Joulu kotirintamalla
Jevhenija Kuznjetsova: Niin kauan kuin on elämää. Ukrainankielinen alkuteos Vivtsi tsili, 2025. Suomentanut Eero Balk. Kansi Laura Noponen. 221 s. Aula & Co, 2025.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
"He lähtivät peräkkäin ulos. Ja pysähtyivät puutarhassa. Oli tullut jo hämärä. Molemmat talot - Maksymin ja Janan - seisoivat vierekkäin kukkulalla, ja niiden puutarhat laskeutuivat alas joelle. Joen takana näkyi toinen mäki, jonka harjalla kiemurteli tie. Se oli 'keskusta'. Aikoinaan täälläkin oli ollut katu, mutta kolmesta muusta talosta oli jäljellä vain kiviä ja kaivot. Ja nekin näkivät vain ne, jotka tiesivät, missä ne olivat olleet. Maksym tiesi, Jana ei."
Edellisessä romaanissaan Tikapuut Jevhenija Kuznjetsova kuvasi ukrainalaisia, jotka olivat paenneet sotaa Espanjaan. Uudessa kirjassa päähenkilönä on perinnetieteilijä Jana, joka vastoin lähipiirinsä neuvoja palaa juurilleen Ukrainaan keräämään aineistoa kansanuskomuksiin liittyvään etnologian väitöskirjaansa.
Kiovan lähettyvillä olevassa kylässä on jäljellä pääasiassa vanhoja ihmisiä, jotka ovat hyviä haastateltavia uskomuksista ja tavoista. On myös naapurin taidemaalari Maksym, joka kiinnostuu, kun viereiseen taloon muuttaa nuorehko nainen. Huolena tosin on, onko nainen liiankin nuori hänelle. Eronnut mies asuu omassa talossaan yhdessä dementoituneen lääkäri-isänsä ja tämän hoitajan Ljuban sekä epälukuisen kissakatraan kanssa.
Naapuritalojen välillä olevasta aidanraosta aletaan kulkea tiheään, sillä sotaoloissa naapuriapu on tärkeää mm lämmityksen ja tavaroiden saatavuuden vuoksi. Jana tutustuu myös naapurin sukuun ja ystäviin, jotka osallistuvat perheen joulunalus- ja jouluperinteisiin. Myös rintamalta päästään hetkeksi kotona käymään, kun taas toiset haaveilevat rintamalle lähdöstä, vaikka ovat siihen liian nuoria.
Joulun alta alkava tarina ulottuu pyhien yli. Kuznjetsova on jälleen omimmillaan kuvatessaan ihmisryhmää ja sen jäsenten keskinäisiä suhteita, kuten aiemmissakin kirjoissaan. Janalla on tarkkailijan asema naapurin perhe- ja ystäväpiirissä, ja samalla häntä itseään tarkkaillaan ja arvioidaan.
Sota, pommitukset ja dronet ympäröivät ihmisten yritystä elää elämäänsä ja uskoa huomiseen. Vaaratilanteisiin on jo turruttu eikä aina jakseta vetäytyä edes suojaan.
"Ensimmäinen joulu suursodan aikana: oli ylipäänsä epäselvää, mitä ja miten pitäisi juhlia. Mutta akkujen ruokkimat köynnökset tuikkivat lähes kaikissa ikkunoissa raadollisena tavoitteenaan luoda pakonomaisesti juhlatunnelmaa ja herättää juhlamuistoja viime vuosilta, jotka tuntuivat nyt turhilta ja tavoittamattomilta."
Kirja on lämminhenkinen kuvaus naapuruussuhteista ja kahden ihmisen välisen kiinnostuksen ja ihastumisen heräämisestä ajassa, jossa ilahduttavia asioita muuten on hyvin vähän. Se kuvaa ihmisten selviytymistä päivästä päivään ja yritystä ylläpitää toiveikasta mielialaa, sekä omaansa että muiden. Elää arkea ja hiukan juhlaakin.
Halu tutustua ukrainalaiseen todellisuuteen on itselläni vahvimpia motivaatiotekijöitä Kuznjetsovan kirjojen lukemiseen. Hänen kirjansa sijoittuvat jonnekin psykologisen ihmiskuvauksen ja feelgoodin välimaastoon sota-aihetta käsittelevään kirjallisuuteen liittyviä odotuksia hieman sekoittaen. Kysykää Mialta onkin ilmestynyt jo ennen sotaa. Tikapuut-romaani puolestaan koettiin vastaanottonsa perusteella tässä suhteessa paikoin ehkä vähän liiankin kevyeksi, mutta uutuuden painoarvo realistisena kuvauksena on suurempi.
Eero Balkin käännöstyö on yhtä sujuvaa kuin aina ennenkin ja Laura Noponen jatkaa kirjailijan teosten kansikuvien tunnelmallista tekoa. Kannet kertovat hyvin siitä, miten Kuznjetsovan käsissä ikävätkin asiat kääntyvät jonkinasteiseksi lempeydeksi.
Aikaisemmin blogissa arvioidut Jevhenija Kuznjetsovan teokset:
Muualla: En löytänyt vielä kirjasta muita arviointeja.
Helmet 2025-lukuhaasteessa:
1. Kirjan nimessä alistuskonjunktio
3. päähenkilö nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
9. konflikti
14. palkittu kääntäjä (kirjallisuuden valtionpalkinto 1992)
17. päähenkilöllä lemmikkinä kissoja
20. tulisi hyvä elokuva
22. lomaillaan
29. kirjailijan viimeisin teos
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu vuonna 2025 (sekä alkuperäisteos että käännös)
Kommentit
Lähetä kommentti