Siirry pääsisältöön

Kansitaide - Helmet-lukuhaasteen 2022 paras kansitaide

Mieltäni vaivaa kysymys: arvostavatkohan kustantajat kansitaiteilijoitaan riittävästi? Ja kirjallisuuden kenttä ylipäätään?

Kannen tekijän tietoja ei nimittäin ole kovin helppo löytää. Aika usein ne puuttuvat kirjan kannesta ja myöskin kirjan nimiösivun kääntöpuolen tiedoista. Kirjastot eivät nekään ole erityisen kunnostautuneita tässä asiassa: kansitaiteilijan tietoja ei ole helppoa löytää kirjastoluetteloista, ja useimmiten ne puuttuvat kokonaan.

Kuitenkin juuri kansi on se, joka lukijan kirjalle ensiksi nappaa. Jo ennen kuin tiedämme mitään kirjasta tai kirjailijasta, näemme kannen ja päättelemme siitä kirjan lajityypin ja tyylin, usein jotain kohderyhmästäkin, ihan ilman tietoista ponnistelua. Lukiessa palaamme useaan kertaan katsomaan kansikuvaa ja syventämään vaikutelmiamme siitä ja kirjasta.

Kun olen pyrkinyt saamaan blogipostauksiini mukaan kannen tekijän tiedot, olen usein saanut metsästellä niitä. Jos ne löytyvätkin jostain osasta kirjan kantta, niitä ei välttämättä ole kirjan e-painoksessa tai audiopainoksessa. Joidenkin kirjojen osalta ainoa paikka, mistä tiedon löytää, on verkkokirjakaupan tuotetiedot-kenttä. Ja on useammankin kerran käynyt niin, etten ole onnistunut tietoa ollenkaan löytämään, en kirjasta, kansista, mainoksista tai muualtakaan. Jos olisin kuvataiteilija, tämä kyllä vaikuttaisi haluuni tehdä kansikuvatöitä.

Valitusten jälkeen asiaan, eli tämän vuoden Helmet-lukuhaasteeni parhaisiin kirjankansiin. Kriteerini ovat tietenkin puhtaasti henkilökohtaisia, joten eipä niistä paljon sen enempää. Esteettinen vaikutelma, persoonallisuus ja se, miten kansi kuvastaa kirjan sisältöä - siinä ne tärkeimmät.

Kymmenen parasta kirjankantta ovat luettelossani postausten ilmestymisjärjestyksessä.


 

Abstrakti värisommitelma

Saara Turunen Järjettömiä asioita. Kannen suunnittelu Markko Taina. Maalaus Astrid Sylwan.

Herkullisten värien liikkeessä oleva sommitelma kuvastaa hyvin Saara Turusen kirjan tyyliä ja aihepiiriä. Tähän kanteen on mahdotonta kyllästyä!





Tulisten rytmien kokonaistaideteos

Pelle Romantique ja Lotta Nevanperä Konerunoja. Kansi ja visuaalinen toteutus Lotta Nevanperä.

Visuaalisuus ei ole pelkästään kansielementti vaan rakentaa kirjan sisältöä samanarvoisena tekstin kanssa. Hulvaton määrä viittauksia ja viitteitä, sekä kirjallisia että kuvallisia.



Huumori ja liioittelu

Marjo Niemi Kuuleminen. Kansi Jussi Karjalainen.

Lapamadoksi muuttuva teksti täyttää puhujansa ja tursuaa ulos. Näin juuri kirjassa käy. 


Eksoottinen jännite 

Quynh Tran Varjo ja viileys. Kansi Elina Warsta.

Kuin vieras kissaeläin suomalaisessa puolukkametsässä, niin on pakolainen Suomessa. Varuillaan, mutta omista väreistään pääsemättömissä.


Kollaasi

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen Nainen parvekkeella. Kansi: Sanna-Reeta Meilahti.

Kanteen valittu tekniikka kuvastaa kirjasarjan tekotapaa laajemminkin. Kahden naisen yhteisteos, jossa kohtaavat taidehistoriallinen tieto ja jännitysromaani.


Selkeä ja värikäs

Max Porter Surulla on sulkapeite. Kannen kuva Khius/Shutterstock. 

Surun mustaa ja silmiä särkevän vihreää. Siinä välissä päähenkilö isä ja kaksi lasta.


Kasviornamentti

Alice Hoffman: Punainen puutarha

Punainen puutarha on kokonaisuutena kaunis ja houkutteleva esine. Kannen kasviornamentti jatkuu siellä täällä kirjan sivuilla graafisena elementtinä. Ikävä kyllä en onnistunut löytämään tietoa kirjan ulkoasun suunnittelijasta. Edes nimen mainitsemisen kunnia olisi paikallaan tästä työstä.


Romuromantiikkaa 

Susinukke Kosola: Turkoosi vyöhykeTutkielma yksinäisyyden väriopista. 

Ulkoasu Riikka Majanen, taitto Daniil Kozlov. Tekstin mielenmaisema muuttuneena konkreettiseksi kirjan kannessa.


