Bestiario oudoista olennoista
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Iira Oivo. |
Jorge Luis Borges & Margareta Guerrero: Kuvitteellisten olentojen kirja. Espanjankielinen alkuteos El libro de los seres imaginarios, 1969. Suomennos ja jälkisanat Sari Selander. Graafinen suunnittelu Iira Oivo. 277 s. Teos, Baabel-sarja 2009.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Nimensä puolesta tähän kirjaan voisi sisällyttää prinssi Hamletin, pisteen, viivan, pinnan, hyperkuution, kaikki yleisnimet sekä ehkä myös jokaisen meistä ja jumaluuden. Toisin sanoen miltei koko universumin. Tästä huolimatta ohjenuoranamme on ollut seurata 'kuvitteellisten olentojen' synnyttämää välitöntä mielleyhtymää, ja niin olemme laatineet käsikirjan oudoista olioista, jotka ihmisen mielikuvitus on loihtinut esiin eri aikoina ja eri paikoissa."
Bestiarioiden, eli hirviö- ja eläinlajien luetteloiden, julkaiseminen on kiehtova tapa. Kun kirjastonhoitaja ja kirjailija Jorge Luis Borges julkaisi sellaisen yhdessä kirjastonhoitajakollegansa Margareta Guerreron kanssa ensimmäistä kertaa vuonna 1957 nimellä Manual de la zoología fantástica, Fantastisen eläintieteen käsikirja, he arvelivat, ettei vastaavaa olisi julkaistu aiemmin. Kuitenkin ensimmäiset tunnetut bestiariot ovat kirjan suomentajan Sari Selanderin mukaan peräisin jo antiikin ajoilta. Erilaisia hirviöluetteloita laadittiin myös keskiajalla. Erona näihin on minusta se, että varhaisten bestiarioiden olennot kuvattiin jossakin oikeasti olemassa olevina, kun taas Borges ja Guerrero korostavat olentojen kuvitteellisuutta. He ovat laatineet luettelon kirjallisuuden ja taiteen luomista uskomattoman ihmeellisistä olennoista.
Suomennettu käsikirja on laajennettu, vuoden 1969 painos tuosta aikaisemmasta versiosta, jonka ulkopuolelle oli rajattu mm ihmishahmoihin liittyvät hirviöt, kuten vaikkapa ihmissusi. Rajanveto siihen, mitä kirjaan sisällytetään onkin hyvin oleellinen juttu tällaisessa teoksessa kuten missä tahansa hakuteoksessa, niin kuin tekijät siteeraamassani kirjan avauskappaleessakin toteavat. Tekijät korostavat, että heidän rajauksensa on puhtaasti henkilökohtaisiin mieltymyksiin perustuva. Sellaisena se kertoo mielenkiintoisella tavalla ainakin Borgesin kirjailijuuden vaikutteista.
Kääntäjän mukaan tekijöiden ammatti näkyy siinä, että he esittävät käsittelemänsä hahmot aakkosjärjestyksessä. Tämä on varmasti totta, mutta tämä on aika vähättelevää toisen tekijän, Margareta Guerreron panosta kohtaan. En tosin tiedä, mikä tarkalleen on ollut tekijöiden välinen työnjako, mutta yleisellä tasolla ajatellen kirjastonhoitajuuteen kuuluva järjestelmällisyys näkyy myös kirjan yksittäisissä artikkeleissa, niiden tiedonkeruussa ja tietojen ensyklopedistisessä esittelyssä. Vaikkapa Feenikslinnun kolmisivuisessa artikkelissa, joka lähtee liikkeelle Egyptistä, päätyy kreikkalaisiin ja roomalaisiin mainiten kirjailijoita ja heidän teoksiaan ja lopettaen myöhempiin klassikkokirjailijoihin, jotka ovat Feeniks-myyttiä hyödyntäneet, mm. Dante, Shakespeare, Milton. Kiinalaisesta Feeniks-mytologiasta on oma erillinen artikkelinsa. Kaikkeen tähän Borges on tarvinnut yhtä järjestelmällisen tiedonkerääjän ja kanssakirjoittajan kuin hän itse on, ei toki pelkästään aakkostamiseen.
Järjestelmällisyyden ja kuvitteellisuuden välinen ristiveto on kirjan ehdoton viehätystekijä. Laaja tietämys ja vaivannäkö, jolla "olemattomia" olentoja luetteloidaan ja esitellään erilaisine kulttuurisine yhteyksineen jos mikä heijastelee rakkautta kirjallisuuteen ja mielikuvituksen leikkiin.
Joko vaatimattomuuttaan tai johdonmukaisuuttaan Borges on jättänyt viitaukset itseensä teoksen ulkopuolelle. Veikkaisin syyksi johdonmukaisuutta. Jos hän olisi sisällyttänyt teokseen omaa tuotantoaan (kyllä sitä hiukan myös löytyy, mutta ei varustettuna viittauksella suoraan häneen kirjailijana), miksi ei myös aikalaisiltaan ja paljon mainitsemiaan klassikoita uudemmasta kirjallisuudesta? Tällöin tehtävä olisikin jo ollut loputon. Tähän Borges viittaakin esipuheessaan sanoessaan, että kirjan mahdollisissa myöhemmissä laitoksissa olentojen määrä voi jo olla rajaton. Silti saamme jo tässä versiossa lukea Poen, Flaubertin, Kafkan jne. luomista tai luonnehtimista olennoista.
Mukana on mm. juutalaista, islamilaista, kristillistä ja kristillisyyttä edeltävää eurooppalaista, skandinaavista ja yhdysvaltalaista perinnettä. Kiina, Japani ja Intia ovat myös edustettuina. Latinalaisesta Amerikasta mukaan on päässyt vain kummitteleva kahlittu emakko ja Afrikasta sinne edellä mainituissa perinteissä sijoitettuja olentoja, kuten vaikka Lucanuksen mainitsemat Medusan verestä syntyneet Libyan käärmeet Aspis, Amfisbaina, Ammodytes ja Basiliski.
Mukana on tunnettuja ja vähemmän tunnettuja olentoja, alkaen Abtusta ja Anetesta, egyptiläisten aurinkojumala Ran laivaa suojelevista pyhistä kaloista, ja päättyen Zarataniin, saarelta näyttävään elävään olentoon, joka hukuttaa selkäänsä rantautuneet merimiehet ja jonka myytin tulkitaan kirjassa jatkuvan vielä Melvillen Moby Dickissä, joka on ilmestynyt tuhat vuotta myöhemmin kuin myytin ensimmäiset maininnat.
Kirja on ensyklopedistisuudessaan ja tarinallisuudessaan eräänlainen epälineaarisen kirjallisuuden edeltäjä, kuten Borgesin tuotanto yleensäkin. Tekijät mainitsevat, että kirja on tarkoitettu selailtavaksi, sieltä täältä luettavaksi, eikä tavanomaisen kirjan tapaan alusta loppuun järjestyksessä läpi käydyksi. He vertaavat kirjalle toivomaansa lukutapaa kaleidoskoopin katselemiseen.
Borgesin tapaa kirjoittaa verrataan usein myös labyrinttiin tai kutsutaan haarautuvien polkujen puutarhaksi hänen samannimisen teoksensa mukaan. Tällä tarkoitetaan eksyttävää kokonaisuutta, jonka osatekijät viittaavat ja yhdistyvät yllättävin tavoin moniaalle. Tyylilaji on esseistisen asiallinen kieli poskessa.
Myöhempänä seuraajana Kuvitteellisten olentojen kirjalle tulee mieleeni yksi kaikkien aikojen lempikirjoistani Milorad Pavicin Kasaarisanakirja (Miesten painos ja Naisten painos), serbokroatiankielisestä alkuteoksesta suomentanut Tuula Jaale-Misic, 1999, jossa haarautuvien polkujen kerrontatekniikka nousee ainakin potenssiin kymmenen ja sitä sovelletaan kauan sitten eläneen mystisen kasaarikansan historian, tapojen ja perinteiden kuvaukseen myöskin hakuteosmaisesti. Kirjassa on aakkosjärjestyksen lisäksi monenlaisia muita mahdollisia selailureittejä ja risteäviä ja vastakkaisiakin tarinoita eri kulttuureista katsoen tulkittuina. Näistä kaikista yhdessä voi lukija löytää kirjan ison kuvan ja tarinan, ja hänen on tarkoitus verrata löytämäänsä tarinaa vastakkaisen sukupuolen omasta laitoksestaan löytämään tarinaan. Ja se tarina ei ole kovinkaan suoraviivainen se.
Ei pidä siis väheksyä sanakirjaa kerrontamuotona!
Kääntäjä Sari Selander esittelee Jälkisanoissaan Borgesin kirjailijanlaatua ja ensyklopedian monia painoksia ja käännöksiä. Hän tiivistää Borgesin kirjailijanlaadun ironiseksi käsitykseksi siitä, että kirjailijuus on jo olemassa olevien tekstien väärentämistä, kopioimista ja kierrättämistä, eikä sellaista käsitettä kuin "alkuperäinen" ole olemassa. Postmodernistit jatkoivat tästä, mutta se on jo toinen tarina.
"Erään islamilaisen myytin mukaan Kuyata on valtava härkä, jolla on neljätuhatta silmää, neljätuhatta korvaa, neljätuhatta nenää, neljätuhatta suuta, neljätuhatta kieltä ja neljätuhatta jalkaa. Matka sen silmästä toiseen tai korvasta toiseen kestää viisisataa vuotta. Kuyataa kannattelee Bahamut-kala. Härän selän päällä lepää rubiinivuori, vuoren päällä enkeli ja enkelin päällä meidän Maamme."
Muualla:
Anssi Sinnemäki: Borges ja mielikuvituksen todellisuus. Kiiltomato 15.1.2015
Juri Nummelin: Borgesin kuvitteelliset olennot. 13.1.2010. (Julkaistu myös Kulttuurivihkoissa.)
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
2. Kirjassa tehdään taikoja
11. Kirjan nimessä tai kannessa on yksi neljästä elementistä
26. Kirjan nimessä on sana kirja
43. Kirjalla ei ole päähenkilöä
Kommentit
Lähetä kommentti