Siirry pääsisältöön

Leena Krohn: Näköisyys

Kraattinen kirjailija ja muita henkilöitä



Kirja ulkoasu Marjaana Virta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi




Leena Krohn: Näköisyys. Ulkoasu Marjaana Virta. 157 s. Teos 2026.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Horkka muisti, mitä Lysander kerran sanoi: että selittämättömiä asioita ei ole olemassa. Mutta Horkka näki selittämättömyyksiä kaikkialla. Hänelle selittämätön oli se yönmusta aukko, josta itse olemassaolo syntyi."

Leena Krohnin (1947 -) uusin romaani tai pienoisproosakokoelma katselee maailmaa keskinkertaiseksi heti alkuun mainitun maalarin Horkan näkökulmasta. Horkan loistokas kollega Lysander on lahjoittanut hänelle ateljeetilansa ja joukon muotokuvaa haluavia asiakkaita matkansa ajaksi.

Horkan asiakkaat ovat mainio kattaus kanssaeläjiä alkaen 101-vuotispäivänsä kunniaksi lapsiltaan ja lapsenlapsiltaan mallin mukaan tehdyn muotokuvan lahjaksi saavasta naisesta, joka saapuu malli-istuntoon yhdistetyn hoiva- ja siivousrobottinsa kera. "Rakastan sinua isoäiti" -mantraa hokevaa robottia nainen sättii toopeksi ja haluaa yllättää lapsensa alastonkuvallaan.

" - Saa nähdä, ottaako kukaan heistä minun muotokuvaani seinälleen."

Kraattinen kirjailija puolestaan haluaa kertoa ihmettelevälle muotokuvamaalarilleen kirjallisuuden muutoksesta ja lukijan aktivoimisesta, minkä ajatussuunnan kannattajiin Krohn mitä ilmeisimmin ei kuulu, vaikkei tällaisia päätelmiä tietysti oikein voisikaan kirjailijasta tekstinsä perusteella vetää.

Muita taiteilijan katseen kautta nähdyiksi haluavia ovat influensseri, tuomari, Itsensäkehittäjien seuran puheenjohtaja, therian-sisarukset, säveltäjä, anestesiologi, entinen palkkamurhaaja ja toimitusjohtaja.

Katseen kohteena oleminen ja nähdyksi tuleminen ovat kaksi eri asiaa, ja niiden eroja, mm, teoksessa ja sen rivien väleissä pohdiskellaankin paljon. 

Hiukan toistaitoisen muotokuvantekijän käsissä malleista ei tule sillä tavalla "näköisiä" kuin he ja nykymaailman edustamispakko ja identiteetin rakentamisen tavat vaatisivat, mutta tulevatko teosyritelmät ja mallina istumisen tilanteet sittenkin paljastaneeksi malleista jotain hyvinkin oleellista? 

Ihmisiä ja maailman menoa katseleva Horkka on sympatiaa ja samastumista herättävä hahmo. Häntä on vaikea mieltää katseen valtaa käytteleväksi muiden objektivoijaksi, pikemminkin hän on näkemisen hiljainen kapinallinen, joka kaikessa näkemässään kuvaa niin omaa näkemistään kuin yrittää tavoittaa mallin tai ilmiön sisintäkin.

Tarinakokoelma toimii muotokuvan maalaus -kehyskertomuksensa yhteen sitomana mainiosti, mikä on varsin tuttua Krohnin aikaisemmistakin teoksista; tämän jos minkä Krohn hallitsee mestarillisesti. 

Yhtenä teoksen filosofisena näkökulmana esitetään kysymys siitä, kumpaa ihminen pohjimmiltaan on, erojensa vai yhtäläisyyksiensä summa suhteessa muihin ihmisiin. Ovatko erot välillämme merkittäviä? Buddhistinen ja ylipäätään itämaalainen maailmankuva pilkistää taiteilija Horkan ajattelussa ja etenkin hänen kollegansa Hillerin kommentissa Lysanderille.

"Hilleri kohautti olkapäitään ja pudisti päätään. - Sinä et ymmärrä, hän sanoi. - Et ymmärrä, että ihminen voi olla kaikkea yhtä aikaa, sekä mies että nainen, sekä vanha että nuori, ja että sen kaiken minä yritän näyttää." 

Teoksen sarkasmi nykyhetken ilmiöitä kohtaan ei ole ilkeää, mutta menettää jotain terästään ehkä juuri siksi, että sarkasmilta ilkeyttä tietysti odottaa - mutta Horkka nyt vain ei ole henkilönä ilkeä, rehellinen ja ihmettelevä vain. 

Kirjan luettuaan lukija huomaa miettivänsä, ovatko fantasiana ja tulevaisuusnäkyinä esitetyt asiat kummallisempia kuin nykyhetken ilmiöt vai päinvastoin.

"Jos joku kaukaa katsoisi maailmaa, voisiko hän nähdä ihmisen yhtä myötämielisin silmin kuin Horkka oli kerran katsonut ja yhä katsoi puita? Edes sen vuoksi, että eivät hekään olleet saaneet valita." 


Muualla:

Eleonoora Riihinen: Krohnin uusi romaani ivailee influensserille ja toimitusjohtajille (p.o. influenssereille?). Helsingin Sanomat 7.3.2026 (tilaajille)

Larissa Raudas: Leena Krohn havainnoi terävästi nykypäivän arvoja ja ilmiöitä - arviossa Näköisyys. Kulttuuritoimitus 13.3.2026

Leena Krohn: Näköisyys. Irma Kalaja Muistiinpanoja 8.8.2026

Leena Krohn: Näköisyys. Kirjareppu 16.2.2026


Helmet-lukuhaasteessa 2026:

8. ei rakastuta

13. syntymäpäivät

14. robotti

16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

33. päähenkilö on yli 60-vuotias

35. lyhyet luvut

36. haluaisin keskustella kirjasta muiden kanssa lukemisen jälkeen

41. kaunis kansi

43. uusin kirja yhdeltä lempikirjailijaltani

49. julkaistu 2026







 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisten kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen etym...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...