Siirry pääsisältöön

Claire Keegan: So late in the day - stories of women and men

Miehistä ja naisista



Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Paula Pohli.



Claire Keegan: So late in the day. Stories of women and men. 119 s. Kannen kuva Paula Pohli. Grove Press, 2023.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Never had she seen such beautiful stones, clanking like delft under her feet each time she moved. She wondered how long they had lain there and what type of stone it was - but what did it matter? They were here, now, as she was."


Claire Keeganin suomennettujen herkkävireisesti havainnoivien pienoisromaanien jälkeen hänen vielä kääntämätön novellikokoelmansa avaa näkyviin hieman toisenlaisen Keeganin. Kärjekkäämmän.

Kolmen novellin kokoelma käsittelee miesten ja naisten välisiä suhteita. Ensimmäisen, kokoelman pisimmän ja niminovellin, protagonistina on mies. Novelli kuvaa miehen ja naisen suhteen kehittymistä, avioitumispäätöstä ja sen jälkeistä suhteen viilenemistä, jonka syitä kertojan on vaikea oivaltaa. Lukijalle ne tuntuvat miehen kertoman tarinan perusteella itsestäänselvyyksiltä. Ei kuitenkaan niin itsestään selviltä, etteikö novelli tuottaisi sukupuolten eroavuuksiin ja eriarvoisuuteen liittyviä oivalluksia, tai ehkä paremminkin kuvittaisi niitä varsin suorasukaisestikin.

Toisessa novellissa, The Long and Painful Death, päähenkilönä on juuri 39-vuotispäiväänsä viettävä kirjailijatar, joka on saapunut kirjailijaresidenssiin Heinrich Böllin talona tunnettuun taloon, jossa Böll on aikanaan kirjoittanut. Böllin kirjoittamista tuskin kuitenkaan keskeyttivät sen kaltaiset tapahtumat, joita tarinan kirjailija kohtaa jo ennen kuin ennättää aloittaakaan kirjoittamistaan. Saksalainen (mies)professori nimittäin lähestyy häntä sinnikkäästi puhelimitse ja ilmoittaa seisovansa jo talon ulkopuolella ja toivovansa saada nähdä Böllin talon myös sisältä. Kun nainen vastentahtoisesti suostuu - olisikohan Böll suostunut? - ja jopa valmistautuu myöhemmäksi siirtämäänsä tapaamiseen, hän odottaa turhaan saavansa vieraan kestitsemisestä vaivanpalkaksi mukavan keskustelun Böllistä. Keskustelu kääntyy outoon suuntaan.

Viimeinen novelli, Antarctica, kuvaa perheenäitiä, joka haaveilee kokeilevansa yhden yön syrjähyppyä ennen kuin on sellaiseen liian vanha. Hän matkustaa Lontooseen pariksi päiväksi "jouluostoksille" ja tapaa miehen, jonka seurassa humaltuu enemmän kuin koskaan ennen elämässään ja päätyy tämän asunnolle miehen hellittäväksi. Asiat saavat kuitenkin hyytävän kylmän käänteen.

Kaikki novellit on julkaistu jo aikaisemmin jossakin muualla. Silti kokoelma on hyvin toimiva, tiivis temaattinen kokonaisuus, jonka tarinat tukevat toisiaan hienosti ja jonka intensiteetti kohoaa novelli novellilta. Kuten toisen novellin kirjailijan lukema Tsehov, Keegan hallitsee vähäeleisen, mutta paljonpuhuvan ihmiskuvauksen. 

Suomennetuissa teoksissaan Nämä pienet asiat ja Kasvatti Keegan pitäytyy osoittelemattomassa ilmaisussa, joka kuitenkin jopa paremmin kuin suorat syytökset ilmaisee tapahtuvia vääryyksiä, joiden kohteena ovat toisessa kirjassa hyväksikäytetyt ja "synneistään" rangaistut alaikäiset tai lähes alaikäiset tytöt ja toisessa köyhän lapsiperheen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä tytär. Tässä teoksessa Keeganin kertojanääni on terävämpi ja kärjekkäämpi. 

Keeganista on tänä vuonna lukemieni kolmen kirjan vuoksi tullut yksi lempikirjailijoistani. Hän puhuu klassikon äänellä, hänen tyylinsä on ihailtava kuin James Joycen ja Katherine Mansfieldin novellistinäänet olisi yhdistetty ääntään korottamattomaksi puheeksi, joka saa lukijan terästämään keskittymistään ja huomiokykyään. Huolimatta hillitystä ilmaisusta kirjailijan sympatiat ja antipatiat välittyvät selvästi.

Kirjan kannen linoleikkaustyö on lähtöisin Paula Pohlin taltasta. Keeganin teosten kannet, joiden tekijätiedot valitettavasti puuttuvat ainakin suomalaisen kustantajan verkkotiedoista, edustavat nykyisessä kansitaiteessa poikkeuksellisen hienostunutta linjaa, tyyliä johon ei kyllästy. Aivan kuten Keeganin omakin tyyli, joka on tehnyt hänestä yhden Irlannin arvostetuimmista nykykirjailijoista.


Muualla:

Novelli So late in the day. New Yorker 21.2.2022





Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii seuraaviin haastekohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
42. Kirjan nimessä on alaotsikko






Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää