Siirry pääsisältöön

Outi Pakkanen: Kylmä talo

Kun talon henki muuttuu




Outi Pakkanen: Kylmä talo. Kansi Blindspot Photo Oy. 346 s. Otava 2024.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Vanha rakas Mutterikahvila seisoo sillankupeessa uhmaamassa aikaa ja muutoksia, salmen vastarannalla näkyvät Kaapelitehdas ja julkisivusaneerauksen vuoksi valkoiseen pressuun kääritty Oikeustalo.
    Vinosti Kampelaa vastapäätä Lauttasaarentien toisella puolella kohoaa nelikerroksinen valkoinen talo, jossa on alkamassa laajamittainen linjasaneeraus. Remonttimiehiä ja muuta porukkaa liikuskelee paikalla, katselemassa, mittailemassa, tuumailemassa."


Muistan lukeneeni Outi Pakkasen dekkareita 80-luvulla ja nauttineeni niiden Helsinki-kuvauksista sekä Pakkasen tavasta kuvata henkilöitään. Sitten jostakin syystä Pakkaset unohtuivat minulta. Hänen viimeisimmässä jännäriksi luokitellussa kirjassaan Kylmä talo tavoitan saman kotoisan tunnelman kuin ennenkin.

Tällä kertaa ollaan Lauttasaaressa. Talossa, jossa on vastikään tehty asukkaiden mielestä aivan liian kallis linjasaneeraus. Jotkut ovat muuttaneet talosta, koska eivät pysty maksamaan remontin kustannuksia, ja taloon on muuttanut tai muuttamassa uusia ihmisiä, samaan aikaan kun osa asukkaista on vielä remonttievakossa. Jokin talon hengessä tuntuu remontissa kärsineen, eikä se miellytä ainakaan kaikkia vanhoja asukkaita. Kadun toisella puolella olevasta Kauniista Kampelasta taloa myös tarkkaillaan intensiivisesti.

Somessa olen törmännyt väitteisiin, että kirja olisi ikävystyttävä. Olen eri mieltä, mutta toki jännäriksi on harvinaista, että ensimmäiset rikokseen viittaavat merkit ilmaantuvat vasta kirjan puoliväliä lähestyttäessä ja itse rikos tapahtuu ja käsitellään muutamassa kymmenessä loppusivussa. Mutta ei se minusta ole puute, pikemminkin raikas poikkeus, etenkin kun kokenut kirjailija näin tuottaa nautittavan ja harkitun kokonaisuuden. Vaikka kirjan lajityypin voisi minusta hyvin määritellä muuksikin kuin jännäriksi, lähinnä psykologiseksi ihmiskuvaukseksi jännityselementeillä. Kirjan perusteella minua ei oikeastaan hämmästytä, että Pakkanen on julkisuudessa kertonut, ettei enää aio kirjoittaa dekkareita. 

Pakkasen tapa kuvata henkilöiden välistä dynamiikkaa ylläpitää teoksen jännitettä hyvin, silloinkin kun miljöönä on turvallinen ja - anteeksi - sellaisena ehkä vähän ikävystyttäväkin onnellisten saari Stadin ja Espoon kainalossa.

Talon tietotoimisto Saija Rekola ja hänen mukautuva miehensä Veikko, tyylikäs ylimmän päätyhuoneiston haltija vanharouva Anni Simola, noutopizzoilla elävä, erakkoluonteinen Mikko Vepsäläinen ja komea, urakeskeinen sinkku Petri Huovinen vain ihmettelevät, kun uusi tulokas Vesa Sundman äänestyttää itsensä talon hallitukseen ja ryhtyy hoitelemaan asioita. Sundmanin pieni tytär Elviira on selvästi päsmäröivän isänsä tyttö, mutta vaimo Sabina hiljainen hissukka. Muutkin uudet asukkaat sekoittavat ilmapiiriä omalla tavallaan.

Vesa Sundmanin ja hänen taktisesti valitsemansa yhteistyökumppanin Saija Rekolan kokoon kutsuma tutustumisillanvietto, jossa on tarkoitus keskustella talon asioista, muodostuu käänteentekeväksi tapahtumaksi. Joku voisi myös kutsua sitä fiaskoksi. Mutta sen jälkeen asukkaat kyllä tutustuvat toisiinsa. Poliisi eristää talon rikospaikkana ja alkaa kuulustella asukkaita.

Kirjan teemaksi nousee minulle ihmisten reviiritietoisuus ja sen loukkaukset. Vain ihmisten arkea kuvaamalla Pakkanen saa teemasta irti paljon skaalalla huvittava - traaginen. Tällainen pienieleinen tarkkanäköisyys on minusta kiehtovaa.

Outi Pakkasen kirjailijanura on jatkunut vuosikymmeniä ja Kylmä talo on laskujeni mukaan hänen 31. jännitysromaaninsa. Hän on kirjoittanut cozy crimea jo kauan ennen kuin käsite keksittiin. Helsingin kuvaajana hänet on valittu Stadin Friiduksi vuonna 2010. Ja nämä piirteet ovat hänen ehdottomat vahvuutensa edelleenkin.

Nuoremman sukupolven jännityshenkistä Lauttasaari-kuvausta edustaa Eeva Loukon Onnellisten saari -kirjasta alkava Ronja Vaara -sarja.



Muualla:


Tiina Komi: Rankat remonttikokemukset dekkariksi. Kotitalolehti 20.12.2024 (Taustaa kirjalle)



Helmet-lukuhaaste 2025:ssä:

4. valvotaan yöllä
6. prologi
7. hyvän mielen kirja
24. laittomuuksia
29. kirjailijan viimeisin teos













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...