Pois tippuvat osat

Yoko Ogawa: Muistipoliisi

Rappeutumisen ja katoamisen kauhu ja estetiikka kuvastuvat hienosti kannesta. Tämänkään kannen tekijätietoja en onnistunut löytämään. Voi olla, että ne olivat leikkautuneet kirjaston päällystämistä kansista pois, mutta ei niitä löytynyt sitten muistakaan lähteistä.













Dokumentaarisuus

Aino Kallas: Marokon lumoissa. Pieniä kirjeitä Marokosta. 

Kallaksen matkakertomuksen kaikkiaan noin viideltäkymmeneltä hienolta valokuvalta puuttuvat tekijätiedot. Mahdollisesti kuvat ovat kirjailijan itsensä ottamia, mutta sitä emme saa tietää. Ainakin minulle tämä heikentää kirjan dokumentaarista arvoa.

Kymmenen minulle parhaan kannen otannastani kansikuvan tekijätiedot puuttuvat siis kolmesta kirjasta. Tai jolleivat puutu, niin olivat ainakin minulle mahdottomia löytää etsinnästäni huolimatta. Tarkoituksella jätin tästä postauksesta kustantajatiedot pois, vaikka ne näkyvät kyllä kunkin kirjan osalta blogilinkin takana. Kyse on nimittäin selvästi yhden tai kahden kustantajan ongelmia laajemmasta ilmiöstä. 

Hyvät kustantajat, nostakaa kansitaiteen tekijät esiin! Minua lukijana hävettää se heidän työnsä vähäinen arvostus, josta tekijätietojen selkeän näkyville panon unohdukset kertovat. Kirjastotkin voisivat petrata käytäntöjään luettelointisääntöjä uudistaessaan, kunhan kustantajat ensin aloittavat.

Kommentit

  1. Kiva idea, jonka tahtoisin lainata, kunhan oma helmet-haasteeni on täysi. Minullakin kansilla on suuri merkitys, vaikka en kaikista kansista niiden suunnittelijaa ole maininnutkaan. Täytyy harkita, josko jatkossa alkaisi kiinnittää tähän enempi huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, mahtavaa! Vähän mietinkin, josko julkaisisin tämän lisähaasteena. Mitä useampi tähän kiinnittää huomiota sitä tarkempia julkaisutietojen kanssa varmaan ollaan.

      Poista
    2. Sain Helmet-haasteen minäkin tehtyä. Lainasin ideaasi ja tein minäkin kansikuvapostauksen. https://sheferijm.blogspot.com/2022/12/helmet-haaste-ja-kiinnostavat-kiehtovat.html

      Poista
    3. Kiitos! Mielenkiintoisia valintoja sinulla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa. Atena 2022. 256 s. Kansi: Anna Makkonen. Äänikirjan lukija: Elsa Saisio. En ole varma siitä, mitä suuri rakkaus on. Mutta ehkä se on sitä, että haluaa tarttua toisen käteen, vaikka se ei olisi enää lämmin. Anna-Maria Eilittä n esikoisromaani Kun olen poissa liikkui sillä huokoisella ja hengittävällä vyöhykkeellä, jolla elämä ja kuolema ovat yhtä aikaa läsnä. Niin tekee myös hänen toinen romaaninsa. Silti kirjailija ei millään muotoa toista itseään. Romaani on kolmen ihmisen kertomus elämästään ja läheisistään. Heidän tarinansa risteävät kaiken aikaa, sillä he ovat puolisot Vuokko ja Eino sekä heidän tyttärensä Lotta. Vuokko ja Eino ovat jo yli kahdeksankymppisiä ja heidän elämänsä pohjoisessa on rauhallista, pienten, mutta heidän merkityksellisiksi havaitsemiensa hetkien täyttämää. Lotan elämä miehensä ja kahden lapsensa kanssa Helsingissä taas täyttyy kilpailusta ja suorittamisesta. Kumpikin puolisoista on ekonomi ja työskentelee meklarina.

Helmet-lukuhaaste 2022 - mietteitä luetuista kirjoista

© Bettina Baldassari Lukuhaasteeseen osallistuminen on taas ollut hauskaa ja monin tavoin antoisaa. Kirjallisuusvinkit ja keskustelut, joista olen saanut nauttia haasteeseen osallistuvien FB-ryhmässä, ovat ilahduttaneet joka päivää ja antaneet virikkeitä lukemiseen. Suuri kiitos muiden lukijoiden vinkeistä, samoin kuin haasteen tekijöille inspiroivasta haasteesta!  Haasteen toteuttajana olen aika lailla täsmälukija. Nautin mahdollisimman hyvin haastekohtiin sopivien kirjojen etsiskelystä, vaikkakin valitsemani kirjat saattavat kyllä vaihtaa paikkoja myöhemmin ja voin tulkita joitakin kohtia laveasti, joskus myös ironisesti. Tietenkin luen myös kirjoja, joista en etukäteen tiedä, mihin kohtaan ne sopisivat. Kaikki listani kirjat ovat olleet omalla tavallaan hyviä, monet suorastaan loistavia ja unohtumattomia. Niitä lukemiani, joista en ole pystynyt löytämään tarpeeksi hyvää, en ole ottanut mukaan haasteeseen enkä myöskään blogiini. Tämän vuoden haasteessa on mukana ennätyspaljon kevyemp