Siirry pääsisältöön

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet

Marisha Rasi-Koskinen: Pudonneet. Piirrokset Ulriikka Kalliojärvi. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. WSOY 2022. 416 s. 

Kuva: Ellen Karhulampi

Luovaa taukoa lukemisesta on tullut pidettyä kuukauden verran. Kirja, joka vetäisi imuunsa oli tämä uutuus.

Turnaround on umpikuja pienessä englantilaisessa kaupungissa. Elias perii sieltä talon biologiselta isältään, josta ei tiedä mitään. Kun hän matkustaa kesälomalla ensimmäistä kertaa yksin ulkomaille katsomaan taloaan, hänestä tulee osa kadun ja sen ihmisten elämää.

Kadunpätkä yhdistää siellä olevien nuorten kohtaloita. Eliaksella on roolipelinsä, Ianilla musiikkinsa. Tyttö, joka haluaa itseään kutsuttavan K:ksi, puolestaan ilmaantuu kadulle ja etsii jotakuta. Oikeastaan kyse on tilasta ja siellä tapahtuvista asioista. Valinnoista ja pienistä, ihmisestä itsestään riippumattomista tapahtumista ja niiden seurauksista. Muutoksista todellisuudessa.

Mitä jos todellisuuksia on luvuton määrä? Jos jokaisesta elämän tilanteesta, jossa tapahtuu valinta, syntyy uusia vaihtoehtoisia todellisuuksia? Elias saa monitodellisuusteoriasta idean roolipeliin, jonka eri pelaajat yrittävät selviytyä elämästä saman henkilön vaihtoehtoisina hahmoina.

    "Kun todellisuus jakaantuu", rouva Angel sanoi ja katsoi minua syvälle                silmiin, "sitä ei huomaa. Siitä ei kuulu minkäänlaista ääntä. Ihmiset ja                eläimet vain jatkavat elämäänsä saamatta koskaan tietää vaihtoehdoista."

Marisha Rasi-Koskinen on kirjailija, jota kysymys todellisuuden luonteesta kiehtoo yhtä paljon kuin tarinoiden kertominen. Hänen tarinansa rakentuvat taidolla ja pitävät otteessaan konkretisoimalla filosofisia kysymyksiä arkielämän tilanteiksi, joista aukeaa merkillisiä, mieltä kiehtovia ulottuvuuksia. Pudonneet on Recin jälkeen vasta toinen hänen kirjansa, jonka olen lukenut.

Rasi-Koskinen sai vuonna 2019 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon kirjastaan Auringon pimeä puoli, hänen Pudonneet-romaania edeltävä nuorille kohdennettu romaaninsa. Niiden lisäksi hän on kirjoittanut neljä romaania, joista Rec palkittiin Runeberg-palkinnolla.

Minulle Rasi-Koskinen nousi Recin myötä yhdeksi kiinnostavimmista kotimaisista kirjailijoista. Tai miksipä erotella kotimaisuutta omaksi kategoriakseen: yhdeksi kiinnostavimmista kirjailijoista ylipäätään. Molemmat tähän mennessä lukemani kirjat ovat sekä tasoltaan että sisällöltään kansainvälisiä.

Pudonneet vertautuu teemoiltaan ja aihepiiriltään Benedict Wellsin Yksinäisyyden jälkeen -romaaniin - tämä ihan lukuvinkkinä Wellsin kirjaan tykästyneille. Tai päin vastoin.

Rasi-Koskinen on kotonaan nuorten maailmassa, nuoruuden identiteetin etsinnän näkökulmat nousevat kirjassa ansaitsemaansa tärkeyteen. Tärkeää omaksi itsekseen kasvamisessa ovat omat jutut, omien erityistaitojen löytäminen. Niiden kautta löytyy myös näkökulma ja ymmärrys elämän ilmiöitä kohtaan, kyky kuvata aistittavasti omaa kokemusta ja tavoittaa muita ihmisiä. 

Ian havainnoi ja ymmärtää maailmaa äänien kautta, Elias rakentamalla henkilöitä ja tarinoita pelillisyyden kautta, K:n kadoksissa oleva veli piirtämällä. Myös niillä aikuisilla, jotka vaikuttavat olevan sinut itsensä kanssa, on omat juttunsa ja oma todellisuuden näkemisen tapansa. Sitten on henkilöitä, jotka Eliaksen mukaan ilmaantuvat peliin yllättäen, katalysaattoreina, ja sysäävät liikkeelle asioita, kuten K.

K:n etsintä ja huolenpito veljeään kohtaan ohittaa hänen maailmassaan kaiken muun. Sillä Jonas ei ole ihan tavallinen, siskon mielestä hän ei selviä ilman sisartaan. Jonas piirtää "oksaolentoja", lapsuuden oksanreikien muotojen katselusta alkunsa saaneita, mutta yhä kauemmas alkuperästään erkaantuneita hahmoja, joista osasta tulee Jonaksen ahdistuessa pelottavia.

"Ehkä todellisuudet sittenkin voisivat reagoida toisiinsa, ajattelin. Joskus,            jossain erityisessä tapauksessa voisi syntyä jokin satunnainen ja                ennakoimaton häiriö, pieni murtuma todellisuuksien rakenteessa. Ei niin että    halkeamasta mahtuisi kulkemaan ihminen, mutta jotain vähäisempää, ehkä        jokin selittämätön ääni tai pelkkä tuulenvire voisi vaihtaa paikkaa, ikään kuin   vuotaa toiseen maailmaan ja sekoittaa sitä ilman että hahmo saisi koskaan       tietää mistä oli kysymys."

Ne, jotka ovat lähimpinä rakokohtia ovat omituisina koettuja henkilöitä. Jonas ja rouva Angel, joka sairastaa valotautia ja esittää toteutumattomia ennustuksia ja puhuu ihmisille heidän elämänsä tapahtumista, joita ei ole koskaan sattunut.

Muodon ja sisällön ykseys ei toteutuisi kirjassa, jos sillä olisi vain yksi rakenne ja vain yksi loppuratkaisu. Ja jollei sen todellisuuksien välille syntyisi pieniä rakosia, joista toinen todellisuus antaa aavistaa jotakin itsestään.

Lyhyesti: Kohti äärettömyyttä

MuuallaKirjapöllön huhuiluja 9.10.2022

Helmet-lukuhaasteessa 2022:

7. Kirja kertoo ystävyydestä

8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

22. Kirja sisältää tekstiviestejä, sähköposteja tai some-päivityksiä

30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan

35. Kirjailijan nimessä on luontosana

38. Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

43. Kirja sopii ainakin kolmeen eri haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022


Jos pidät kirjavinkkejäni hyödyllisinä tai muuten kivoina, haluaisitko ryhtyä blogini seuraajaksi? Lisäsin blogiin oikean reunan valikosta avautuvan Lukijat-osion, jonka kautta voit seurata blogia. 

Ilahdun aina, kun blogitekstejäni jaetaan. (Vink!) 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi