Satunnainen ohilukija

Kielen kansalainen Kuva: Ellen Karhulampi. Maalaus taustalla: Yrjö Ollila. Rami Saari: Sateen jalkapohjat. Suomentanut Minna Tuovinen. Toimittanut Anni Sumari. Kansi, taitto ja suunnittelu: Terhi Adler. 258 s. Kustannusliike Parkko 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset! "-- Ja tässä taas keskustelemme: adverbit kummankin suosikkeja, niiden verkkainen rytmi kaukana ajan vimmasta, sekunnin murto-osasta, jonka kuluessa kesämme kiisivät." Rami Saari on Israelin, Argentiinan ja Suomen kansalainen, joka kääntää yhdeksästä kielestä, on kielentutkija, kirjailija, kustannustoimittaja ja kirjallisuuskriitikko. Hänen oma kaunokirjallinen tuotantonsa käsittää 12 runokokoelmaa, minkä lisäksi hän on kääntänyt mm suomalaista kirjallisuutta hepreaksi. Saari kiinnostui alkuaan Suomen kulttuurista ja kielestä saatuaan käsiinsä Kalevalan lyhennetyn käännöksen. Jo kirjailijan perustietojen pohjalta on kyse hyvin kansainvälisestä henkilöstä. Saaren runoissa puhuukin koditon kosmopoliitti...

Kirjailijanhaaveita Kuva: kustantaja Tove Ditlevsen: Nuoruus. Tanskankielinen alkuteos Ungdom, 1967. Suomentanut Katriina Huttunen. Kannen kuva Ritzau  Scanpix,  kansi Elina Warsta, taitto Jukka Iivarinen. 191 s. S&S (2021). "Olen näyttänyt isälleni sen runon jonka kirjoitin firman ullakolla, ja hän sanoi että se on amatööriruno ja että runojen kirjoittaminen oli minulle hyvä harrastus, samanlainen kuin ristisanojen ratkaiseminen. Se on hyvää aivovoimistelua, hän sanoi." Tove Ditlevsenin   Kööpenhamina-trilogian  toinen osa käynnistyy valoisammissa merkeissä kuin ensimmäinen, Toven lapsuutta kuvaava osa. Nyt Tove on nuori, juuri työelämässä aloittava nainen, joka kokee kommelluksia ensimmäisissä työpaikoissaan, käy huvittelemassa, tuntee ajoittain itsensä yksinäiseksi ja haaveilee edelleen kirjailijan urasta. Taustalla kerääntyy synkkiä pilviä, kun uutisista seurataan Hitlerin valtaan nousua Saksassa, mutta Tove elää vahvasti nykyhetkeä kuten nuoret yleensä, vaik...

Työläisnaisten historiikki Susanna Alakoski: Pumpulienkeli. (Alkuteos: Bomullsängeln, 2019)  Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. 484 s. Alkuperäinen kansi Sara R. Acedo.  WSOY, 2022. "Hildasta tuntui, että hänet oli suvun lisäksi hylännyt Jumala. Hän oli ei-toivottu, kuokkavieras. Hän oli muukalainen vieraassa kaupungissa, vaikka oli asunut Vaasassa jo kaksikymmentä vuotta. Hänen koko elämänsä oli täällä Palosaarella. Toisessa kaupungissa, varsinaisessa kaupungissa, hän oli vain joskus pikimmältään käynyt, kun Auroran kuoro oli kokoontunut Svenssonin naiskahvilassa tai kun Pumpulilla oli ollut tilaisuuksia Pyhän kolminaisuuden kirkossa. Matka Palosaaren sillan yli oli liian pitkä." Susanna Alakosken historiallisen teossarjan avaus Pumpulienkeli kuvaa Pohjanmaata ja Vaasan seutua 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien. Päähenkilö Hildan lapsuuden ja varhaisnuoruuden agraariyhteisöä vuodenkiertoineen ja työtä Vaasan pumpulitehtaassa. Hilda saa kokea puolittain isättömän ja äidittömän ...

