Päivi Tapola & Jarkko S. Tuusvuori: Keskipäivän aaveet - Jyri Schreckin runoilijankohtalo

Runoilijan elämästä 

Kirjan ulkoasu Göran de Kopior. Valokuva Ellen Karhulampi

Päivi Tapola & Jarkko S. Tuusvuori: Keskipäivän aaveet - Jyri Schreckin runoilijankohtalo. Kuvat Schreckien kotialbumi ja muita lähteitä. Ulkoasu Göran de Kopior. 243 s. NTAMO 2025.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Päivi Tapolan ja Jarkko S. Tuusvuoren kirjassa lähdetään siitä, että runoilija ja monipuolinen teatteriammattilainen Jyri Schreck (1927-1982) on jäänyt liian vähälle huomiolle ja painumassa unohduksiin. Kirja pyrkii paikkaamaan tätä tilannetta ja tarjoamaan perustiedot ja -lähteistön toivottavasti vielä myöhemmin tehtäville tutkimuksille Schreckin tuotannosta.

"Kirjassa hahmotellun näkemyksen mukaan Schreckin runojen, teatteritöiden ja mahdollisesti muidenkin julkisten aikaansaannosten taka-alalla voi erottaa traagisen kehityksen tai taantumisen hemmotellusta lapsesta ja sivistysperheen lupauksesta riippuvuuksien leimaamaksi ja unohdetuksi lahjakkuudeksi."

Koska Jyri Schreck on kuulunut lempirunoilijoihini 70-luvulta lähtien väitän, että toki hän olisi voinut saada enemmän huomiota osakseen, mutta uskon hänellä olleen ja olevan edelleenkin oman vankan lukijakuntansa, jolle hänen monella tavoin ainutlaatuinen tuotantonsa on tärkeä. Minua hänen runoutensa on saatellut pitkän matkan elämässä ja yhä uudelleen palaan sen pariin löytämään uutta.

Jyri Schreckin runotuotannolle sellaisena kuin minä sen koen on luonteenomaista pelkistyneisyys, lämmöllä tehdyt luonto- tai kaupunkihavainnot, tunnelmien ja tunteiden osuvat, impressionistissävytteiset kuvaukset ja syvä henkilökohtaisuus. Vaikka runot saattavat vaikuttaa vapailta hahmotelmilta niiden taustalla on nähtävissä vahva modernistinen muodon ja rytmin taju. - Vaihtoehtoisia luonnehdintoja Schreckin tuotannosta löytyy runsaasti käsillä olevasta teoksesta.

Vaikka Schreckin tuotannossa tapahtui muuntautumista ja kehittymistä hän säilytti valitsemansa tyylillisen linjan loppuun saakka. Tämän vuoksi hän joutui vähitellen epäsuosioon yhteiskunnallista osallistuvuutta vaatimuksena pitäneellä 70-luvulla.

Tapolan ja Tuusvuoren kirja on sekä elämäkerta että Schreckin runotuotannon vastaanoton esittely. Lisäksi kirjassa on mukana runoilijan ennen julkaisemattomia runoja, jotka löytyivät runoilija ja kriitikko Lassi Nummen jäämistöstä valokopioina. Jotkut tähän kokonaisuuteen kuuluvista runoista ovat kyllä jo tuttuja julkaistuina kokoelmasta Että olisit läsnä (1977).

Runojen lisäksi minulle oli kirjassa erityisen antoisaa saada tiivistelmä Schreckin eläessään julkaiseman seitsemän runoteoksen saamista lehtiarvosteluista. Niistä käy ilmi, että Suomen tunnetuimmat kriitikot, joista osa oli myös itse runoilijoita, näkivät Schreckin tuotannon arvon ja oivalsivat paljon sen persoonallisesta luonteesta. Joissakin sitaateissa arvioista näkyy kyllä myös kriitikoiden tarve löytää arvioimastaan teoksesta puutteellisuuksia, mutta yleisesti niistä henkii arvostus. 

Se, että Schreckin hiljaisempi ja hienostuneempi runoilijanlaatu ei palstatilassa pystynyt kilpailemaan vaikka samoihin aikoihin runoilijantyönsä aloittaneen Pentti Saarikosken julkisuushakuisen elämän ja runsaan tuotannon kanssa tuntuu kohtalolta, joka koituu usein suupaltin hiljaisemman kaverin osalle (yhtään vähättelemättä Saarikosken tuotantoa). Sen sijaan Schreckin kirjassa kuvattua marginaalista asemaa kirjallisuudenhistorioissa on vaikea ymmärtää. Onneksi kirjallisuudenhistoriatkin arvotuksineen ovat teoksia, joita ajan kuluessa arvioidaan ehkä ankaramminkin kuin kirjallisuutta, ja vasta- ja korjausliikkeitä niiden kirjoitusajan mielipideilmastolle ilmenee myöhemmin.

Schreck oli runoilijantyönsä ohella myös ohjaaja ja dramaturgi, ja näyttelijäkin, joka toimi mm Ylioppilasteatterissa, Kansallisteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa. Lisäksi hän työskenteli uransa aikana kustannustoimittajana ja kriitikkona. Myös näitä osuuksia hänen monipuolisesta urastaan käsitellään kirjassa. Hänen varhain ja surullisesti päättynyttä elämäänsä kuvataan kirjassa sen päätapahtumien ja läheisten muistelusten kautta. Sivistyneistösuvunkin vaiheita käsitellään. Lapsena kirjoitetut kirjeet ja onnittelurunot samoin kuin lapsuuden valokuvat tuovat kirjaan erityistä hellyttävyyttä.

Schreckillä oli hyvin läheinen suhde äitiinsä Aino o.s. Huttuseen, joka oli laulaja ja laulunopettaja. Äiti suojeli poikaansa mahdollisesti liikaakin ja Jyri oli heikosti valmistautunut törmäykseen maailman kanssa aikuistuessaan. Häntä kuvataan kirjassa epäkäytännölliseksi siinä mitassa, että hän vaikuttaa olleen lähestulkoon kyvytön elämään arjessa ilman, että joku olisi ollut pitämässä hänestä huolta. "Ei osannut keittää kananmunaakaan" ja "osasi tuskin edes avata säilykepurkkia" ovat sukulaisten luonnehdintoja hänestä.

Naiset olivat Schreckin heikkous, hän ennätti olla naimisissa kolme kertaa ja hänellä oli kolme lasta. Hänen kohtalokseen koituivat mielenterveysongelmat, joiden vuoksi hän ajoittain ja elämänsä lopussa tarvitsi sairaalahoitoa. Myös viimeisen julkaistun teoksen saama kritiikki ja Otavan torjuma käsikirjoitus sen jälkeen vaikuttivat kirjassa esitetyn arvion mukaan siihen, että ote elämästä herpaantui. Otava julkaisi hylätyn käsikirjoituksen postuumisti nimellä Sateinen aamu kirkastunut osana Schreckin kuolinvuonna ilmestyneitä Valittuja runoja. 

Toivon tosiaan, että uudet kirjallisuudentutkijapolvet löytäisivät Schreckin tuotannon ja kiinnostuisivat sen merkityksestä. Useita mahdollisia kiinnostavia tutkimuskohteita ehdotetaan jo tässä kirjassa. 

"Schreck sopii varsinkin runoilijana esimerkillistämään siirtymää enemmän tai vähemmän kurinalaisesta 50-lukulaisesta modernismista 60-70-luvun moni-ilmeisempään sanataiteeseen."  

Kirjassa on minusta Schreckin uran tärkeyttä todistelevaa sävyä enemmän kuin olisi tarpeenkaan. Sillä kyllähän Schreck eittämättä kuuluu Suomen merkittäviin sana- ja teatteritaiteilijoihin.

"(--) Pilvisellä rannalla

haukka lentää ylitseni, täällä

pidän sadetta, katson matalaa vettä, 

käännän pääni pimeään ja puhun. (--)"

(Ote kirjassa lainatusta runosta Schreckin esikoiskokoelmassa Lumi)

 

Muualla:

Kirjasta ei vielä löytynyt arvioita verkosta.

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

6. prologi /esipuhe ("Saatteeksi")

11. 2020-luvulla julkaistu tietokirja

31. päähenkilölle ura on tärkeä

45. isä ja tytär

49. julkaistu 2025

Edit: Postauksessa on muutettu Lauralle omistettuja runoja käsittelevää kohtaa.