Siirry pääsisältöön

Kansitaide - Helmet-lukuhaasteen 2022 paras kansitaide

Mieltäni vaivaa kysymys: arvostavatkohan kustantajat kansitaiteilijoitaan riittävästi? Ja kirjallisuuden kenttä ylipäätään?

Kannen tekijän tietoja ei nimittäin ole kovin helppo löytää. Aika usein ne puuttuvat kirjan kannesta ja myöskin kirjan nimiösivun kääntöpuolen tiedoista. Kirjastot eivät nekään ole erityisen kunnostautuneita tässä asiassa: kansitaiteilijan tietoja ei ole helppoa löytää kirjastoluetteloista, ja useimmiten ne puuttuvat kokonaan.

Kuitenkin juuri kansi on se, joka lukijan kirjalle ensiksi nappaa. Jo ennen kuin tiedämme mitään kirjasta tai kirjailijasta, näemme kannen ja päättelemme siitä kirjan lajityypin ja tyylin, usein jotain kohderyhmästäkin, ihan ilman tietoista ponnistelua. Lukiessa palaamme useaan kertaan katsomaan kansikuvaa ja syventämään vaikutelmiamme siitä ja kirjasta.

Kun olen pyrkinyt saamaan blogipostauksiini mukaan kannen tekijän tiedot, olen usein saanut metsästellä niitä. Jos ne löytyvätkin jostain osasta kirjan kantta, niitä ei välttämättä ole kirjan e-painoksessa tai audiopainoksessa. Joidenkin kirjojen osalta ainoa paikka, mistä tiedon löytää, on verkkokirjakaupan tuotetiedot-kenttä. Ja on useammankin kerran käynyt niin, etten ole onnistunut tietoa ollenkaan löytämään, en kirjasta, kansista, mainoksista tai muualtakaan. Jos olisin kuvataiteilija, tämä kyllä vaikuttaisi haluuni tehdä kansikuvatöitä.

Valitusten jälkeen asiaan, eli tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeni parhaisiin kirjankansiin. Kriteerini ovat tietenkin puhtaasti henkilökohtaisia, joten eipä niistä paljon sen enempää. Esteettinen vaikutelma, persoonallisuus ja se, miten kansi kuvastaa kirjan sisältöä - siinä ne tärkeimmät.

Kymmenen parasta kirjankantta ovat luettelossani postausten ilmestymisjärjestyksessä.


 

Abstrakti värisommitelma

Saara Turunen Järjettömiä asioita. Kannen suunnittelu Markko Taina. Maalaus Astrid Sylwan.

Herkullisten värien liikkeessä oleva sommitelma kuvastaa hyvin Saara Turusen kirjan tyyliä ja aihepiiriä. Tähän kanteen on mahdotonta kyllästyä!





Tulisten rytmien kokonaistaideteos

Pelle Romantique ja Lotta Nevanperä Konerunoja. Kansi ja visuaalinen toteutus Lotta Nevanperä.

Visuaalisuus ei ole pelkästään kansielementti vaan rakentaa kirjan sisältöä samanarvoisena tekstin kanssa. Hulvaton määrä viittauksia ja viitteitä, sekä kirjallisia että kuvallisia.



Huumori ja liioittelu

Marjo Niemi Kuuleminen. Kansi Jussi Karjalainen.

Lapamadoksi muuttuva teksti täyttää puhujansa ja tursuaa ulos. Näin juuri kirjassa käy. 


Eksoottinen jännite 

Quynh Tran Varjo ja viileys. Kansi Elina Warsta.

Kuin vieras kissaeläin suomalaisessa puolukkametsässä, niin on pakolainen Suomessa. Varuillaan, mutta omista väreistään pääsemättömissä.


Kollaasi

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen Nainen parvekkeella. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.

Kanteen valittu tekniikka kuvastaa kirjasarjan tekotapaa laajemminkin. Kahden naisen yhteisteos, jossa kohtaavat taidehistoriallinen tieto ja jännitysromaani.


Selkeä ja värikäs

Max Porter Surulla on sulkapeite. Kannen kuva Khius/Shutterstock. 

Surun mustaa ja silmiä särkevän vihreää. Siinä välissä päähenkilö isä ja kaksi lasta.


Kasviornamentti

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Punainen puutarha on kokonaisuutena kaunis ja houkutteleva esine. Kannen kasviornamentti jatkuu siellä täällä kirjan sivuilla graafisena elementtinä. Ikävä kyllä en onnistunut löytämään tietoa kirjan ulkoasun suunnittelijasta. Edes nimen mainitsemisen kunnia olisi paikallaan tästä työstä.


Romuromantiikkaa 

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhykeTutkielma yksinäisyyden väriopista. 

Ulkoasu Riikka Majanen, taitto Daniil Kozlov. Tekstin mielenmaisema muuttuneena konkreettiseksi kirjan kannessa.


Pois tippuvat osat

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Rappeutumisen ja katoamisen kauhu ja estetiikka kuvastuvat hienosti kannesta. Tämänkään kannen tekijätietoja en onnistunut löytämään. Voi olla, että ne olivat leikkautuneet kirjaston päällystämistä kansista pois, mutta ei niitä löytynyt sitten muistakaan lähteistä.













Dokumentaarisuus

Aino Kallas: Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. 

Kallaksen matkakertomuksen kaikkiaan noin viideltäkymmeneltä hienolta valokuvalta puuttuvat tekijätiedot. Mahdollisesti kuvat ovat kirjailijan itsensä ottamia, mutta sitä emme saa tietää. Ainakin minulle tämä heikentää kirjan dokumentaarista arvoa.

Kymmenen minulle parhaan kannen otannastani kansikuvan tekijätiedot puuttuvat siis kolmesta kirjasta. Tai jolleivat puutu, niin olivat ainakin minulle mahdottomia löytää etsinnästäni huolimatta. Tarkoituksella jätin tästä postauksesta kustantajatiedot pois, vaikka ne näkyvät kyllä kunkin kirjan osalta blogilinkin takana. Kyse on nimittäin selvästi yhden tai kahden kustantajan ongelmia laajemmasta ilmiöstä. 

Hyvät kustantajat, nostakaa kansitaiteen tekijät esiin! Minua lukijana hävettää se heidän työnsä vähäinen arvostus, josta tekijätietojen selkeän näkyville panon unohdukset kertovat. Kirjastotkin voisivat petrata käytäntöjään luettelointisääntöjä uudistaessaan, kunhan kustantajat ensin aloittavat.

Kommentit

  1. Kiva idea, jonka tahtoisin lainata, kunhan oma helmet-haasteeni on täysi. Minullakin kansilla on suuri merkitys, vaikka en kaikista kansista niiden suunnittelijaa ole maininnutkaan. Täytyy harkita, josko jatkossa alkaisi kiinnittää tähän enempi huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, mahtavaa! Vähän mietinkin, josko julkaisisin tämän lisähaasteena. Mitä useampi tähän kiinnittää huomiota sitä tarkempia julkaisutietojen kanssa varmaan ollaan.

      Poista
    2. Sain Helmet-haasteen minäkin tehtyä. Lainasin ideaasi ja tein minäkin kansikuvapostauksen. https://sheferijm.blogspot.com/2022/12/helmet-haaste-ja-kiinnostavat-kiehtovat.html

      Poista
    3. Kiitos! Mielenkiintoisia valintoja sinulla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi