Satunnainen ohilukija

Mieltäni vaivaa kysymys: arvostavatkohan kustantajat kansitaiteilijoitaan riittävästi? Ja kirjallisuuden kenttä ylipäätään? Kannen tekijän tietoja ei nimittäin ole kovin helppo löytää. Aika usein ne puuttuvat kirjan kannesta ja myöskin kirjan nimiösivun kääntöpuolen tiedoista. Kirjastot eivät nekään ole erityisen kunnostautuneita tässä asiassa: kansitaiteilijan tietoja ei ole helppoa löytää kirjastoluetteloista, ja useimmiten ne puuttuvat kokonaan. Kuitenkin juuri kansi on se, joka lukijan kirjalle ensiksi nappaa. Jo ennen kuin tiedämme mitään kirjasta tai kirjailijasta, näemme kannen ja päättelemme siitä kirjan lajityypin ja tyylin, usein jotain kohderyhmästäkin, ihan ilman tietoista ponnistelua. Lukiessa palaamme useaan kertaan katsomaan kansikuvaa ja syventämään vaikutelmiamme siitä ja kirjasta. Kun olen pyrkinyt saamaan  blogipostauksiini mukaan kannen tekijän tiedot, olen usein saanut metsästellä niitä. Jos ne löytyvätkin jostain osasta kirjan kantta, niitä ei välttämättä ole ...

Iltasatuja ihmisille ja ilkinakkeleille  Reetta Niemelä & Katri Kirkkopelto: Mustan Kuun majatalo. Teksti: Reetta Niemelä, kansi ja kuvat: Katri Kirkkopelto. 310 s. Musta Kuu -sarja, osa 1. Lasten Keskus 2021. Äänikirjan lukija Anna Kuusamo. Mustan Kuun majatalo on ihanteellinen iltasatukirja. Mukavan pitkä, mutta lyhyisiin ja riittävän jännittäviin lukuihin jakautuva, ja mikä parasta, kirja aloittaa uuden kirjasarjan, joka epäilemättä tulee löytämään innokkaat lukijansa.  Kustantajan suositus kirjan kohderyhmäksi ovat 6 - 9 -vuotiaat, mutta kyllä aikuistenkin joskus kannattaa kuunnella iltasatua. Ainakin minä nautin tämän kuuntelusta monena iltana! Koska tosiaan kuuntelin kirjan äänikirjana jäin paitsi Katri Kirkkopellon kuvituksesta, jonka jo kansikuvan perusteella arvaan upeaksi. Minun täytyy tutkia sitä joskus myöhemmin, kun on tilaisuus. Reetta Niemelän teksti avaa mielikuvituksen ovet. Kirja vilisee erikoisia olentoja, tarkemmin sanottuna salaolentoja, joita tavallis...

Johdanto läskiaktivismiin  Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille. 188 s. Kustantamo SS 2022. Kansi: Hilla Simeri. "Jos kaikki tämä lihavuuden hoito ei toimi, pitäisikö miettiä sitä, että ehkä täällä hoidetaan väärää asiaa? Entä, jos kyse ei olekaan läskin tyhmyydestä, heikkoudesta ja tiedonpuutteesta, vaan kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta asenneilmapiiristä, jossa on mahdotonta elää rauhassa ja kehittää tervettä ruokasuhdetta? Voisimmeko sittenkin hoitaa lihavuuden stigmaa ja kaikkialla vellovaa läskien elämää vaikeuttavaa läskifobiaa?" Raisa Omaheimon esikoisromaani Sydän ilmestyi pari vuotta sitten. Sitä ennen hän on kirjoittanut useita näytelmiä. Hänen käsikirjoittamansa, Elina Kilkun ohjaama ja Omaheimon yksin miehittämä Läski-näytelmä toi hänelle sekä Pro Feminismi -palkinnon että Mieletön teko 2020 -palkinnon mielenterveysongelmien esille nostamisesta. Lisäksi hänet tunnetaan stand up -koomikkona sekä terävistä kolumneistaan Ylen ja aikakauslehti Eevan sivuilla.  ...

