Satunnainen ohilukija

Tove Janssonin jalanjälkiä Kirjan kansi Taittopalvelu Yliveto Oy. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Juha Järvelä: Tove Janssonin Helsinki. 184 s. Kuvitus eri lähteistä. Ulkoasu Taittopalvelu Yliveto Oy. Minerva 2021.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tällaisen teoksen kirjoittaja on yhdenlainen hemuli, joka kerää Janssonin teoksista ja elämästä paikkoja kokoelmaansa ja järjestelee niitä luokittelujärjestelmiensä mukaan - tässä tapauksessa maantieteen. Palojen irrottelu ei tee oikeutta teosten kokonaisuudelle, joten voi toivoa teoksen herättävän halun tarttua Janssonin teoksiin ja tekemään niistä omia tulkintoja."  Jyväskyläläinen historian tutkija Juha Järvelä on julkaissut teoksia, joiden kuvatoimituksesta hän on myös vastannut. Helsingin historiaa käsitellään Häviävää Helsinkiä -teoksessa, joka koostuu Toivo Tarvaksen  1900-luvun alkua kuvaavista novelleista ja Järvelän pääasiassa Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmista valitsemista kuvista. Huonosti hirtet...

Lasikengät helisevät - murhaava naisenergia Kirjan kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta - Lisäys seksuaaliteoriaan. Ruotsinkielinen alkuteos Drömfakulteten - Tillägg till sexualteorin , 2006. Suomennos Outi Menna. Päällys: Sanna-Reeta Meilahti. 390 s. Tammi, Keltainen kirjasto 489, 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Annan sinulle muutaman hyvän neuvon, jos suret sitä, että tarina päättyy tähän. Kutsu kotiisi rähjäinen kerjäläistyttö joka tarvitsee ruokaa ja yösijaa. Kutsu kotiisi paperinkeräyslaatikoissa nukkuvat narkkaritytöt. Vie kotiisi joku pirihuora, kassialma, sekopäähullu. Jää metroon juttelemaan psyykkisesti sairaiden huorien kanssa. Älä lähde heti, kun tyhjänpäiväinen paasaus ja samojen asioiden jauhaminen alkaa. Kysele: mistä tulet, mitä tarvitset, kuinka voin auttaa, mitä olet kirjoittanut, jos kerran olet niin kiinnostunut auttamaan kuolevia narkkarihuoria. Käy asuntoloissa, mielisairaaloissa, huumekortt...

Keski-ikäisen undergroundmiehen elämää Kuva Ellen Karhulampi Mika Terho: Hellät elätit. Kansi ? 106 s. Oppian 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kiitos myös kirjailijalle arvion pyytämisestä. "Kunnes muuta näen, olen matkoilla, poissa. Lentokala, ilmapallo, valmista tavaraa makulointiin ja alelaariin. Pyhä kirjallisuus! Pyhät käsikirjoitukset! Uralin nälkä meissä. Harlem. Kapakan akat. Pilvet eivät pidä mistään kiinni. Mä olen sun pappabeibi, tämä on testamentti, esileikki, eheyttävää kirjoittamista tuhoavan kirjallisuuden eteisessä. Beat on lapsellista, rakasta jokellusta epätoivon maljassa, joka läikkyy yli, siis eletään yli varojemme ja säästetään joka ikinen sentti." Uudempi turkulainen underground on jäänyt minulle varsin tuntemattomaksi. Valtavirtaan nykyvinkkelistä käsin laskettava  Jarkko Laine;  kirjastonhoitajakollegaksi luettava ja kääntäjänäkin tunnettu  Markku Into ;   kriitikkona ja usean kulttuurilehden päätoimittajana kirjailijanuransa lisäks...

Musta lapsuus Karin Smirnoff: Sokerikäärme. Alkuteos Sockerormen, 2021. Suomentanut Outi Menna. Kansi Jenni Saari. 288 s. Tammi 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Lapsia lapsia lapsia.     Kristian Miika ja Agnes. Ihana pikku Agnes.     Frank Leide tuntee itsensä rikkaaksi. Hän istuu penkillä asuntonsa edustalla ja lukee Aftonbladetia. Pitää lehteä kasvojensa edessä ja vilkuilee sen takaa leikkipuistoon. Aikuisten silmälläpito on tärkeää." Idylliset lapsuuskuvaukset eivät ole Karin Smirnoffin alaa. Hänen Jana Kippo -trilogiansa kuvasi pohjoisruotsalaisen perheen kaksoslapsia, Janaa ja Broria, jotka hitsautuivat epätavallisen kiinteään psyykkiseen suhteeseen keskenään vastauksena lapsuutensa väkivallalle ja kaltoinkohtelulle. Sokerikäärmeen päähenkilö Agnes on äitinsä hyljeksimä, jopa vihaama, lapsi, jonka äiti yrittää näännyttää nälkään vauvana, koska ei olisi halunnut lasta.  Lapsi saapuu estämään äidin maailmanvalloitusta, äiti...

