Siirry pääsisältöön

Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää

Joulu kotirintamalla



Kansi Laura Noponen. Valokuva Ellen Karhulampi


Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää. Ukrainankielinen alkuteos Vivtsi tsili, 2025. Suomentanut Eero Balk. Kansi Laura Noponen. 221 s. Aula & Co, 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


"He lähtivät peräkkäin ulos. Ja pysähtyivät puutarhassa. Oli tullut jo hämärä. Molemmat talot - Maksymin ja Janan - seisoivat vierekkäin kukkulalla, ja niiden puutarhat laskeutuivat alas joelle. Joen takana näkyi toinen mäki, jonka harjalla kiemurteli tie. Se oli 'keskusta'. Aikoinaan täälläkin oli ollut katu, mutta kolmesta muusta talosta oli jäljellä vain kiviä ja kaivot. Ja nekin näkivät vain ne, jotka tiesivät, missä ne olivat olleet. Maksym tiesi, Jana ei."


Edellisessä romaanissaan Tikapuut Jevhenija Kuznjetsova kuvasi ukrainalaisia, jotka olivat paenneet sotaa Espanjaan. Uudessa kirjassa päähenkilönä on perinnetieteilijä Jana, joka vastoin lähipiirinsä neuvoja palaa juurilleen Ukrainaan keräämään aineistoa kansanuskomuksiin liittyvään etnologian väitöskirjaansa.

Kiovan lähettyvillä olevassa kylässä on jäljellä pääasiassa vanhoja ihmisiä, jotka ovat hyviä haastateltavia uskomuksista ja tavoista. On myös naapurin taidemaalari Maksym, joka kiinnostuu, kun viereiseen taloon muuttaa nuorehko nainen. Huolena tosin on, onko nainen liiankin nuori hänelle. Eronnut mies asuu omassa talossaan yhdessä dementoituneen lääkäri-isänsä ja tämän hoitajan Ljuban sekä epälukuisen kissakatraan kanssa.

Naapuritalojen välillä olevasta aidanraosta aletaan kulkea tiheään, sillä sotaoloissa naapuriapu on tärkeää mm lämmityksen ja tavaroiden saatavuuden vuoksi. Jana tutustuu myös naapurin sukuun ja ystäviin, jotka osallistuvat perheen joulunalus- ja jouluperinteisiin. Myös rintamalta päästään hetkeksi kotona käymään, kun taas toiset haaveilevat rintamalle lähdöstä, vaikka ovat siihen liian nuoria.

Joulun alta alkava tarina ulottuu pyhien yli. Kuznjetsova on jälleen omimmillaan kuvatessaan ihmisryhmää ja sen jäsenten keskinäisiä suhteita, kuten aiemmissakin kirjoissaan. Janalla on tarkkailijan asema naapurin perhe- ja ystäväpiirissä, ja samalla häntä itseään tarkkaillaan ja arvioidaan.

Sota, pommitukset ja dronet ympäröivät ihmisten yritystä elää elämäänsä ja uskoa huomiseen. Vaaratilanteisiin on jo turruttu eikä aina jakseta vetäytyä edes suojaan. 

"Ensimmäinen joulu suursodan aikana: oli ylipäänsä epäselvää, mitä ja miten pitäisi juhlia. Mutta akkujen ruokkimat köynnökset tuikkivat lähes kaikissa ikkunoissa raadollisena tavoitteenaan luoda pakonomaisesti juhlatunnelmaa ja herättää juhlamuistoja viime vuosilta, jotka tuntuivat nyt turhilta ja tavoittamattomilta."

Kirja on lämminhenkinen kuvaus naapuruussuhteista ja kahden ihmisen välisen kiinnostuksen ja ihastumisen heräämisestä ajassa, jossa ilahduttavia asioita muuten on hyvin vähän. Se kuvaa ihmisten selviytymistä päivästä päivään ja yritystä ylläpitää toiveikasta mielialaa, sekä omaansa että muiden. Elää arkea ja hiukan juhlaakin.

Halu tutustua ukrainalaiseen todellisuuteen on itselläni vahvimpia motivaatiotekijöitä Kuznjetsovan kirjojen lukemiseen. Hänen kirjansa sijoittuvat jonnekin psykologisen ihmiskuvauksen ja feelgoodin välimaastoon sota-aihetta käsittelevään kirjallisuuteen liittyviä odotuksia hieman sekoittaen. Kysykää Mialta onkin ilmestynyt jo ennen sotaa. Tikapuut-romaani puolestaan koettiin vastaanottonsa perusteella tässä suhteessa paikoin ehkä vähän liiankin kevyeksi, mutta uutuuden painoarvo realistisena kuvauksena on suurempi.

Eero Balkin käännöstyö on yhtä sujuvaa kuin aina ennenkin ja Laura Noponen jatkaa kirjailijan teosten kansikuvien tunnelmallista tekoa. Kannet kertovat hyvin siitä, miten Kuznjetsovan käsissä ikävätkin asiat kääntyvät jonkinasteiseksi lempeydeksi.


Aikaisemmin blogissa arvioidut Jevhenija Kuznjetsovan teokset:




Muualla: En löytänyt vielä kirjasta muita arviointeja.


Helmet 2025-lukuhaasteessa:

1. Kirjan nimessä alistuskonjunktio
3. päähenkilö nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
9. konflikti
14. palkittu kääntäjä (kirjallisuuden valtionpalkinto 1992)
17. päähenkilöllä lemmikkinä kissoja
20. tulisi hyvä elokuva
22. lomaillaan
29. kirjailijan viimeisin teos
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu vuonna 2025 (sekä alkuperäisteos että käännös)







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Top10 kirjat 2024

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...