Illuusio ja todellisuus
![]() |
| Kirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi. Mukana kuvassa Katja Tukiaisen tyttöarmeijan jäsen. |
Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet. Kansi? 448 s. Otava 2026.
"Kun valot sammuvat ja hän odottaa oman ryhmänsä joutsenia saapuvaksi näyttämölle, hän huomaa, ettei saa uutiskuvia räpyteltyä pois silmistään. Hän näkee joutsenten valssiaskeleet ja hän näkee kapinallisen heittävän polttopullon joukkoja kohti ja juoksevan kulman taakse. Hän näkee joutsenten hypyt ja miehen ilmeettömät kasvot, kun tämä ampuu toisen miehen kadulle. Joutsenet hyppäävät hänen silmiensä edessä edelleen, mutta ammuttu ihminen jää makaamaan kadulle, valuu kuiviin."
Tsaikovskin Joutsenlammella on erityinen kremlologinen merkityksensä. Neuvostoliiton tv lähetti Joutsenlammen taltiointia aina, kun maassa oli käynnissä jotakin, mistä johto ei halunnut kansalaisten tietävän. Niinpä Riikka Pulkkisen idea kertoa sekä Neuvostoliiton että Suomen muutosten vuosista 1990-luvulla Joutsenlammen tulkinnan läpi ei ole ollenkaan hullumpi kehys tarinalle. Ja kun sanon Joutsenlammen tarinan läpi, tarkoitan sitä melko kirjaimellisesti. Niin kirjaimellisesti, että lukija saa seurata pienten, balettiharrastustaan aloittelevien tyttöjen balettiharjoituksia liike liikkeeltä.
Tuleeko oululainen tyttöryhmä, jossa alkuun ei ole mukana yhtään poikaa, joskus olemaan valmis baletin julkiseen esittämiseen, on heidän venäläislähtöisen opettajansa murheista suurin. Ainakin he kuulevat kerran toisensa jälkeen, ettei heidän taitojaan voi mitenkään verrata venäläiseen balettiin. He jopa matkustavat tutustumaan Kirov-teatteriin Leningradiin. Matkasta ei tule ihan niin onnistunut ja innostava kuin opettaja on tarkoittanut, mutta kukaan ei valita. Baletti on hyvin suurta sitoutumista vaativa harrastus.
Tytöt tanssivat kasvavat kehonsa äärimmilleen ponnistaen 1990-luvun laman koittaessa ja Euroopan totalitaaristen valtioiden rakoillessa liitoksissaan. Uutisia seurataan sekä lehdistä että televisiosta ja radiosta; ajan lehtiuutisten koosteet katkaisevat välillä kerronnan. Baltian maiden ihmisketju kiemurtelee maasta toiseen.
Hyvän ja pahan myyttistä taistelua kuvaavasta Joutsenlammesta on useita erilaisia juonisovituksia ja koreografioita erilaisine loppuineen. Yhden jännityselementin tarinaan muodostaakin se, millainen Joutsenlampi lopulta esitetään ja miten taistelua tulkitaan. Baletin tanssiminen on kirjassa kuvattu niin sisältäpäin, ettei olekaan ihme, että kirjailijan kerrotaan harrastaneen balettia ja kerranneen sitä pari vuotta kirjan kirjoittamisen vuoksi.
Päähenkilö elää nykyhetkeään vuonna 2011. Hän palaa itäsuomalaiselle kotipaikkakunnalleen, sillä hänen molemmat mummonsa, Sylvi ja Airi, ovat sairaalassa kuumeettoman keuhkokuumeen kourissa. Heidän ikäisilleen ihmisille tauti on usein kohtalokas, omaisia on varoitettu. Sylvillä ja Airilla ei ole seuraa eikä lohdutusta toisistaan, sillä he eivät ole olleet puheväleissä pitkään aikaan. Sylvi ja Airi ovat toiset pikkutytöt toisessa tarinassa, joka alkaa 1930- ja 40-lukujen taitteessa, talvisodan vuosina.
