Omaa ja vierasta
 |
| En löytänyt kirjan kannen tekijästä tietoa. |
Riko Saatsi: Yönistujat. 191 s. Teos 2025.
E-kirja, suoratoistopalvelu.
"Juurakoita poltettaessa pienimmätkin lapset pääsivät mukaan hyvän tuulen tuojiksi ja kalikanpoimijoiksi. Mummu katseli tulta kauempana, risti silmiään ja kumarteli eri suuntiin. Hän pyysi anteeksi korpimetsältä ja maalta niille osunutta kohtaloa. Hän kumarsi metsän reunassa makaaville tukkipuille, suojatta jääneen metsäpuron vesille, avatun aukean läpi pyyhkiville tuulille ja maan sisältä nostetulle mullalle."
Riko Saatsin esikoisromaani on yhdenpäivänromaani Karjalan evakoiden elämästä asutustilalla 1950-luvulla. Mummo kuolee ja perhe järjestää ortodoksisen perinteen mukaiset valvojaiset. Tilanteessa kulminoituvat monet perheen elämänkohtalon ja nykyisen elämäntilanteen kipeät asiat, mutta myös vanhat, kauniit perinteet nousevat esiin.
Romaanin rakenteessa on mukana karjalankielistä haastatteluaineistoa, jonka jälkeen tarina jatkuu samasta aiheesta. Karjalan kieli ja tavat ovat vahvasti esillä, toisaalta evakkopitäjän aikaisemman asujaimiston torjumina ja kummastelemina, toisaalta vaalittuina omina juurina. Vaikka evakot ovat suomalaisia, heitä kohdellaan ja ryssitellään venäläisinä sekä perheen ensimmäisessä evakkopaikassa Pohjanmaalla, että toisessa asuinpaikassa itäisessä Suomessa. Pahimmillaan valtaväestö projisoi evakoihin viholliskuvaansa venäläisistä, koska kieli ja tavat koetaan niin erilaisina.
Oman identiteetin leimautuminen vieraaksi ja vihatuksi on kodin menetyksen lisäksi raskas kokemus niin kotoaan lähteneille kuin evakossa syntyneille lapsillekin. Tämä ristiriita sopeutumisessa ja muistoissa muodostaa romaanin jännitteen ja varioituu monin eri tavoin vuorokauden aikana, kun menneessä eniten kiinni ollut perheenjäsen saatellaan tuonilmaisiin. Tutut tavat eivät voikaan toteutua uudessa ympäristössä, jossa ne törmäävät luterilaisuuteen.
Perheen äiti on tarinan kertoja. Herkin vaistoin hän aistii ja kuvaa muidenkin perheenjäsenten tunteita ja suhtautumista samoin kuin valtaväestön heihin kohdistamaa yhdenmukaisuuden painettakin.
Sopeutumisen pakko näkyy ehkä eniten äidin sinnikkyydessä antaa kaikille perheenjäsenille suomalaiset nimet entisten venäläisyyteen assosioituvien nimien tilalle. Tässä törmäävät monet tunteet: ylpeys, häpeä, päättäväisyys, menetykset ja niiden aiheuttamat traumat. Onko oma minuuskin jätettävä, jotta kelpaisi uudella kotipaikalla?
"Emäntä ilmoitti heti alkuun Tatjanalle, ettei hän talon sisällä kuuntelisi ryssäin mongerrusta. Isälleen nainen noitui häpeilemättä, että tämmöisten takia hänen miehensä ja veljiensä piti sotia."
Kirjan kieli ja kerronta ovat kauniita, tarina muistoineen rakentuu tiiviiksi ja eheäksi, perheenjäsenten välisiä suhteita tarkasti havainnoivaksi. Huolimatta kerrotun vahvasta tunnepitoisuudesta tyyli on toteavaa ja liioittelematonta.
Erityisesti perheen nuorimman pojan Lasarin kokemukset kuolleiden läsnäolosta, näkyinä koetut aavistukset ja muut rajakokemukset tuovat tarinaan sekä syvyyttä että arvoituksellista omakohtaista kokemusmaailmaa limittyneenä menneisiin uskomuksiin. Äiti kantaa huolta herkästä pojasta, jossa suvun traumakokemukset pintautuvat.
Karjalaisuudesta ja Karjalan menetyksestä on suomalaisessa kirjallisuudessa kirjoitettu melko paljon. Kaikessa yksityiskohtaisessa perinteenkuvauksessaan Saatsin kirja kuitenkin myös laajenee yleisemmäksi maanpakolaisuuden ja pakkosiirtojen kohteeksi joutumisen kuvaukseksi.
Kirjailija listaa teoksessaan karjalaisuutta ja ortodoksisuutta käsitteleviä teoksia, joita on hyödyntänyt kirjoittaessaan.
Kirja oli vuoden 2025 Finlandia-ehdokkaana ja lukijat äänestivät sen suosikikseen ehdokkaista.
Riko Saatsi on teatteriohjaaja. Hänen esikoisteoksensa oli novellikokoelma Hyviä aikomuksia, 2021.
"Ei mummu täältä heti häviä, sanoin.
Mummu kiertelee vielä hyvästelemässä paikkoja ja ihmisiä. Kokonaista neljäkymmentä päivää mummu on täällä maailmassa meidän luona, jotta ehdimme tottua siihen, että mummu on kuollut. Vasta sitten mummu lähtee tuonilmaisiin. Ja senkin jälkeen hän aina palaa tänne. Muissinsuovattana hän palaa ja kun on panafiida. Ei mikään ole mitenkään lopullista."
Muualla:
Katri Kovasiipi: Arviossa Riko Saatsin romaani Yönistujat: Kuinka sopeutua pettämättä itseään ja omiaan? Uutiscuppu 7.11.2025. Arvio on julkaistu Karjalan Heimon numerossa 5-6/2025
Hannu Harju: Yhden karjalaisperheen tarina tulee kertoneeksi tuhansista muista. HS 28.6.2025 (Maksumuuri)
Riko Saatsi: Yönistujat. Tuijata 22.11.2025
Helmet 2025 -lukuhaasteessa:
4. valvotaan yöllä
9. konflikti
20. tulisi hyvä elokuva
29. kirjailijan viimeisin teos
30. hautajaiset
40. ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu 2025
Kommentit
Lähetä kommentti