Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Väylä


Rosa Liksom: Väylä. Like 2021. 266 s. Äänikirjan lukija: Anna Saksman.

Rosa Liksomin uusin romaani kuvaa Lapin sotaa nuoren, 13-vuotiaan tytön näkökulmasta. Isä on rintamalla sotimassa, alaikäiset veljet ovat lähteneet rintamalle vapaaehtoisina ja jääneet sille tielleen. Kotona ovat enää tyttö raskaana olevan äitinsä ja karjan ja kotieläinten kanssa, kun venäläiset ovat hyökkäämässä ja väestö lähtee saksalaisten tukemana evakkoon Ruotsin puolelle.

Setä ottaa huolehtiakseen äidin pääsystä Ruotsiin ja tyttö jää yksin ohjaamaan karjaa muiden, enimmäkseen keskenkasvuisten karjankuljettajien kanssa. Edessä on pitkä ja uuvuttava jalkapatikka. Nälkää, sairauksia ja sotatoimien pelkoakin suurempi hätä tytöllä on koko ajan äidistään, josta huolehtimisen isä on sotaan lähtiessään jättänyt hänelle. Sedän ja äidin tiet ovat eronneet kuulopuheiden mukaan jo heti Ruotsin puolelle päästyä.

Äiti ei ole niin kuin muut. Hän makaa vuoteessa päiväkausia eikä reagoi ympäristöönsä. Hän saattaa mennä jokeen hukuttautuakseen, jollei häntä pidetä silmällä. Tytön harteita painaa iso vastuu sekä äidistä että karjasta. Suhde äitiin on kipeä ja moni asia siinä askarruttaa tytön mieltä.

Vastuu karjasta on helpompi asia, sillä tyttö ei jää neuvottomaksi missään tilanteessa eläinten kanssa. Matkan aikana hän voi tuntea ylpeyttä siitä, että vaikka lehmät eivät ole tottuneet vaeltamaan pitkiä matkoja ja ympäristön tapahtumat pelottavat niitä, hän on kuitenkin hoitanut karjansa niin hyvin, että se luottaa häneen ja seuraa häntä. Lehmät eivät ole vain hyötyeläimiä vaan yksilöitä joka ainoa, romaanin henkilöitä. 

Lehmillä on nimensä, mutta tyttö itse on kirjassa nimeä vailla, pelkkä tyär, tytär. Tuskin tämän selkeämmin voisi ilmaista tytön asemaa perheessään, erityisesti äidilleen. Hän on äitinä äidilleen ja hoitaa maatilaa yksin sodan aikana, setä auttelee milloin ennättää. Kukaan ei huolehdi tytön tarpeista, eikä ole selvästi huolehtinut aikaisemminkaan.

Tytön voimanlähteenä on suhde luontoon ja eläimiin ja vahva unimaailma. Evakkomatkan aikana hän kertaa mielessään sedän kirjahyllystä lukemaansa kirjaa maapallon historiasta ja eläinten ja kasvien kehityksestä. Luonto ulottuu avaruuteen saakka ja vieraallakin maalla tähdet ovat tuttuja.

Kirjan ajallinen kaari kattaa vuoden pituisen jakson Lapin sodan alkuajoista sodan päättymiseen ja paluuseen hävitettyyn kotiin. Tyttö jättää lapsuuden taakseen ja alkaa ymmärtää, mistä perheen asioissa on kyse. Sodan menetysten ja kärsimysten jälkeen on uuden alun aika.

Liksom kuvaa suomalaisten pakolaisten vaiheita Ruotsin puolella ja sitä, kuinka heidät otetaan vastaan. Näännyttävää vaellusta kohti pakolaisleirejä karjalauman kanssa, ja kaikkensa menettäneiden ihmisten tuskaa ja häpeää. Karja on pakolaisten arvokkain omaisuus ja sen hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin oma selviytyminen.

Meänkielinen kerronta on vivahteikasta ja maanläheistä. Erityisen hyvin siitä voi nauttia äänikirjana, kun Anna Saksman lukee niin, että ainakin minä huomasin kuunnellessani imeväni itseeni jokaisen hänen sanansa niin kuin olisin kärsinyt jostakin huomaamattomasta puutostilasta. Omaan maaperäänsä juurtuneen, elävän puheen puutostilasta.  

  




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi