Siirry pääsisältöön

Rikospaikka Tampere. 16 novellia

Karkkipussi dekkarien ystäville


Kuva: Ellen Karhulampi. Ostettavissa oleva kokoelma osana hotellin huonevarustusta, johon kuuluu myös hotellin ravintola Pajan Manserock-levy.
Kirjan kansi: Timo Ahola.


Rikospaikka Tampere. 16 novellia. Kansi: Timo Ahola. 269 s. CrimeTime-kirjailijaosuuskunta, 2022 (/2016)

Kirjan novellistit ovat: Tapani Bagge, Kari Häkämies, Seppo Jokinen, JP Koskinen, Tuomas Lius, Max Manner, Eppu Nuotio, Juha Numminen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Markku Ropponen, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen, Jukka Valli.

Oma ostos Hotelli Tornista, kiitokset hotellille hienosta ideasta. Kirjaa löytyy 1 kpl Helsingin seudun kirjastoista.


"Juna pysähtyi Tampereen asemalle. Tuprutti lunta. Heräsin syvästä unesta ja katsahdin uteliaana ikkunasta ulos. Petyin, vai petyinkö sittenkään? Maisema ei ollut juurikaan muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Ja mitä oikeastaan olin odottanut? Pilvenpiirtäjiä vai ilman kuljettajia liikkuvia älybusseja? Ei nyt sentään, tosin uusi Sokos Solo Torni -hotelli jökötti omissa korkeuksissaan. Vanhojen tiilirakennusten takana sen mosaiikkimainen figuuri sai aikaan urbaanin tunteen."

(Kari Häkämies: Sotakirjeenvaihtaja ja pormestari)


Jos minulta kysytään, dekkareita ja yleensä jännityskirjallisuutta ilmestyy Suomessa aivan liian vähän novellimuodossa. Kirjaksi koottuna siis. Tämä on yksi syy, miksi pidänkin tämän kokoomajulkaisun ideasta kovasti. Kirja koostuu eturivin jännityskirjailijoiden Tampereelle sijoittuvista novelleista, mikä on toinen hyvä idea.

Kirjan julkaisemisessa ovat olleet mukana Hotel Torni Tampere ja Tampereen kaupunki. Kerrankin raikas ja toimiva markkinointi-idea. Hotel Torni Tampere on järjestänyt Tampere-aiheisen jännitysnovellikirjoituskilpailun; kilpailun voittajanovelli on mukana kirjassa.

Tampereen Hotelli Tornissa myynnissä olevaa kirjaa löytyy huonevarustuksena, siinä kuin minibaarin tarjontaakin (ei nyt sentään jääkaapissa säilytettynä). Mukava yllätys yöpyjälle. Useammassakin kirjan novelleista tapahtumapaikkana on ainakin osittain samainen hotelli. 

Miljöö on lähes aina tärkeä elementti jännitystarinoissa ja näissä kirjan jutuissa kyllä Tampereella olo välittyy mukavalla tavalla. Jopa niin, että joskus Tampereella asuneena minua alkoi vaivata hienoinen koti-ikävä sinne. 

Novellien tyylikirjo on laaja, lähtien Tapani Baggen historiallisesta, vuoteen 1906 ajoittuvasta vallankumoukselliseen toimintaan liittyvästä dokumentoivan henkisestä novellista Yhden miehen vallankumous, jossa tapaamme mm Vladimir Iljits Leninin ja sekä Helsingissä että Tampereella iskevän vallankumouksellisen pienryhmän.

Kari Häkämiehen Sotakirjeenvaihtaja ja pormestari -novellissa puolestaan tavataan otsikossa mainittujen henkilöiden lisäksi mm Espoon ja Turun kaupunginjohtajat kokoustamassa Tampereen pormestarin kanssa Tornissa. Tapaaminen päättyy kidnappaukseen, jossa ei oikein ainakaan ensivaikutelmalta vaikuta olevan mitään järkeä.

Seppo Jokisen Pahan miehen paluu kuvaa kolmenkymmenen vuoden jälkeen Tampereelle palaavaa miestä, jolla on kaupungista ikäviä muistoja. Ikävät muistot sattuvat odottamaan häntä Hotel Tornissa. Samantapainen paluu on aiheena myös Juha Nummisen Tunnustuksessa.

Kauhuelementtejä löytyy JP Koskisen Sorin noidasta ja Tuomas Liuksen Talossa Pispalanharjulla-novellista.

Poliisin päättelytyötä vanhan rikoksen ratkaisussa käsitellään Eppu Nuotion novellissa Täydelliset häät ja agenttimaailman ajatus- ja työskentelytapoja Antti Tuomaisen novellista Rakkaudesta se. 

Max Mannerin Leijonassa, Harri Nykäsen Pienessä pullapuodissa, Outi Pakkasen Väärillä raiteilla sekä Matti Röngän Kujakollissa painottuvat ihmiskuvaus ja ihmissuhteet.   

Markku Ropposen Aseveljet kuvaa surkuhupaista ryöstöä, jossa Donald Westlaken tyyliin eivät askartele kaikkein terävimmät ja hyväonnisimmat aivot, mutta sanailu on nautittavaa. Christian Rönnbackan Täydellinen ryöstö ja Jarkko Sipilän Pingviinin saunavuoro liikkuvat samassa aihepiirissä, mutta hiukan sofistikoidummissa ryöstö- ja petostavoissa.

Kokoelman päättää Hotel Torni Tampereen kirjoituskilpailun voittajan Jukka Vallin Neiti Vaahtera, tiivis psykologinen muotokuva.

On hauskaa huomata, kuinka mainiosti nämä pienimuotoiset teokset avaavat kirjoittajiensa tyylejä ja maailmoita. Novellit ovat kautta linjan tasokkaita, sellaisia, että niihin voi ajatella palaavansa vielä joskus toistekin, sillä jollakin tavalla novellimuoto nostaa esiin kirjoittajansa tyyliä hieman eri tavoin kuin romaani. 

Kirja on kuin kotimaisten dekkarien ystävän karkkipussi!


"Ihmiselämän perimmäinen epäjärjestys paistoi Sirkkelin ja Molvamaken kasvoilta kuin kuu yllämme, mutta itsepähän olin miehet valinnut."

(Markku Ropponen: Aseveljet)


Muualla:

Rikospaikka Tampere 16 novellia. Lukijan kirjahylly -blogi 4.8.2017.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi

2. Kirjassa tehdään taikoja

7. Kirjassa rakastutaan

9. Kirjassa joku karkaa

11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

15. Kirja, jolla on vähintään 3 tekijää

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

23. Suomalainen dekkari tai salapoliisi- tai jännityskirja

29. Kirjassa valehdellaan

42. Kirjan nimessä on alaotsikko

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

















Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie