Ihmisten ja puiden jaettu elämä
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Jenni Noponen. |
Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Englanninkielinen alkuteos: The Island of Missing Trees, 2021. Suomentanut Helinä Kangas. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 395 s. Gummerus, 2023.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Kartta on vain kaksiulotteinen kuvaus, sattumanvaraisia symboleja ja jyrkkiä viivoja, jotka määrittävät, kuka on vihollisemme, kuka ystävämme, kuka ansaitsee rakkautemme, kuka vihamme ja kuka silkan välinpitämättömyytemme.
Kartanpiirustus on eräs tapa kertoa voittajien tarinoita.
Hävinneiden kertomista tarinoista ei karttoja laadita."
Elif Shafakin viimeisimmän kirjan punaisena lankana kulkee ihmisten ja puiden kohtalonyhteys. Eivät ainoastaan puut ole kadonneet Afroditen synnyinsaaren Kyproksen sotaisan historian ja saaren turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan välisten taisteluiden seurauksena. Myös ihmisiä katosi.
He olivat tavallisia siviileitä: nuoria, eläkeläisiä, miehiä, naisia, lapsiakin. Saaren maaperä on täynnä merkitsemättömiä hautoja, joissa väkivallan tunnistamattomat uhrit lepäävät samalla kun heidän läheisensä eivät voi lakata suremasta heidän kohtaloaan, koska eivät pysty asettamaan pistettä heidän tarinaansa.
Kun nuori tyttö ja poika rakastuvat, heidän yhteinen tulevaisuutensa vaikuttaa tuhoon tuomitulta, sillä toinen heistä on turkkilainen, toinen kreikkalainen. Mutta he taistelevat rakkaudestaan. Heistä tulee siirtolaisia, ja mukanaan he vievät jotakin arvokasta: pienen pistokkaan heille merkityksellisen tavernan Iloisen viikunapuun vanhasta viikunapuusta. Myös viikunapuu, joka on seurannut ja osallistunut ihmisten elämään ja kohtaamisiin rauhan keitaaksi muodostuneessa ravintolassa vuosia, joutuu ihmiset vallanneen vihan kohteeksi.
Poika Kostas päätyy kansainvälisesti merkittäväksi biologiksi ja kasvitieteilijäksi ja tyttö Defne arkeologiksi, joka erikoistuu uhrien tunnistamiseen konfliktialueilla eri puolilla maailmaa. Heidän tiensä eroavat pitkäksi aikaa, mutta yhtyvät jälleen. Vajaa parikymmentä vuotta sen jälkeen heidän tyttärensä Ada kohtaa vanhempiensa hiljaisuuteen sinetöimän menneisyyden.
Viikunapuu, joka kasvaa lontoolaisessa puutarhassa tarinan nykyhetkellä myrskyn lähestyessä Lontoota on geneettisesti sama yksilö kuin Kyproksella menehtynyt emoyksilönsä. Puut ovat sellaisia, ja tulemme tietämään sekä viikunapuista että muista puista yhtä ja toista mielenkiintoista tämän tarinan myötä. Mutta millainen ylisukupolvinen yhteys ihmisillä on vanhempiinsa ja heidän kokemiinsa traumoihin? Voiko tämän yhteyden ohittaa vaikenemalla lastaan suojellakseen, vai mitä pitäisi tehdä?
"Kun pilvivallit kerääntyivät kaukaiselle taivaalle ja seinille lankesi kuin ohi lentävän jättiläislinnun siipien varjo, Ada Kazantzakis sulki silmänsä. Hänen päässään kaikui ääni, raskas, rytmikäs raksahtelu - riks-räks-raks - ja hänelle tuli tunne että jossain luokan ulkopuolella, kaukana hänen ulottumattomissaan, jonkun luut katkeilivat."
Viikunapuun merkitystä tälle tarinalle ei voi liioitella. Se on yksi, ja ehkäpä jopa tärkein tai ainoa, tarinan kertojista. Sen osallisuudelle kaikessa laajuudessaan ja syvyydessään kuulemme myös hämmentävän, Elif Shafakin maailmoille ehkä tyypillisen, selityksen tarinan lopussa.
Tämä kirja on vaikuttavimpia tänä vuonna lukemistani kirjoista. Shafak kuvaa todellisuutta suoraan, kaunistelematta, silloinkin kun todellisuus on raakaa. Lisäksi hän pääsee henkilöidensä sisään tavalla, joka ottaa lukijan tarinaan aistimaan sen todellisuutta ja tunteita. Pahimmissakaan yhteyksissä hän ei menetä huumorintajuaan eikä herkkyyttään kertojana. Siksi kertomus on mukaansa tempaava. Siinä määrin, että kirjan lukemiseen kannattaa varata häiriötön aika.
Helinä Kangas on kääntänyt romaanin hyvälle, kauniille ja virheettömälle suomen kielelle. Yhdestä pienestä seikasta esitän protestin: en tiedä, mitä alkutekstissä lukee, mutta suomen kielessä on toimiva ja laajasti käytetty sana, jota käyttää termin 'paljaaksihakkuu' sijaan: avohakkuu.
Elif Shafak on kosmopoliittinen, useassa maassa asunut tutkija ja kirjailija, jonka teoksia on käännetty 40 eri kielelle. Hän voitti kaikki merkittävät turkkilaiset kirjallisuuspalkinnot jo alle 30-vuotiaana, mutta on saanut Turkissa myös rikostuomion "turkkilaisuuden halventamisesta" kirjastaan The Bastard of Istanbul, 2007 (Kirottu Istanbul, 2012), joka käsitteli Armenian kansanmurhaa.
Shafakin teoksia värittää vankka humanismi ja käsitys maailmasta paikkana, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on yhteydessä kaikkeen synkronisessa kehässä, jossa ei ole eikä ole tarpeen olla erillisiä alkuja ja loppuja. Me olemme kaikki yhtä, ihmiskuntana ja ekosysteeminä.
"Milloin ihmisen elämäntarinan voi katsoa alkavan, kun jokaisessa elämässä on useampia lankoja, ja se, mitä me kutsumme syntymäksi, ei ole ainoa alku, eikä kuolema välttämättä merkitse kaiken loppua?"
Arvioni Elif Shafakin kirjasta 10 minuuttia 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa.
Muualla:
Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Kirjasähkökäyrä 3.7.2023
Kadotettujen puiden saari - Elif Shafak. Kirjahamsterin lukuvinkit 25.10.2023
Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Kirjan jos toisenkin 19.5.2023
Kaj Kalin: Liberaali lukija kiittää: tunnettu ihmisoikeuksien puolustaja täyttää taas velvollisuutensa. Helsingin Sanomat 8.7.2023
Allan Massie: Book review: Island of the missing trees, by Elif Shafak. The Scotsman 19.8.2021
Susie Mesure: The roots of conflict: The Island of Missing Trees, by Elif Shafak reviewed. Spectator 14.8.2021
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirjalle sopivista kohdista on varaa valita:
2. Kirjassa tehdään taikoja
4. Kirjassa on presidentti (mainintoja)
7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (osittain Nikosia, osittain Lontoo)
25. Kirjassa vietetään juhlapyhää
27. Kirja kertoo jälleenrakentamisesta
28. Kirjailija on Välimeren maasta
29. Kirjassa valehdellaan
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja
37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
41. Kirjassa syntyy lapsi
Kiitos hienosta arviosta. Luen kirjaa paraikaa! Mitä tulee termiin paljaaksihakkuu, se on erittäin kuvaava. Avohakkuu on pikemminkin ammattitermi. Terveisin metsänhoitaja
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tuo termihuomiosi on kyllä totta, itsekin mietin tuota termin kuvaavuutta. En ole mieltänyt avohakkuuta mitenkään ammattiterminä, sekin kuvaa minusta varsin hyvin, mitä tapahtuu, ja on tuttu lukuisista lehtiotsikoista. Paljaaksihakkuu-termiä en muista tätä ennen koskaan kuulleeni.
Poista