Ravitsevaa proosaa Asko Sahlberg: Marraskuun mies. 408 s. Like/Otava, 2022.  Äänikirjana kirjan lukee Jukka Pitkänen. Hänen silmänsä jähmettyivät ja katseensa kääntyi sisäänpäin tai vain tyhjeni, ja Sylvi aavisti hänen eksyneen juuri mielessään johonkin etäiseen paikkaan, sellaiseen johon toisilla ihmisillä ei ollut pääsyä ja jossa saattoi kaikessa rauhassa murehtia tai kaivata tai vihata. Sylvi odotti kärsivällisesti, miltei hengittämättä, kunnes Haatama räpytti silmäluomiaan tai niitä kituliaita nahkasuikaleita, joita saattoi useimpien ihmisten tapauksessa nimittää luomiksi. Kun hän katsoi Sylviä, hän näytti hetken avuttomalta lapselta. Marraskuussa 1918 pieneen jokivarren kaupunkiin saapuu yön pimeydessä rääsyihin pukeutunut mies. Hän suunnistaa suoraan kaupungin komeimman talon luo ja vastoin kaikkea todennäköisyyttä saa sieltä kauppaneuvos Nylanderin autonkuljettajan pestin keskellä yötä. Siitä alkaa Antero Haataman nousu kaupungin mahtavimmaksi mieheksi. Asko Sahlbergin romaa...

Ennakoivia tahteja Jenny Erpenbeck: Päivien loppu. Alkuteos Aller Tage Abend, 2012. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. 314 s. Päällys: Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. Tammi 2020. Äänikirjan lukija Meri Nenonen. "Oliko hänen elämässään edes kahta hetkeä, jolloin häntä olisi voinut verrata itseensä? Eikö kaikki ollut todellista? Vai oliko kaikki petosta? Jos elämäntarinan lukeva henkilö on hänelle kasvoton, niin mitkä kasvot hän paljastaa lukijalle, mitkä sokeat kasvot paljastuvat sokealle peilille?" Marisha Rasi-Koskisen romaania Pudonneet kommentoi joku (kiitos siitä!) vertaamalla sitä Jenny Erpenbeckin Päivien loppu -romaaniin. Toki teema monista mahdollisista elämistä on aika yleinenkin kirjallisuudessa. Mm. Paul Austerin romaani 4321 on yksi versio tästä teemasta. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa Erpenbeck. Vaikkapa vain siksi, että hän on saanut idean lukemattomista mahdollisuuksista mahtumaan n. 300 sivuun, kun Auster on tarvinnut, tai ainakin käyttänyt, siihe...

Neljä vanhaa kettua Richard Osman: Mies joka kuoli kahdesti. Alkuteos: The Man Who Died Twice, 2021. Suomentaja Antti Saarilahti. 413 s. Sarja: Torstain murhakerho, osa 2. Otava, 2022. Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen.  Torstain murhakerhon unohtumattomat ystävykset ovat jälleen vauhdissa. Aikaa edellisistä tapahtumista on jo hiukan vierähtänyt ja oikeastaan Elisabeth, Joyce, Ron ja Ibrahim ovat jo ennättäneet tylsistyä rauhalliseen elämäänsä Cooper's Chasen ylellisessä eläkeläiskylässä. Sitten Elisabeth, entinen turvallisuuspalvelu MI5:n tähtiagentti, saa viestin menneisyydestään. Tarkemmin sanottuna kuolleelta mieheltä. Sehän ei tiedä hyvää, ja pian alkaakin tapahtua. Torstain murhakerho on säilyttänyt eräänlaisen aikuisten Viisikko (miinus yksi) -sarjan luonteensa, positiivisessa mielessä. Kirjan pääosassa on ryhmä hyvillä hoksottimilla varustettuja senioreja, jotka janoavat työtä älynystyröilleen ja tapahtumia elämäänsä, eikä heitä arastuta tuupata asioita liikkeelle, vaikka tä...

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet. Piirrokset Ulriikka Kalliojärvi. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. WSOY 2022. 416 s.  Kuva: Ellen Karhulampi Luovaa taukoa lukemisesta on tullut pidettyä kuukauden verran. Kirja, joka vetäisi imuunsa oli tämä uutuus. Turnaround on umpikuja pienessä englantilaisessa kaupungissa. Elias perii sieltä talon biologiselta isältään, josta ei tiedä mitään. Kun hän matkustaa kesälomalla ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille katsomaan taloaan, hänestä tulee osa kadun ja sen ihmisten elämää. Kadunpätkä yhdistää siellä olevien nuorten kohtaloita. Eliaksella on roolipelinsä, Ianilla musiikkinsa. Tyttö, joka haluaa itseään kutsuttavan K:ksi, puolestaan ilmaantuu kadulle ja etsii jotakuta. Oikeastaan kyse on tilasta ja siellä tapahtuvista asioista. Valinnoista ja pienistä, ihmisestä itsestään riippumattomista tapahtumista ja niiden seurauksista. Muutoksista todellisuudessa. Mitä jos todellisuuksia on luvuton määrä? Jos jokaisesta elämän tilanteesta, jossa tapahtuu valinta...