla, joka ei anna lukijalle mitään valmiina.
Menestyskirjailija Kunihiko Hidako löydetään kotoaan murhattuna. Löydön tekee yhdessä hänen vaimonsa kanssa hänen lapsuudenystävänsä, ihailijansa ja kirjailijatoverinsa Osamu Nonoguchi. Sattuu vielä niin, että murhaa saapuu tutkimaan molempien kirjailijoiden entinen opettajakollega, sittemmin poliisiksi ryhtynyt Kaga. Kyseessä on siis entisten opettajien vähän harvinaisemman laatuinen yllätystapaaminen. Syystäkin voi odottaa menneiden muistelua.
Koska ruumiin löytänyt herra Nonoguchi on kirjailija, on melko luonnollista, että hän alkaa kirjoittamalla koota ajatuksiaan murhasta. Ja luonnollista sekin, että murhatutkija saatuaan asiasta vihiä on kiinnostunut lukemaan hänen tekstiään tutkinnan edetessä. Kerronnassa vaihtelevat siis näkökulmat kirjailijan muistiinpanojen ja etsivän havaintojen välillä.
Kirjallinen maailma kustantamoineen ja kirjoitusprosesseineen kehystää tapahtumia. Menestyskirjailija on kirjoittanut Japanissa hyvin suosittua fantasiaa ja hänet löytänyt kirjailijakollega puolestaan on aloitteleva lastenkirjailija, jonka tarinoita on julkaistu lehdissä ja kokoomajulkaisuissa, mutta ei vielä omana kirjanaan. Tarinan kertominen luikertaa kuin huomaamatta ja vähäeleisesti osaksi murhatutkintaa, mikä oli minulle lukijana mieluista.
Teoksen alkuperäinen julkaisuaika japaniksi on 2000-luvun alussa. Tämän huomaa esim. siitä, että kirjoittamiseen käytetään tekstinkäsittelylaitetta ja faksit ja puhelinkopitkin ovat vielä käytössä. Sinällään hauskaa kuinka paljon aikansa tuntua tuollaisiin yksityiskohtiin sisältyy.
Aikaisemmin Higashinolta lukemani Namiyan puodin ihmeet on lajityypiltään lähelle fantasiaa menevä hyvän mielen kirja. Tässä teoksessa liikutaan tiukasti todellisuudessa ja dekkariperinteessä, ja kohdatut asiatkin ovat kiinni ankarassa todellisuudessa. Higashino tunnetaan Japanissa lähinnä jännitysromaaneistaan ja monista hänen kirjoistaan on tehty elokuvia tai tv-sarjoja; sellaiseksi olisi tässäkin teoksessa kyllä ainesta. Tämän kirjan luettuani odotan kiinnostuksella kirjastosta kirjailijan murhamysteeriä Uskollinen naapuri.
Romaani sijoittuu hyvin länsimaiseen murhan tekotapaan ja motiiveihin keskittyvään dekkariperinteeseen a la Agatha Christie, mutta tekee sen omalla persoonallisella ja ehkä myös japanilaisella tavallaan.
Yhtä seikkaa jäin vielä miettimään. Kirjan otsikossa esiintyvä pahuuden käsite on itselleni varsin voimakas ja käytän sitä ani harvoin. Toki käsitettä käytetään dekkareissa ja jännityskirjallisuudessa aika retorisessa mielessä. Päähäni jäi kuitenkin pyörimään ajatus siitä, missä vaiheessa ja minkälaisten tekojen yhteydessä voidaan puhua pahuudesta, ja missä lopulta on tämän teoksen sisältämän pahuuden alkulähde. En kuvittele löytäväni kysymykseen vastausta, mutta kirjaa ajatellessani asia hiertää mieltä monessa mielessä ajankohtaisella tavalla. Hyvä niin.
Kustantamo Punainen Silakka on keskittynyt ainakin toistaiseksi vain Higashinon teosten käännöksiin. Paitsi hyvän kääntäjän (Haruki Murakamin kääntäjänä tunnettu Raisa Porrasmaa) löytämisestä ja japanilaisen kirjallisuuden tunnetuksi tekemisestä Suomessa, kustantamo ansaitsee kiitokset myös huolellisesta kirjan tuotantoprosessin eri vastuuhenkilöiden mainitsemisesta. Olen blogissani propagoinut kansikuvataiteilijoiden ja kuvittajatietojen tärkeyttä, mutta oli todella ilahduttavaa lukea kirjan tiedoista, että kustannustoimittaja, samoin kuin taittajakin, on nostettu esiin muiden osallisten tekijöiden rinnalle. Kustannustoimittajan työllä on monesti iso vaikutus lopputulokseen ja on tarpeetonta vaatimattomuutta kustantamoilta jättää toimittajan rooli mainitsematta, kuten liian usein käytäntönä on; yleensä kustannustoimittajatieto löytyy korkeintaan epäsuorasti esim. kirjan esipuheesta tai jälkisanoista. Eläköön läpinäkyvyys tältäkin osin!
Muualla:
Pirjo-Riitta (Piki) Kuusikko: Pahan asialla - mikä on totuus? Unien silta 8.11.2024
Keigo Higashino: Pahan asialla. Kirjojen kuisketta 13.11.2024
Taika Dahlblom: Ihastuttavan nostalginen psykologinen dekkari kysyy, miksi ihminen murhaa. HS 7.12.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
16. kirjassa on sukupuu tai hahmoluettelo
20. kirjasta tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
24. tehdään laittomuuksia
30. häät tai hautajaiset
31. päähenkilölle ura on tärkeä
37. kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys
Kommentit
Lähetä kommentti