Tiiviin muodon mestarin filosofinen dystopia Kirjan ulkoasu Dog Design. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Ulkoasu Dog Design. 164 s. Teos 2013. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Ei kokonaisuus tunne osiaan, osat eivät kokonaisuuttaan. Tuo eliöiden massa, hänessä vimmatusti kiehuva, elää samanlaisessa epävarmuuden tilassa kuin koko ihmiskunta, kun vanhat surkastuvat ja kuolevat, kun uusia ehtymättä syntyy. Nuo oliot kaiketi uskovat olevansa erillisiä ja riippumattomia ja jokainen oma maailmansa kuten hänkin kerran uskoi.     Mikä harha! Mikä erehdys!" Leena Krohnin  dystopiassa Hotel Sapiens, vanha joskus pitkään tyhjilläänkin ollut villiviinin peittämä rakennus on kuin maailma pienoiskoossa. Se on hoitolaitos, tutkimuskeskus, pakolaisleiri, evakuointikeskus ja vankila. Sen asukkaita yhdistää lähinnä se, että he kaikki asuivat aikanaan lähellä Peevelinvuorta. Emergenssiloikan jälke...

Tekstejä kirjoittajan silmässä Kirjan kansi Satu Kontinen. Taustan maalaus Marja Maljonen. Valokuva Ellen Karhulampi Jani Saxell: Aiheiden kirja - Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille. Kansi Satu Kontinen. 286 s. Art House 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Yleismaailmallisen mustuuden keskellä tarvitaan lisää kirkasvalolamppuja. Siksi halusin tehdä Aiheiden kirjasta häikäilemättömän elämäniloisen ja -nälkäisen lukemisen ylistyksen, oodin kirjallisuuden monimuotoisuudelle." Jani Saxellin kirjoittamisen oppaassa on jännä idea; se esittelee kirjaksi sopivia aihepiirejä ja tapoja, joilla niistä on kirjoitettu. Laajan kirjallisuustietämyksensä vuoksi Saxell on sopiva kirjoittamaan tämäntyyppisen suurta teosmäärää tarkastelevan ja esittelevän oppaan. Hän tuo heti aluksi esiin valintojensa subjektiivisuuden, ja mitenkäpä muuten voisi oikeastaan tällainen kirja syntyäkään. Siksi otan kirjoittajan valinnat annettuina enkä ryhdy tutkailemaan sen k...

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...

Siirtokuntia ajassa Emilia St. John Mandel: Rauhallisuuden meri. Alkuteos Sea of Tranquility, 2022. Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Anna Makkonen. 261 s. Tammi 2025, Keltainen kirjasto 557. Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "KAHDEKSANTOISTAVUOTIAS Edwin St. John St. Andrew tähyilee silmät sirrillä vastatuuleen höyrylaivan yläkannella kiskoessaan kaksoispyhitetyn nimensä taakkaa Atlantin toiselle puolelle. Hän odottaa malttamattomana, käsineisiin puetut kädet kaiteessa kiinni, että näkisi pilkahduksen tuntemattomasta, että erottaisi horisontissa jotain muuta kuin merta ja taivasta - mitä tahansa muuta! - mutta hän näkee vain loputtomasti harmaan eri sävyjä. Edwin on matkalla toiseen maailmaan. Hän on jotakuinkin Englannin ja Kanadan puolivälissä. Minut on ajettu maanpakoon, hän ajattelee ja tietää olevansa melodramaattinen, mutta ei hän täysin väärässäkään ole." Emily St. John Mandelin  teokset alkavat muodostaa aina vain kiehtovamman oman rihmastonsa. Ne koostu...

Ikuisesti säilyvää Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ane Riel: Pihka. Tanskankielinen alkueteos Harpiks, 2015.   Suomentanut Katriina Huttunen. Kansi Tuomo Parikka. 248 s. Aula & Co, 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kirjan päähenkilö kertoo kirjan alussa: "-- Ensimmäiset  vuodet ihmisen elämässä tuntuvat niin loputtomilta. Nyt se nainen kertoo kaiken johtuvan siitä, että olen kokenut kaiken ensimmäistä kertaa - se tekee vaikutuksen, ja vaikutus vie paljon tilaa, hän sanoo.     Oli varmasti paljon sellaista, mikä täytti silloin elämääni, ja paljon sellaista, minkä koin ensimmäistä kertaa. Niin kuin se, että näin kun isoäitini tapettiin." Ane Rielin Pihka on varmasti hätkähdyttävimpiä ja hämmästyttävimpiä lukemiani kirjoja. Ei niinkään siksi, että siinä varsinaisesti tavoiteltaisiin hämmästyttämistä, vaan pikemminkin siksi, miten luonnollisesti siinä kerrotaan lapsen silmin asioista, jotka eivät ole luonnollisia. Var...