Satunnainen ohilukija

Maagien maailma Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous. Kansi Riikka Turkulainen. 443 s. WSOY 2018. Äänikirjan lukija Kati Tammensola. Kesto 16t 55min. "Vaikka emme tanssineet ja taikoneetkaan, meidän tapamme juhlia jokakesäisiä pimennysjaksoja oli lähellä vanhan kansan tapaa, noitien ja shamaanien, tulen tapaa. Suurin osa loimuloiskelaisista rukoili kuu- ja muujumalia, he juhlivat laillamme nuotioiden valossa ja osallistuivat Lepytykseen. Mutta oli niitäkin perheitä, jotka vuorasivat talonsa luonnottomasti fosoralla ja sulkeutuivat lukittujen ovien taakse melkein koko pimennysjakson ajaksi, pistivät päänsä ulos vain, kun aurinko aamulla varmasti paistaa porotti.     'Pikilapset näkee teidän tulet ja hiipii teidän kimppuun ja polttaa teidät karrelle', Meea oli valistanut minua kerran, kun olimme vertailleet perheidemme erilaisia juhlaperinteitä." Pau on hiukan kateellinen, kun isoveli Tristin saa kutsun Magia-akatemian pääsykokeisiin. Tilanne tasoittuu, kun hänkin aikan...

Kontrollissa Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jenny Erpenbeck: Kairos. Saksankielinen alkuteos Kairos, 2021. Suomennos Jukka-Pekka Pajunen. Päällys Laura Lyytinen. Kannen valokuvat IStockphoto. 408 s. Keltainen kirjasto 555. Tammi 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Kairoksella, onnellisen hetken jumalalla, on tarinan mukaan otsallaan yksi ainoa kihara, josta häntä saattaa tarttua kiinni, eikä mistään muualta. Jos jumala joskus  kuitenkin siivin varustetuilla jaloillaan lentää ohi, Kairos kääntää näkyviin kallonsa kaljun takaraivon, joka on sileä ja jossa ei ole mitään mistä tarttua käsillä kiinni. Oliko se onnellinen hetki, kun hän aikoinaan yhdeksäntoistavuotiaana neitokaisena kohtasi Hansin?" Itä-Berliinissä elävä Katharina on 19-vuotias, Hans häntä 34 vuotta vanhempi ja tunnettu kirjailija ja radioääni. Kun he 1980-luvun lopulla kohtaavat, he rakastuvat suin päin, vaikka Hans on naimisissa ja teini-ikäisen pojan isä. He täyttävät ...

Kaiken valtaava vihreä  Kirjan kansi Tuuli Juusela. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Cristina Sandu: Tanskalainen retkikunta. Kannen suunnittelu Tuuli Juusela. Kuva Abinormal / Istockphoto. 363 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Laakson takana metsä jatkuu tasaisena ennen kuin yhtyy Cerro Musúnin rinteeseen, joka muuttuu kohotessaan sumuiseksi, kosteaksi pilvimetsäksi. Tuolta tasaiselta alueelta laakson ja Cerro Musúnin välissä tanskalaiset lähtevät raivaamaan metsää. Apunaan heillä on pelkkiä kirveitä, jotka Vilhelm kävi ostamassa Matiguásista. Työ on hidasta, mutta puut on raivattava kahvipensaiden tieltä." Cristina Sandun kolmas romaani käsittelee tanskalaisen ryhmän yritystä perustaa siirtokunta Nicaraguaan 1920-luvulla. Yritys kohtaa paljon huonoa onnea eikä mistään varsinaisesta siirtokunnasta voidakaan puhua. Osa retkikuntaan kuuluneista palaa kotiin, osa hajaantuu eri puolille Nicaraguaa. Ja osa kuolee sairauksiin ja muihin vastoinkäymisiin. Ky...

