Satunnainen ohilukija

Merimiehen tytär Kirjan kansi Annastiina Mäkitalo. Valokuva Ellen Karhulampi Annastiina Mäkitalo (teksti ja kuvat): Vanhan Rauman Kirsti. Pitsit nyplännyt Maija Salonen. 35 numeroimatonta sivua. Kiinnoste, 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.  Käynnistäni Vanhan Rauman Kirstin talossa muistan hellepäivän lämmön ja tuoksun pihassa ja tuvan ja kamarin mukavan hämäryyden kirkkaasti paistavassa päivässä. Keskeneräisen pitsityön tuvassa ja merimiesten Staffordshiren posliinikoirat ikkunalla, unohtuneina ainaiseen odotukseen ja merellekatsomiseen. Kun näin kirjaston esittelyhyllyssä nuo samat koirat ja kirjan nimen Vanhan Rauman Kirsti, nappasin kirjan nopeasti kirjapinooni. Se olisi luettava rauhassa ja nauttien. Kirjaa tarkemmin tutkiessani huomasin, että Annastiina Mäkitalo on tehnyt sen opinnäytetyönä Aalto-yliopistoon. Hieno idea! Mukana projektissa on ollut Rauman museo ja Kirstin talon entinen asukas, nykyinen mestarinyplääjä Maija Salonen on nyplännyt kirjassa esiintyvä...

Kun kovapintaisesta juristista tulee takaa-ajettu Kristina Ohlsson: Mion blues. (Ruotsinkielinen alkuteos Mios blues, 2015) Suom. Pekka Marjamäki. 363 s. WSOY 2016. Martin Benner -sarja, osa 2. Kannen tekijän tiedot peittää kirjan takakannessa kirjaston tarra. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kuinka usein ihmisen täytyy pelätä aikuisiällä? Aika harvoin. Lähinnä kai siksi, ettei kovin moni asia tunnu enää yhtä pelottavalta kuin lapsena. Aikuiset tietävät, että vaikeisiinkin ongelmiin löytyy yleensä ratkaisu ja ettei pikkuasioista kannata turhaan huolestua. On todella huojentavaa, ettei aikuisena tarvitse kärsiä lapsuusaikojen älyttömistä peloista, vaan asiat on mahdollista nähdä oikeassa perspektiivissä. Ainoa varjopuoli on se, että kun saamme vapautuksen turhista huolista, meistä tulee piinallisen tietoisia siitä, mikä on oikeasti kauhistuttavaa." Ruotsissa tunnetun dekkaristin Kristina Ohlssonin  minulle ennestään tuntemattoman Martin Benner -sarjan toinen osa aukea...

Naisten tiet Viron miehitysvuosina Sofi Oksanen: Puhdistus. 382 s. (1. p. 2008.) WSOY 2009. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vaikka tyttö itse kuului nuorine likaisine lihoineen tähän päivään, hänen lauseensa olivat kankeita ja tulivat haurastuneiden papereiden ja homeisten, kuvista tyhjennettyjen albumeiden maailmasta." He kohtaavat sateisena aamuna. Tyttö ja vanha nainen. Aliide katsoo ikkunastaan ja näkee pihalla ihmisenkokoisen mytyn, joka ei liikahdakaan.  Siitä alkaa kiertyä auki Sofi Oksasen taitavasti kertoma usean aikatason tarina, joka vie alusta saakka mukanaan. Teoksen visuaalisuudessa ja tapahtumisessa on elokuvallisuutta, eikä se ole ihme, onhan se alun perin kirjoitettu näytelmäksi. Ja se elokuvakin on olemassa, Antti Jokisen ohjaamana vuodelta 2012. Tarina vie Viron menneisyyteen, saksalais- ja venäläismiehityksiin, Stalinin kauteen ja sitä seuraavien neuvostojohtajien kausiin. Kirjan nykyhetkeä eletään 90-luvulla. Aliide asuu leskenä yksin syntymämö...

Kasviharrastajan oma hauras kasvu Kirjan kansi Mirella Mäkilä. Valokuva Ellen Karhulampi. Taustan huonekasvihylly Vuosaaren Kukka Garden. Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kansi Mirella Mäkilä. Kannen kuvat Adobestock. 334 s. Otava 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Silvia on kahden lapsen kotiäiti. Hänen miehensä tahtoo hänen olevan kotona, koska hänen oma äitinsäkin oli ollut hänen lapsuudessaan. Silvia itse ei oikein tiedä mitä tahtoo, mutta on mukautuvainen. Ei hän varmaan työelämässä pärjäisikään, hän ajattelee, ja etenkin niin tuntuvat ajattelevan hänen läheisensä. Perhe-elämä mutkistuu, kun Silvia löytää harrastuksen. Hän kiinnostuu huonekasveista. Ensin vain vähän, mutta kun onnistumisia alkaa kertyä, yhä enemmän. Ympäristöllä eli pääasiassa Silvian miehellä, äidillä ja anopilla on kuitenkin vaikeuksia harrastuksen sulattamisessa. Entisiin ystäviinsä Silvia on kadottanut yhteyden ja kiinnostuksen jo aikaisemmin. Uusina ystävinä kasviharrastuksen myötä tulevat K-Marketi...

Olipa kerran kertoja Kuva: lukupalvelu.  Lars Sund: Colorado Avenue. 383 s. 1. p. Söderström 1991.  Ljudbokens läsare Christian Sandström. 11 t 9 min.  (Suomenkielinen käännös: Colorado Avenue, 1992. Suomentanut Kaarina Ripatti.)       "Hanna anlände till Telluride en klar dag med den första aningen av höst som en frisk smak av kolsyra i den tunna luften. De höga snöklädda bergen, som likt gigantiska sockertoppar reste sig over den karottformade dalen där staden låg omgiven av gruvor, anrikningsverk och slagghögar, tycktes henne förunderligt välbekanta." Tarina alkaa Rödskärin luodolta Pohjanmaalla Siklaxin kuvitteellisessa kunnassa. Hanna syntyy siellä, mutta joutuu myöhemmin jättämään kotipaikan äitinsä kanssa. 18-vuotiaana hän on valmis liittymään niihin, jotka tuohon aikaan lähtevät etsimään toimeentuloa Atlantin takaa Yhdysvalloista, koska kotitienoilla loppuu elanto. Hän lupaa äidilleen palata. Äiti menettää uskonsa tyttären paluuseen eikä vaivau...

Kasvamisen ja ystävyyden kesä Jillian Tamaki (visual art) & Mariko Tamaki (story). This One Summer. 320 s. Book design by Rob Steen and Colleen AF Venable. First Second, 2014. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kahden tytön, Rosen ja Windyn kesä. He ovat tunteneet toisensa pikkutytöistä asti ja olleet ystävyksiä kesäisin, jolloin heidän perheensä viettävät aikaa vuokramökeillään Awego Beachissa, pienessä maalaiskylässä Ontarion järviseudulla. Rose on nyt kymmenen ja Windy häntä puolitoista vuotta nuorempi. Tämä kesä on vähän toisenlainen, sillä kertojan, Rosen, vanhempien välit ovat muuttuneet kireiksi. Rose tietää, että riidat ovat alkaneet toisen lapsen yrittämisestä, mutta asiasta ei kotona puhuta, joten hän on epätietoinen ongelmien syistä. Tytöt yrittävät viettää jälleen yhden lapsuuden kesän, mutta aikuisten maailma tunkeutuu väliin. He ovat kasvaneet eivätkä aikaisempien kesien leikit enää huvita, mutta ei ole oikein muutakaan kivaa tilalla rantaelämän lisäksi. He vuokr...

Järven Henki ja poika Kuva Ellen Karhulampi Bianca Bellová: Järvi. Tsekinkielinen alkuteos Jezero  2016. Suomentanut Susanna Räty. 189 s. Kairaamo 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mummolla on iso kyhmy häntäluussaan, leveäluinen lantio ja pehmeä vatsa, jota vasten Nami nukahtaa. Mummo silittää Namin hiuksia kovalla ja kuivalla kädellään ja kertoo tarinaa järven Hengestä ja kultaisen ordan taistelijoista, jotka nukkuvat Kolosvuoren uumenissa ja odottavat, että suuri soturi tulisi herättämään heidät.     "Olenko se minä?" Nami kysyy.     "Sinäpä juuri, poikakulta", mummo hymyilee. " Bianca Bellován Järvi on jopa dystopiaksikin synkkä kirja. Mutta se on myös hyvin taitavasti kirjoitettu ja koukuttava. Nami on pieni poika, joka kasvaa ilman vanhempia isovanhempiensa hoivissa. Kalastajana työskentelevä vaari on karski ja väkivaltainen otteissaan, mummo lempeä. Äidistä Namilla on vain muutama muisto, joiden mummo kieltää olevan tott...