J.L. Brisley: Tunnethan Milli-Mollin, WSOY 1953. (Alkuteos More of Milly-Molly-Mandy) Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 88 s.
J.L. Brisley: Milli-Molli tässä taas, WSOY 1956. Toinen painos. (Valikoima alkuteoksista Further Doings of Milly-Molly-Mandy ja Milly-Molly-Mandy Again) Suomentanut Elina Haavio-Mannila. Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 88 s.
J.L. Brisley: Pikkuinen Milli-Molli, WSOY 1965. Toinen painos. (Alkuteos Milly-Molly-Mandy Stories) Päällys Maija Karma, kuvitus tekijän. 92 s.
Tipsu-kissan mielestä oli kauhean hauskaa, kun Milli-Molli sijasi vuoteensa lauantaiaamuisin. Se hyppäsi keskelle patjaa ja kyyristyi matalaksi; ja sitten Milli-Molli oli olevinaan niin kuin ei tietäisi, että Tipsu-kissa oli siellä ollenkaan. Ja sitten hän pöyhi tyynyjä ja mukiloi ja pyöritteli Tipsu-kissaa niiden mukana ja levitti lakanat ja huovat vuoteen yli ja oli yrittävinään tasoittaa muhkuraa, joka olikin Tipsu-kissa; ja Tipsu-kissa tuli ryömien esiin ja näytti kovin pörröiseltä ja sukelsi seuraavan huovan alle (Ja joskus tuo vuoteen sijaaminen kesti aika kauan.)
Milli-Molli oli ensimmäinen kirjallinen ystäväni. Löysin hänet, kun olin ekaluokalla oppinut lukemaan niin hyvin, että kirjastonhoitaja antoi minulle kirjastokortin.
Milli-Molli ei kuitenkaan ollut ihan ensimmäinen lainaamani kirja. Ennätin lukea monenlaista, sillä olin innokas lukija. Lainasin yhden kirjan ja toin sen seuraavana päivänä takaisin ja lainasin toisen. Sitten kirjastonhoitaja, jolle kirjallisuudenharrastukseni on muutenkin paljosta velkaa, esitteli minulle Milli-Mollin. Ensimmäisen lastenromaanin ja kirjasarjan, jonka luin. Ensimmäisen kirjallisuuden päähenkilön, joka tuntui heti omalta ystävältä.
Milli-Mollin maailma ja elämä englantilaisessa maalaiskylässä ihmisineen, tilan töineen ja kylän tapahtumineen on niin tarkasti kuvattua, että kirjaan saattoi pujahtaa kuin toiseen maailmaan. Vanhemmat, isovanhemmat, sedät ja tädit kotona, kylän lapset ystävinä: maailman rajat piirtyvät turvallisina.
Milli-Molli hoitaa eläimiä, käy ystävänsä Billy Bluntin kanssa kalassa, kasvattaa valtavan kurpitsan, käy elokuvanäytöksessä naapurikylässä, löytää suuren pesäkolon puusta ja järjestää siellä teekutsut ystävilleen. Ei ole päivää, ettei Milli-Mollilla olisi jotakin tekemistä ja uutta koettavaa.
Jo 1920- ja 1930-lukujen taitteessa alkuaan ilmestyneistä Milly-Molly-Mandy -kirjoista on otettu eri vuosikymmenillä ja eri kielisinä monia painoksia, mikä kuvaa hyvin sitä, miten kirjasarja on kestänyt aikaa. Suomeksi Milli-Mollista on ilmestynyt painoksia 50- ja 60-luvuilla ja yhteispainos Milli-Molly vuonna 1990, joka sisältää vanhat Elina Haavio(/-Mannila)n lämminhenkiset suomennokset.
Vaikka uudempikin painos on ollut tarjolla, minulle vanhat kuluneet pikkukirjat ovat niitä aitoja Milli-Molleja ja olen etsinyt ne aikuisena lastenkirjakokoelmaani antikvariaateista ja pidän niitä aarteinani, vaikka löytämäni kirjat ovatkin jo varsin huonokuntoisia, osan runsasta piirroskuvitusta koristavat lasten väritykset.
Kirjojen piirroskuvitus onkin ihan oma lukunsa! Ei ollenkaan vähäisin tekijä kirjojen mukaansatempaavuudessa. Kun tarjolla on jopa kylän kartta lukija-ikäryhmälle, joka ei varsinaisesti vielä hallitse karttojen lukutaitoa, on Milli-Mollin maailmaan tosiaankin helppoa kulkea omia teitään. Brisley piirtää sekä sanoin että kuvin lapsuuden maailmaa herkästi, humoristisesti ja tunnelmallisesti. Kuvissa on paljon katseltavaa ja tekstinkin parissa viipyilee mieluusti sitä uudelleen maistellen.
Kirjojen valloittavuudelle on varmasti monia syitä. Lapsena minuun teki suurimman vaikutuksen Milli-Mollin mukava, iloinen ja myötätuntoinen luonne, ja pidin kovasti hänen perheestään ja perheen tavasta keskustella toistensa kanssa.
Aikuisena ehkä nimeäisin turvallisuuden kirjojen ydinkokemukseksi. Turvallisuuden ei tarvitse tarkoittaa ikävystyttävyyttä, Milli-Mollin matkassa oppii näkemään ihan arkisen kotiympäristön kaikessa kiinnostavuudessaan.
Viehättävä piirre on myös suvaitsevuus, jolla kirjoissa suhtaudutaan erilaisiin perhemalleihin ja yhteiskuntaluokkiin; vaikka erilaisuuden kirjo ei ole kovin laajaa, hyväksyvä lämpö ilmenee suhtautumisessa kaikkiin kyläläisiin, heidän erilaisuudestaan riippumatta. Tämä näkyy mm vastaanotossa, jonka seudulle työttömyyttä pakoon muuttanut kattilankorjaajan perhe saa osakseen kyläläisiltä ja Milli-Mollilta ystävineen. Siitäkin huolimatta, että perhe asettautuu asumaan lasten leikkipaikakseen jo ottamaan hylättyyn junanvaunuun. Samoin kaikki kyläläiset pitävät omalla tavallaan huolta lapsista.
60-luvun lapselle, jollainen itse olin, Milli-Mollin kuvaama maaseutuelämä ei ollut vielä kovin kaukaista. Omassa mummolassani oli vähän samantapainen miljöö kuin Milli-Mollin kylässä. Vaikka pieniä eroavuuksia, kuten tavaroiden suurempi määrä, traktorit ja muut työvälineet jne. olikin, ne eivät vielä muuttaneet pienviljelysvaltaista yhteisöä kovin paljon. Nykylapsille kirjat sopivat hyvin kuvaamaan, millaista lasten elämä oli sata vuotta sitten maaseudulla. Mikseivätpä myös sen ajan ekologisempaa elämänmuotoa.
Helmet-lukuhaasteen 2022 haastekohta "Kirja liittyy lapsuuteesi" inspiroi minut kaivamaan rakkaat Milli-Mollini jälleen esiin. Haasteessa voisin sijoittaa kirjan kaikkiaan näihin kohtiin:
3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana
7. Kirja kertoo ystävyydestä
16. Kirjan luvuilla on nimet
21. Kirja liittyy lapsuuteesi
23. Pieni kirja (alle sata sivua)
28. Kirjan päähenkilö on alaikäinen
31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle tuulelle (kansikuvat Maija Karma Brisley'tä mukaillen)
38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä (n. 60 vuotta sitten - harvoinpa näin kauan kirjavinkkaus mielessä säilyy!)
Kommentit
Lähetä kommentti