Pirkko Saisio: Ilmestyskirja

Ritarit Luultavasti ja Todennäköisesti

Kirjan kannen graafinen suunnittelu Elina Warsta, kannen valokuva Pirjo Honkasalo. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Pirkko Saisio: Ilmestyskirja. Kannen kuvat Pirjo Honkasalo, graafinen suunnittelu Elina Warsta. 299 s. Siltala 2026.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos. 

"Arvaamattomuus on maailman luonne. 

Ja tämä on asia johon ihminen ei totu.

Luultavasti tämä tottumattomuus, suostumattomuus, on asia joka erottaa ihmisen muista nisäkkäistä.

Luultavasti se on asia, joka on kaiken kärsimyksen perimmäinen syy."

Pirkko Saision (1949 -) juuri ilmestynyt Ilmestyskirja vie elämänpituiselle matkalle. Matkalle, jota tarkastellaan silloin, kun sen jatkuminen on käynyt epävarmaksi. Ajatukset liikkuvat siinä mitä on ollut, mikä on ollut tärkeää tai jokapäiväistä tai muuttanut elämän suuntaa. Nykyhetkessä on kokemuksia, ilmestyksiä lähes, jotka alleviivaavat elämän kauneutta ja kipeyttä. 

Näihin asioihin liittyvistä episodeista ja mietteistä kirja koostuu. Teksti on ladottu ilmavasti ja se vie kevyesti eteenpäin, kevyesti siltikin, vaikka syöpädiagnoosi on nykyhetken polttopisteessä. Lauseet ja niiden jatkuminen toisissa lauseissa luovat etenevää, pitkäkaarteista rytmiä ja melodiaa, kuin elämän jatkumoa. Saisio kertoo sanoneensa haastattelussa, ettei kuoltuaan välitä siitä, miten hänestä puhutaan, hänellähän ei ole korvia. Hän myöntää valehdelleensa, kyllä hän välittää. Sitten, ehkä vähän itseironisesti, hän kehottaa sanomistensa muistamisessa kiinnittämään huomiota lauseiden rytmiin. Rytmi on tärkein.

Hän kertoo miten sairaus todetaan, tutkimuksista, patologin lausunnosta, loputtoman tuntuisesta odotuksesta ja epävarmuudesta. Siirtymisestä julkisen sairaanhoidon labyrinttiin, samastuttavasti ja suorasti. Tarina muuttuu hänen käsissään pieniksi kohtauksiksi menneisyydessä ja nykyisyyden odotus- ja sairashuoneissa ja ylipäätään elämässä yhdessä Etsityn, elämänkumppanin, kanssa. Kohtauksista ei puutu huumoria, ne ovat sattumuksia. Kun kirjoitan näin, huomaan että ne ovat sattumuksia kahdessakin mielessä. Niihin on osunut sekä inhimillisen vuorovaikutuksen huvittavia että kipeää tekeviä puolia.

Hän muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, maailmankuvaa, joka tuntuu tarinalta, ja onkin. Hän kertoo siitä äänenpainoin, jotka tuovat mieleen tsekkiläisen Patrik Ouředníkin 20. vuosisadan lyhyen historian Europeanan hirtehiset tiivistykset.

"Amerikan ja Neuvostoliiton huonoja välejä kutsutaan kylmäksi sodaksi.

Verrattuna oikeaan sotaan kylmä sota on siitä hyvä, ettei se oikein näy eikä tunnu missään.

Olemme turvassa hämärästi valaistuissa, tupakanhajuisissa luokkahuoneissa, eikä meitä oikeastaan haittaa, että opettajat ovat arvaamattomia ja suorapuheisia, eivät peittele ajatuksiaan eivätkä tunnetilojaan, sellaiset aikuiset meitä kotonakin odottavat."

Sodassa rikkoutuneita aikuisia on kaikkialla, opettajat saavat raivokohtauksia ja kaduilla kerjääviä puliukkoja kutsutaan sodan käyneiksi miehiksi. Puliukkoja ei saa kiusata, mutta sodassa miehensä tai kunniansa menettäneitä puliakkoja saa, sillä he eivät ole olleet sodassa. Maailmankaikkeus on staattinen, aina ollut ja aina oleva. Kunnes se ei enää ole sitä.

Hän pohtii myös mennyttä, joka ulottuu kauemmaksi kuin oma elämä, tai omaa elämää laajempana kuin sitä yleensä ajatellaan. Kaukaista esiäitiä, jonka ote kirpoaa hänen puussa nukkuessaan ja saamme häneltä geeneissämme perinnöksi unessa säpsähtämisen reaktion. Erilaisia vuosisatojen varrella koettuja kuolemia, jotka samalla tavoin ovat meissä, syystä tai toisesta. Teurastettavan eläimen tuskaa ja hätää, joka sekin on meissä niin kuin yhdeksän kuukauden aikana läpikäymämme evolutiivinen muodonmuutos yksisoluisesta nisäkkääksikin.

On ehkä klisee sanoa, että kirjan luettuani tunnen kiitollisuutta, mutta niin minä tunnen. Elämästä ja siitä kaikesta, mikä meitä yhdistää silläkin hetkellä, kun elämä muuttuu epävarmuudeksi. Kun kaksi ritaria, Todennäköisesti ja Luultavasti, seisovat vierellämme portilla.

"Meillä ei ollut mitään tullessamme, emme pystyneet hankkimaan mitään pysyvää elämässämme, palaamme ikuisuuteen tyhjin käsin.

Se on kaunista.

    Se on kirkasta ja lumoavaa."

Muualla:

Juuri ilmestyneestä kirjasta ei vielä löytynyt muita arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2026:

10. leikataan

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle eri vuosikymmenelle

33. päähenkilö on yli 60-vuotias

36. kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

41. kirjan kansi on mielestäni kaunis

43. uusin kirja yhdeltä lempikirjailijoistani

49. kirja on julkaistu 2026