Siirry pääsisältöön

Claire Keegan: So late in the day - stories of women and men / Aivan viime hetkellä

Miehistä ja naisista



Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Paula Pohli.



Claire Keegan: So late in the day. Stories of women and men. 119 s. Kannen kuva Paula Pohli. Grove Press, 2023.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Never had she seen such beautiful stones, clanking like delft under her feet each time she moved. She wondered how long they had lain there and what type of stone it was - but what did it matter? They were here, now, as she was."


Claire Keeganin suomennettujen herkkävireisesti havainnoivien pienoisromaanien jälkeen hänen vielä kääntämätön novellikokoelmansa avaa näkyviin hieman toisenlaisen Keeganin. Kärjekkäämmän.

Kolmen novellin kokoelma käsittelee miesten ja naisten välisiä suhteita. Ensimmäisen, kokoelman pisimmän ja niminovellin, protagonistina on mies. Novelli kuvaa miehen ja naisen suhteen kehittymistä, avioitumispäätöstä ja sen jälkeistä suhteen viilenemistä, jonka syitä kertojan on vaikea oivaltaa. Lukijalle ne tuntuvat miehen kertoman tarinan perusteella itsestäänselvyyksiltä. Ei kuitenkaan niin itsestään selviltä, etteikö novelli tuottaisi sukupuolten eroavuuksiin ja eriarvoisuuteen liittyviä oivalluksia, tai ehkä paremminkin kuvittaisi niitä varsin suorasukaisestikin.

Toisessa novellissa, The Long and Painful Death, päähenkilönä on juuri 39-vuotispäiväänsä viettävä kirjailijatar, joka on saapunut kirjailijaresidenssiin Heinrich Böllin talona tunnettuun taloon, jossa Böll on aikanaan kirjoittanut. Böllin kirjoittamista tuskin kuitenkaan keskeyttivät sen kaltaiset tapahtumat, joita tarinan kirjailija kohtaa jo ennen kuin ennättää aloittaakaan kirjoittamistaan. Saksalainen (mies)professori nimittäin lähestyy häntä sinnikkäästi puhelimitse ja ilmoittaa seisovansa jo talon ulkopuolella ja toivovansa saada nähdä Böllin talon myös sisältä. Kun nainen vastentahtoisesti suostuu - olisikohan Böll suostunut? - ja jopa valmistautuu myöhemmäksi siirtämäänsä tapaamiseen, hän odottaa turhaan saavansa vieraan kestitsemisestä vaivanpalkaksi mukavan keskustelun Böllistä. Keskustelu kääntyy outoon suuntaan.

Viimeinen novelli, Antarctica, kuvaa perheenäitiä, joka haaveilee kokeilevansa yhden yön syrjähyppyä ennen kuin on sellaiseen liian vanha. Hän matkustaa Lontooseen pariksi päiväksi "jouluostoksille" ja tapaa miehen, jonka seurassa humaltuu enemmän kuin koskaan ennen elämässään ja päätyy tämän asunnolle miehen hellittäväksi. Asiat saavat kuitenkin hyytävän kylmän käänteen.

Kaikki novellit on julkaistu jo aikaisemmin jossakin muualla. Silti kokoelma on hyvin toimiva, tiivis temaattinen kokonaisuus, jonka tarinat tukevat toisiaan hienosti ja jonka intensiteetti kohoaa novelli novellilta. Kuten toisen novellin kirjailijan lukema Tsehov, Keegan hallitsee vähäeleisen, mutta paljonpuhuvan ihmiskuvauksen. 

Suomennetuissa teoksissaan Nämä pienet asiat ja Kasvatti Keegan pitäytyy osoittelemattomassa ilmaisussa, joka kuitenkin jopa paremmin kuin suorat syytökset ilmaisee tapahtuvia vääryyksiä, joiden kohteena ovat toisessa kirjassa hyväksikäytetyt ja "synneistään" rangaistut alaikäiset tai lähes alaikäiset tytöt ja toisessa köyhän lapsiperheen hiljainen ja syrjäänvetäytyvä tytär. Tässä teoksessa Keeganin kertojanääni on terävämpi ja kärjekkäämpi. 

Keeganista on tänä vuonna lukemieni kolmen kirjan vuoksi tullut yksi lempikirjailijoistani. Hän puhuu klassikon äänellä, hänen tyylinsä on ihailtava kuin James Joycen ja Katherine Mansfieldin novellistinäänet olisi yhdistetty ääntään korottamattomaksi puheeksi, joka saa lukijan terästämään keskittymistään ja huomiokykyään. Huolimatta hillitystä ilmaisusta kirjailijan sympatiat ja antipatiat välittyvät selvästi.

Kirjan kannen linoleikkaustyö on lähtöisin Paula Pohlin taltasta. Keeganin teosten kannet, joiden tekijätiedot valitettavasti puuttuvat ainakin suomalaisen kustantajan verkkotiedoista, edustavat nykyisessä kansitaiteessa poikkeuksellisen hienostunutta linjaa, tyyliä johon ei kyllästy. Aivan kuten Keeganin omakin tyyli, joka on tehnyt hänestä yhden Irlannin arvostetuimmista nykykirjailijoista.


Edit: Kirja ilmestyy marraskuussa 2025 Kristiina Rikmanin suomentamana nimellä Aivan viime hetkellä.


Muualla:

Novelli So late in the day. New Yorker 21.2.2022





Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii seuraaviin haastekohtiin:

7. Kirjassa rakastutaan
11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
42. Kirjan nimessä on alaotsikko






Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...
Lähetä kommentti
Lue lisää