Avaruuden hyvinvointivaltiossa
 |
| Sarjan kannet: Samppa Ranta. Valokuva kirjoista Ellen Karhulampi |
Martha Wells: Pakoileva yhteys (alkuteos Fugitive Telemetry). Suomentanut Mika Kivimäki. 226 s. Kansi Samppa Ranta. Murhabotin päiväkirjat, osa 5. Hertta Kustannus 2026.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
"Pysähdyin sisäänkäynnin edustalle, lähelle oleskelualuetta. Siellä oli tuoleja ja pöytiä, joita ympäröivät laajat kasvibiomit, osittain koristeina ja osittain infonäyttelynä siitä, mihin ei kannattanut koskea, jos meni käymään planeetan pinnalla. (Aivan, onnea matkaan vain siinä asiassa. Ihmisten estäminen koskemasta vaarallisiin juttuihin oli kokopäivätyötä.)"
Uppiniskaisen ja hävyttömän SecUnit Murhabotin riemastuttava päiväkirjaloki jatkuu. Nyt ollaan Preservationissa, Murhabotille tärkeimmän ihmisen Mensahin kotiseudulla. Kovapintaiselle botille riittää ihmettelemistä Preservationin sosiaalisessa tasa-arvossa ja niin kansalaisten kuin matkailijoidenkin oikeuksissa siellä. Mutta mitäpä hän ei kestäisi suojellakseen Mensahia.
Preservationin idylli rikkoutuu, kun ostoskeskuksesta löydetään provokatiivisesti esille jätetty ihmisruumis. Mensah antaa Murhabotille tehtäväksi ryhtyä yhteistyöhön sataman turvapalvelun kanssa asian ratkaisemiseksi ja sen selville saamiseksi, voisiko tapauksen takana olla heidän vanha vihulaisensa GrayCris. Sen enempää Murhabotti kuin turvapalvelutkaan ei ole järin innostunut yhteistyöstä, mutta sellainen polkaistaan vauhtiin, vaikkakin onnahdellen ja yskähdellen.
"Indah kurtisti kulmiaan ja Ayleninkin otsa meni kurttuun, ja he vilkaisivat toisiaan. Indah silmäili minua ja sanoi: 'Kuinka hävittäisit ruumiin niin, ettei sitä löydettäisi?
Kuules vanhempi vartija, minä en ole mikään yleinen kirjastopalvelukanava, joten tee omat tutkimuksesi. Vastasin vain: 'Jos kertoisin, niin saattaisit löytää kaikki ne ruumiit, jotka olen jo ehtinyt hävittää.'
'Se pilailee.' Rathi sai itsensä kuulostamaan täysin vakuuttuneelta. 'Tuolta se näyttää pilaillessaan.'"
Tapauksen selvittely johtaa sellaisten sosiaalisten ongelmien havaitsemiseen muualla avaruudessa, joita Preservationin onnelassa tuskin voidaan kuvitellakaan. Murhabotti on jo aikaisemmin kritisoinut ja tehnyt tuloksetta parannusehdotuksia turvapalveluille; nyt he joutuvat skarppaamaan toiminnassaan. Murhabotti puolestaan saa harjoitella vuorovaikutusta ihmisten kanssa, niin vastenmielistä kuin se hänelle onkin.
Juonikuvioiden suhteen tämä sarjan viimeksi suomennettu osa ei enää juuri tarjoa yllätyksellisiä elementtejä. Taistelunmäiskettä, ovelia harhautuksia ja hypernopeaa datamassojen käsittelyä ja reaktioita on jälleen luvassa. Hyvänä höysteenä toiminnalle - ja itselleni juurikin pääsisältönä - toimii Murhabotin hykerryttävä tapa kertoa, siinä turhalla diplomaattisuudella tai johdattelulla ei ole sijaa.
Wellsiä täytyy aina vain ihailla hänen luomansa rakennetun olennon mielenmaiseman onnistumisesta ja siitä salakavalasta tavasta, jolla Murhabotti valloittaa lukijansa sydämen.
Ahmaisten luettava pakkaus, tämä niin kuin edellisetkin. Ja bonuksia siitä, että sarjan kirjat ovat tällaiseen lukutapaan sopivia pituudeltaan, ylipitkää scifiä kun on tarjolla enemmän kuin tarpeeksi.
Blogissa esitellyt sarjan aikaisemmat osat
Muualla:
Mikko Saari: Murhabotti ratkaisee - arviossa Martha Wellsin Pakoileva yhteys. Kulttuuritoimitus 22.2.2026
Helmet 2026-lukuhaasteessa:
8. ei rakastuta
14. robotti, drooni tai jokin vastaava laite
16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille (YA)
34. mennään piiloon
49. (käännös) julkaistu 2026
Määki ahmin tän. Tää on semmosta ihanaa aivot narikkaan luettavaa ja just sopivan pituista meininkiäkin! Tosin joskus toivois kirjojen olevan vaikka 100 sivua pitempiä ihan vain tän lystin vuoksi.
VastaaPoistaSamaa olen kyllä itsekin toivonut, vaikka nautinkin tästä välipalamuodosta kovasti. Mutta Murhabotin aivoituksia on niin ilo seurailla ja hihitellä hänen ärtyisille huomioilleen.
Poista