Elämän historiaa
 |
| Kirjan päällys Elina Warsta. Valokuva Ellen Karhulampi |
Nina Burton: Elämän ohuet seinät. Alkuteos Livets tunna väggar, 2020. Suomentanut Katriina Huttunen. 256 s. S&S 2022.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Linnuthan kommunikoivat sävelten avulla, mutta meillä ihmisillä ei ole kovin kummoista sävelkorvaa. Emme kuule yläsäveliä emmekä niitä seitsemääsataa viittäkymmentä säveltä joista peukaloinen pystyy suoriutumaan minuutissa. Jopa peipposen laulussa on hienouksia jotka kuulemme vain tallenteista, kunhan ne soitetaan kymmenkertaisesti hidastettuina."
Nainen hankkii kesämökin ja ryhtyy kunnostuttamaan sitä ja samalla elvyttämään lapsuuden muistoja kutsumalla sisarensa perheineen myös lomailemaan mökillä. Hän tarkkailee lähiluontoa ja sen ilmiöitä ja pohtii elämän alkua, tietoisuutta, erilaisia elollisten organismien älykkyyden muotoja.
Kaikki pohdinnat, historialliset viittaukset ja mielenkiintoiset tiedonpalaset rakentavat kuvaa ihmisestä suhteessa ympäristöönsä ja sen elämään. Ohuenohuita seiniä ja helposti havaitsematta jääviä yhteyksiä löytyy monessa mielessä niin ihmisen sisältä kuin vaikka avaruuden ja mikrobiologiankin väliltä. Puhumattakaan tietysti mökin seinistä, joista niistäkin yksi osoittautuu niin hauraaksi, että se on purettava.
Tutut linnut, hyönteiset ja nisäkkäät elävät elämäänsä tontilla, joka on ollut niiden reviiriä jo ennen ihmistä. Päähenkilö suhtautuu niiden pyrkimyksiin tiedonhaluisesti ja myötätunnolla, mutta joskus tulevat myös rajat vastaan ja hän ryhtyy torjuntatoimenpiteisiin.
Burton yhdistää esseististä tyyliä arkiseen kehyskertomukseen mökillä elelystä hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Enimmäkseen hänen arkisten toimien yhteydessä esittelemänsä mietteet tuntuvat vähän liian korkealentoisilta yhteyksiinsä, mutta toki luontoon liittyvä tietämys ja faktojen määrä rajautuvat sopivasti tuttuun ja läheiseen elinpiiriin tällä tavoin. Vaikka sitten ajatukset liitävät avaruuden ja elämän alkuun tai loppuunkin.
Kirjasta voi lukea tiedonmuruja ja anekdootteja esimerkiksi lintujen kielellisestä lahjakkuudesta, ampiaisista ensimmäisinä paperintuottajina, kimalaisten turkista ja suunnistustaidosta ja kimalaistytärten lapsettomuudesta sekä hunajan uskomattomasta säilyvyydestä. Muurahaisten hyvin organisoidusta yhdyskuntaelämästä saadaan runsaasti tietoa, joka pakottaa tekemään vertailuja ihmiseen.
"Mehiläisten keskustelut koskevat ennen muuta kukkia. Kukista kertovat tuoksut haihtuvat nopeasti, ja muutkin lajit haistavat ne. Se sijaan mehiläisten kukkakieli oli hienostunut koodi, ja siinä oli taiteellisia piirteitä.
Mehiläisten kieli kertoo kukkien meden ja siitepölyn laadusta ja määrästä, ja lisäksi se antaa ohjeet kukkien luo pääsemiseksi.-- Tästä kokonaisuudesta muodostuu tuoksuva ja matemaattinen kieli, kuin yhdistelmä lyriikkaa ja maanmittausta."
"Muurahaiset ovat todistetusti viettäneet hyvin organisoitua yhdyskuntaelämää, ja lopputulos on meidän ihmisten kannalta melko kiusallinen. Ennen kuin olimme edes astuneet näyttämölle, muurahaisilla oli ollut jo miljoonien vuosien ajan viljelyksiä, karjanhoitoa, työkaluja ja teollista yhteistyötä. Maailman ensimmäisten sivilisaatioiden perustajia emme olleet me, niitä olivat muurahaiset."
Kokonaisuudesta hahmottuu mielenkiintoinen kuvaus yhden luontoon perehtyneen ihmisen luontosuhteesta ja pyrkimyksistä hakea paikkaansa luonnon järjestyksessä.
Ruotsissa kirja on ennätetty julistaa klassikoksi jo syntyjään. En ehkä menisi niin pitkälle, mutta kyllä kirja on monessa mielessä nautittava lukea ja sisältää myös helppolukuisuuteensa nähden uskomattoman määrän tietoa. Sen esseistinen, ajoittain jopa runollinen kieli on samaan aikaan kaunista ja tarkkaa, ja taipuu Katriina Huttusen käännöksessä taitavasti suomeksi.
Kirja on julkaistu vuonna 2022. Vaikka en ole minkään lajin luontotietäjä, olen hiukan hämmästynyt ja pettynyt siitä, ettei tietoisuuden ja älykkyyden muotojen pohdinnoissa ole käytetty lähteenä myös Merlin Sheldraken pari vuotta aikaisemmin ilmestynyttä, laajasti tunnettua sieniä käsittelevää kirjaa Näkymätön valtakunta ja sen sisältämää aiheeseen liittyvää valtavaa, nykykäsityksiä haastavaa tietomäärää.
Burtonin huolellisesti koostettua lähdeluetteloa kuitenkin arvostan, sieltä voi bongailla omalle lukulistalle mielenkiintoista luettavaa alkaen antiikin filosofiasta ja päätyen ketun kesyttämisen taitoihin ja Pikku Prinssiin. Ihan uusinta kirjallisuutta mukana on kuitenkin melko vähän.
Nina Burton on naapurimaassa tunnettu kirjailija, journalisti ja esseisti. Hän on myös Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen.
Suomenkielisen laitoksen kaunis kansi on Elina Warstan käsialaa.
"Jossakin tässä mysteerissä kehittyi elämä. Solut osoittautuivat luonteeltaan yhtä sosiaalisiksi kuin muurahaiset. Ne pystyivät vaihtamaan solukalvonsa läpi aineita ja kommunikoimaan proteiinien avulla. Tämä kommunikaatio kosketti minuakin, ja juuri se piti minut elossa. Niin kuin kaikki elävä, minäkin koostun soluista. Niiden kieli oli kirjoitettu veteen, ja se oli yhteistä kaikille maapallon eläimille. Sen kautta me yhdessä kannoimme mukanamme jotakin elämän alusta."
Muualla:
Nina Burton: Elämän ohuet seinät. Donna mobilen kirjat 26.7.2022
Nina Burton: Elämän ohuet seinät. Kirjakaapin kummitus 14.1.2023
Nina Burton: Livets tunna väggar. Martin Ackerfors 29.10.2020
Petter Lindgren: Humlor kan vara smartare än femåringar. Aftonbladet 25.10.2020
Helmet 2025-lukuhaasteessa:
4. valvotaan yöllä
11. 2020-luvulla julkaistu tietokirja
14. palkittu kääntäjä
23. pidän kirjan nimestä
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
40. ajalla tärkeä merkitys
Kommentit
Lähetä kommentti