Kirjavaa väkeä goottikartanossa Kansikuva kirjailija Chris Riddell. Valokuva Ellen Karhulampi Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu. Alkuteos Goth Girl and the Ghost of a Mouse, 2013. Kansi ja kuvitus Chriss Riddell. Suomentantut Jaana Kapari-Jatta. Kirjaan liitteenä kuuluvan runomuotoisen pikkukirjan suomennos Kristiina Drews. 210 s. Gummerus 2015. Ada Gootti -sarja, osa 1. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tämän kirjan alaviitteet on polkaissut alaraaja, jonka muuan kuuluisa kirjailija menetti Baden-Baden-Württemberg-Badenin taistelussa." Kuuluisan runoilijan lordi Gootin tytär Ada Gootti on mukava tuttavuus fantasian tyylilajissa. Hän elää kahden isänsä kanssa kolossaalisessa, lähestulkoon kaikkia maailman tyylejä edustavassa Kalmatollon kartanossa. Monenmoisen palveluskunnan ympäröimänä, tietenkin. Lordi suree edelleen rakasta vaimoaan, joka oli nuorallatanssija. Kaunis vaimo putosi kuolemaansa eräänä ukkosyönä tanssiessaan kartanon katolla. Koska Ada on kuin i...

Elokuvan haltijatar Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja. Espanjankielinen alkuteos La contadora de películas, 2009. Suomentanut Terttu Virta. Kannen kuva Wil Immink Design ja Getty Images. 133 s. Siltala 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Palattuani kotiin oli juhlallista; isäni ja veljeni odottivat innokkaina rivissä kuin elokuvateatterin penkissä, puhtaissa vaatteissa ja hiukset vasta kammattuina." Tämä hieno pienoisromaani on kunnianosoitus elokuvalle ja pienille elokuvateattereille. Samalla se on kertomus tytöstä, jonka luovuus ja kertomisen ilo ja taito voittavat elämän karut olosuhteet. Vaikka kirja on ilahduttava ja ihastuttava ei se silti mikään puhdas ilopilleri ole. Elämä on kovaa chileläisessä kaivoskaupungissa, jossa tuotetaan salpietaria. Se on vielä tavanomaista kovempaa Marían perheessä, koska isä on halvaantunut kaivosonnettomuudessa ja äiti jättänyt sen jälkeen perheensä. Perhe sinnittelee isän mitättömällä eläkkeellä ja satunnaisilla lisätien...

Miesten vakavimmat pyrinnöt Kirjan kansi Piia Aho. Valokuva Ellen Karhulampi Petri Tamminen: Meriromaani - Eräitä valoisia hetkiä merikapteeni Vilhelm Huurnan synkässä elämässä. Kansi Piia Aho. 142 s. Otava 2015. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Merikapteeni Vilhelm Huurna häpesi eilistä ja pelkäsi huomista, mutta nykyhetken kanssa hän oli tullut aina hyvin toimeen. Kun hän laivapoikana kiipesi isomastoon, hän uskoi putoavansa korkeuksista mereen, ja kun hän laskeutui kannelle, hän häpesi mastossa tekemiään virheitä, mutta ylhäällä tuulessa hän avasi solmuja kuin kengännauhoja lapsuudenkodin kuistilla."  Petri Tammisen pienoisromaani kantaa assosiaatioita toisestakin kotimaisesta romaanista, jossa vakavaraiset saaristolaiskunnan isännät istuvat pirtissä pohtimassa purjelaivan varustamista maailman merille. Volter Kilven Alastalon salissa on minulta edelleen lukematta, mutta tunnetun romaanin esillepano on toki tuttu. Tamminen tekee kaiken päin vastoin kuin Kilpi. V...

Teekeskusteluja latinaksi Emi Yagi: Venus ja minä. Japaninkielinen alkuteos  Kyukanbi no kanojotachi . Suomentanut Raisa Porrasmaa. 112 s. Otavan kirjasto. Otava 2025 Äänikirjan lukija Anni Kajos. "Heti ensimmäisellä tunnilla mieleni teki luovuttaa. Ei tätä kieltä oppisi. Ensimmäisen vuoden opiskelijana en kuitenkaan tiennyt, että kurssin voisi keskeyttää, joten jatkoin tasaiseen tahtiin luennoilla käymistä, taivutin sanoja muotoihinsa. Pikkuhiljaa upottauduin kieleen, jota ei enää puhuttu: adjektiivien päätteiden muutoksiin, aikamuotoihin, yllättävän suurpiirteiseen sanajärjestykseen. Kurkkuni avautui ja ääneni nousi kuuluviin paremmin kuin kielellä, jota normaalisti puhuin. Koin latinan taivutusten suojaavan minua niin kuin kierteinen kuori suojelee kotilon pehmeää ruumista." Hora on äärimmäisen ujo nuori nainen, joka päätyy opiskelemaan latinaa yliopistoon, koska keskustelukurssin kuvauksen mukaan kurssilla opitaan kommunikointia. Hora on kurssin ainoa osallistuja; kuollut...