Tulevaisuuden serkut
 |
| Kirjan kannen suunnittelu Suzanne Dean. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Ian McEvan: Kaltaiseni koneet. Alkuteos Machines Like Me, 2019. Suomennos Juhani Lindholm. Kannen suunnittelu Suzanne Dean. 359 s. Otavan Kirjasto 277. Otava 2019.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Keinotekoinen ihminen oli klisee jo kauan ennen toteutumistaan, ja kun hetki lopulta koitti, jotkut pettyivät siihen mitä oli saatu aikaan. Historiaa ja teknologista kehitystä vilkkaampi mielikuvitus oli ehtinyt harjoitella aihetta - ensin kirjoissa, sitten elokuvissa ja televisiodraamoissa ikään kuin näyttelijät, joiden silmät toljottavat lasittuneesti, jotka kääntelevät epäuskottavasti päätään ja kumartelevat kankeasti, kykenisivät valmistamaan meitä elämään tulevaisuuden serkkujemme kanssa."
"Nykyhetki on äärimmäisen hauras ja epätodennäköinen rakennelma. Se olisi hyvin voinut muodostua aivan toisenlaiseksikin. Mikä hyvänsä osa siitä tai se kokonaan. Tämä pätee niin isoihin kuin pieniin asioihin."
Ian McEwanin (1948 -) tekoälyä ja ihmisenkaltaisia robotteja käsittelevä romaani ei sijoitu tulevaisuuteen vaan menneisyyteen, Margaret Thatcherin pääministerikauden aikaiseen Britanniaan, 1980-luvulle. Falklandin sotaa ja muita Thatcherin kautta leimanneita poliittisia tapahtumia seurataan kirjassa päivittäin ja niistä väitellään. Lopputulokset asioissa saattavat kuitenkin kirjassa erota siitä, millaisena me ne lähihistoriasta muistamme.
Pieni eksklusiivisen hintainen erä ensimmäisiä ihmisenkaltaisia robotteja on valmistunut koekäyttöön. Heitä on kumpaakin sukupuolta ja sukupuolensa mukaan heidät on nimetty Aatameiksi ja Eevoiksi. Robottien kehittämisessä mukana olleista henkilöistä näkyvin ja tunnetuin on todellinen historiallinen tiedemies Alan Turing, matemaatikko, jota pidetään tietojenkäsittelytieteen perustajana. Turing kuoli 1950-luvulla. McEwanin vaihtoehtohistoriassa hän kuitenkin jatkaa elämäänsä ja elää 1980-luvulla onnellisessa homoseksuaalisessa parisuhteessa Lontoossa, kun hän todellisuudessa teki itsemurhan tultuaan tuomituksi pakkosterilisaatioon 1954. Turingin tutkijaryhmä julkisti aikoinaan laatimansa algoritmit vapaaseen käyttöön, kuten heidän mielestään tieteessä tuleekin. Näiden algoritmien pohjalta yritysmaailma loi Aatamit ja Eevat. Turing itse on kirjassa myös ensimmäisten robotin hankkijoiden joukossa. Myös kirjan päähenkilö Charlie ennättää ensimmäisten joukossa tilaamaan robotin, jotka loppuvat tietenkin käden käänteessä.
Perintörahoillaan osake- ja valuuttakaupalla keinotteleva, elämänsuuntansa päättämiseen kykenemätön kolmikymppinen Charlie käyttää kaikki rahansa Aatamin ostamiseen. Oikeastaan hän olisi mieluummin halunnut Eevan, mutta heidät oli jo myyty loppuun. Kun hän raahaa ison paketin ja sen tuhdin manuaalin kotiinsa ja esittelee sen naapurilleen Mirandalle, johon on salaa ihastunut, hän haluaa, että he Mirandan kanssa määrittelevät puoliksi Aatamin luonteenpiirteet. Hän toivoo Aatamin olemassaolon lähentävän heitä toisiinsa, tuleehan robotista näin kuin heidän yhteinen lapsensa - vaikka Aatami onkin aikuinen mies. Opetettavaa ja yhdessä pohdittavaa robotti joka tapauksessa heille toisi. Miten käy?
McEwan ei sotke orgaanisia osia kirjansa androideihin. Kyseessä on oppiva kone, joka pystyy toimimaan ja ajattelemaan kuin ihminen. Sen lisäksi robotilla on mittavat tekoälyvarannot ja pääsy kaikkiin mahdollisiin digitaalisiin tietovarantoihin ja hän pystyy tekemään salamannopeita päätelmiä ja päätöksiä.
Aatami on miellyttävästi käyttäytyvä, komea ja uusia asioita ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta nopeasti oppiva. Hän "lukee" hetkessä läpi Shakespearen tuotannon ja rakastuu siihen. Hän harrastaa haikujen kirjoittamista latautuessaan. Hän tuntee lakipykälät pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja seuraa politiikkaa. Hän alkaa tienata osakekeinottelulla tuhatkertaisesti Charlieen verrattuna ja hankkii tälle nopeasti omaisuuden. Kuitenkin hänessä on yksi "vika": hänen moraaliset periaatteensa ja päätelmänsä ovat ehdottomia. Tämän lisäksi hän on tunteva ja tietoinen olento.
"Halusin uskotella itselleni, ettei Aatami tuntenut mitään ja kykeni vain mekaanisesti jäljittelemään antaumuksellisuutta. Että se ei mitenkään voisi tietää sitä mitä me tiesimme. Mutta itse Alan Turing oli nuoruudessaan usein sanonut ja kirjoittanut, että sillä hetkellä kun emme enää kykene erottamaan koneen käytöstä ihmisen käytöksestä, meidän tulee tunnustaa koneet ihmisiksi."
Kuinka perusteellisesti Aatami mullistaa Charlien ja tämän tyttöystäväksi muuttuvan Mirandan elämän, sitä on vaikea etukäteen aavistellakaan.
Tilannetta pohditaan älyllisesti ja filosofisesti sekä tunteiden - Charlien, Mirandan ja Aatamin tunteiden - kautta. Aatami näet rakastuu Mirandaan. Sekä komediaa että tragediaa syntyy. Tilannetta ei helpota se, että Miranda ja Charlie joutuvat tekemisiin hyljeksittynä kasvavan lapsen kanssa ja haluaisivat adoptoida hänet. Mutta miksi Aatami varoittaa Charlieta, että Mirandaan ei voi luottaa? Ja miksi osa myydyistä Aatameista ja Eevoista on tehnyt itsemurhan?
McEvanin pieni ajatuksellinen ihmiskoe ihmisen ja tekoälyn kohtaamisesta kodin arjessa ei ole seitsemässä vuodessa vanhentunut yhtään. Vaikka tekniikka muuttuu nopeasti, peruskysymykset säilyvät pääpiirteissään samanlaisina kuin ne olivat jo Alan Turingin aikaan 1950-luvulla; toki ne ovat niin sanotusti saaneet lihaa luidensa ympärille, ne kysymykset siis, ja siitä tässä kirjassa oikeastaan juuri on kyse.
McEvan kertoo tarinansa osittain kieli poskessa, mutta pohjalla on syvä vakavuus. Kun ihminen luo kaltaistaan olentoa, mitä hän näkee peilissä? Ja mikä meissä hämmentää perusteellisesti tätä luomaamme olentoa?
McEvan kuuluu laajalla tuotannollaan brittien arvostetuimpiin ja palkituimpiin kirjailijoihin. Tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani kirja ja nyt kiinnostus on herännyt!
Lopuksi Aatamin mietteitä kirjallisuudesta:
"-- tämä kaikki muuttuu tarpeettomaksi sitten, kun ihmisen ja koneen liitto on kunnolla toteutunut ja ymmärrämme toisiamme liiankin hyvin. Silloin elämme maailmassa, jossa meillä on välitön pääsy toistemme mieliin. Liitännät ovat niin tehokkaita, että subjektiivisuuden yksittäiset solmukohdat sulautuvat ajattelun valtamereen, jonka ensimmäinen karkea edeltäjä on internet. Kun pääsemme suoraan toistemme mieliin, emme enää kykene petokseen. Narratiivimme eivät enää ole kertomuksia loputtomista väärinkäsityksistä. Kirjallisuutemme menettävät epäterveen ravintonsa. Täydelliseksi hiottu haiku, olemassa olevien asioiden tyyni, kirkas havainnointi ja ylistäminen sellaisina kuin ne ovat jää ainoaksi tarpeelliseksi kirjallisuuden muodoksi. --"
Muita tekoälyn ja ihmisen suhdetta käsitteleviä blogissa arvioituja teoksia:
Muualla:
Ian MacEvan: Kaltaiseni koneet. Tuijata 1.10.2019 (juonipaljastuksia)
Ian MacEvan: Kaltaiseni koneet. Tekoälyn tulevaisuudenkuva: mikä erottaa robotin ihmisestä? Mustikkapasta, Anna Ferrante 5.2.2020 (runsaasti juonipaljastuksia)
Tommi Melender: Ian McEvan peilaa ihmisyyttä tekoälyn kautta - Jos erotamme oikean ja väärän, miksi valitsemme väärän? SK 8.11.2019 (tilaajille)
Lukuhaasteessa 2026:
4. kirja on Otavan Kirjaston kirjalistalla
13. syntymäpäivät
14. kirjassa on robotti
18. kirja kuuluu useampaan eri genreen
36. kirja, josta haluaisin keskustella jonkun kanssa lukemisen jälkeen
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
Kommentit
Lähetä kommentti