Kuun varjoissa Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet. 381 s. Kannen kuva Jussi Kaakinen. Teos 2020.  Kuva: Ellen Karhulampi "Kannamme sisällämme jokaista kotia, niitäkin, joita ei enää ole, jotta meillä olisi jotain, minne paeta." Tulevaisuuden ainesosia ovat mennyt, nykyisyys ja ripaus jotain uutta. Vain ripaus. Näin on Emmi Itärannan rakentamassa avaruussiirtokuntien maailmassa. Tulevaisuudessa on kaikista kosmisiin mittasuhteisiin ulottuvista muutoksista huolimatta enemmän tuttua kuin vierasta. Tämä pätee sekä teknologiaan että ihmisten elämäntapaan. Maa-planeetan lähes täydellisen saastumisen jälkeen sinne ovat jääneet loukkuun ne onnettomat, joilla ei ole pääsyä uusiin maata kiertäville tekokuille tai Marsiin Maan esikuvan mukaan rakennettuihin siirtokuntiin. Myrkkyjen ja paahtavan helteen ja muiden sään ääri-ilmiöiden riivaamassa Maassa olosuhteet ihmiselle ovat karut, siirtokunnissa siedettävämmät, vaikkakin niiden ekosysteemit ovat keinotekoisesti rakennettuja ja haavoitt...

Lapsuuden arkkuun suljettuna Tove Ditlevsen: Lapsuus (Tanskankielinen alkuteos: Barndom, 1967). Suom. Katriina Huttunen. 142 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. Taitto: Jukka Iivarinen, Vitale Ay.  S&S 2021. Kööpenhamina-trilogia, 1. osa. "Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin.  -- Aikuisten lapsuus roikkuu repaleisena ja puhkottuna heidän sisimmässään kuin käytetty ja koinsyömä matto jota kukaan ei ajattele eikä tarvitse. Heistä ei näe että heillä on ollut lapsuus, eikä heiltä uskalla kysyä miten he käyttäytyivät päästäkseen sen läpi ilman että se jätti heidän kasvoihinsa syviä arpia ja jälkiä. On syytä epäillä että he ovat kulkeneet salaista oikotietä ja pukeutuneet aikuisen asuun vuosia ennen kuin oli aika." Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen Kööpenhamina-trilogia ilmestyi 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Sillä on paikkansa Tanskan kirjallisuushistoriassa, mutta käännöksinä se alkoi levitä maailmalle vasta viimeaikaisin...

Matkalla Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla (Zeru horiek, 1996). Espanjan kielestä suomentanut Tarja Roinila. 154 s. Tammi, Keltainen kirjasto 1999.   "Hän nojautui taaksepäin penkillä ja ensi kertaa sinä päivänä hänen silmänsä näkivät taivaan. Se ei ollut mikään miellyttävä näky. Taivas ei muistuttanut vähimmässäkään määrin sitä 'hidasta sinistä jokea' josta eräässä Barcelonalle omistetussa runossa puhuttiin. Päinvastoin: se muistutti harmaasta marmorista rakennetun hautakammion kattoa. Ei, taivaan katselemisesta ei liioin ollut apua." Baskikirjailija Bernardo Atxagan pienoisromaani on bussimatkan kuvaus. Vankilasta juuri vapautunut nainen matkustaa bussilla Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon.  Vietettyään lähes neljä vuotta vankilassa terroritekoon osallistumisesta tuomittuna päähenkilö palaa vapauteen ristiriitaisin tuntein.  Nainen pelkää aatetoverien tuomiota, koska on vapauttamisanomuksessaan joutunut ilmoittamaan katuvansa terrori-iskuun osallistumistaan. Hä...

Peloton ihmismieleen katsoja Nicci French: Murheellinen maanantai (Blue Monday, 2011) Suomentanut Raimo Salokangas. 330 s. Kannen kuva Ari Andersin / Vastavalo.net. Blue Moon 2020. Viikonpäiväsarja, osa 1. "-- Se oli Lontoo. Rakennettu rakenteiden päällä oleville rakenteille, kaikkien vuorollaan unohdettujen --  Oliko se kirous, että kaupunki kätki niin suuren osan menneisyyttään, vai oliko se ainoa keino jolla kaupunki pystyi selviämään? Joskus hän oli uneksinut Lontoosta, jossa rakennukset ja sillat ja kadut olisi revitty ja kaivettu niin, että Thamesiin laskevat muinaiset joet voitaisiin avata uudestaan taivasalle. Mutta mitä mieltä siinä olisi? Ne olivat todennäköisesti onnellisempia sellaisina kuin olivat, piilossa, huomaamattomina, salaperäisinä." Nicci French on pseudonyymi, jonka takaa löytyy dekkareita kirjoittava lontoolainen journalistipariskunta Nicci Gerrard ja Sean French . Ns. viikonpäiväsarjan ensimmäinen osa Murheellinen maanantai avaa lupaavasti psykologis...