Tarinoita kerrotaan limittäin. Kaikissa aikatasoissa on kyse siitä, mitä pinnalla näkyy ja mitä pinnan taakse piiloutuu.
Välillä ollaan lamavuosien lapsia ja Barbin miesystävä Ken on talousasiantuntija niin kuin päähenkilön oma, aluksi työtön isä.
"SYP:n pankinjohtaja-Ken ei usko, että erittäin tärkeä asiakas voisi tehdä voittoa myymällä balettitossuja, joten lainan korko on korkea. KOP:n pankinjohtaja-Ken uskoo erittäin tärkeän asiakkaan liikeideaan enemmän, mutta koska KOP:n rahakirstun päällä istuu kitsas Roope Ankka, KOP-Ken haluaa tarjota erittäin tärkeälle asiakkaalle lainan, joka on kallis. Ken levittelee käsiään: minkäs teet, raha on kallista."
Ken saa olla kertoja kaikesta siitä, mitä laman aikana tapahtui pankeissa. Ihan mainio kerrontaratkaisu tämäkin kerros lamavuosien lapsen elämää. Ratkaisu tuo mieleeni Monica Fagerholmin Amerikkalaisen tytön leikkien tutkitut lapsuuden tapahtumat ja niiden selityksen etsinnän.
Sylvi ja Airi eivät kumpikaan kerro oman lapsuutensa tapahtumista. Päähenkilö on tietoinen siitä, että tämä hetki, kun hän viipyy vuoroin kummankin mummonsa kotona ja käy katsomassa heitä sairaalassa, voi olla viimeinen hetki koota yhteen palaset sodanaikaisista kokemuksista ja katsoa totuutta silmiin. Mummot ovat olleet päähenkilön turvana lamavuodet, kannustaneet ja ihailleet vilpittömästi pientä ballerinaa. Tämä haluaisi vuorostaan saada aikaan sovinnon näiden lapsuutensa tukipilarien välille.
Joutsenlampi-kerrontaratkaisu on omaperäinen ja hyvin kunnianhimoinen. Ja se toimii. Olisin kyllä matkan varrella toivonut, että Pulkkinen olisi armahtanut lukijaa ja säästänyt jälleen yhdeltä balettiasennolta ja sen kuvailulta, mutta jollen olisi lukiessani "tehnyt" noita kaikkia liikkeitä, olisinko ymmärtänyt loppunäytöksestä mitään? Epäilen, että en.
Niin yllättävältä kuin se alkuun tuntuukin, baletti sopii kuvaukseksi yhteiskunnan rakenteellisesta väkivallasta ja totalitarismista. Yhdenmukainen, siloteltu julkisivu tarkkoine sääntöineen. Näyttämölle syntyy illuusio keveydestä ja kauneudesta, mutta tanssijan kipu ja jokapäiväinen työ on salattava.
Romaanin monitasoisuus ja taidokkuus ihastuttaa, mutta se on myös illuusio siitä, että todellisuus olisi järjestettävissä ja esitettävissä kaikille samana, ehjänä narratiivina - onneksi teksti hengittää jokaisella huokosellaan ja luo tilaisuuksia toisinnäkemiselle ja -kokemiselle. Kuten Sylvi-mummo sanoo, totuudesta ei kannata puhua, jollei kuulija ole valmis sitä kohtaamaan.
"Vaikka joutsenten totalitarismi on kauheaa, se on niin ehjää ja puhdasta, ettei sijaa epäröinnille ole. Ei ole sijaa kysyä arvojen alkuperää tai syytä, ei merkityksen perimmäistä luonnetta. On vain yksi oikea tapa tehdä asiat, ja sen jokainen joutsen on oppinut jo pienenä. Ehkä tässä on baletin viehätys, vaikka sen he tajuavat vasta aikuisina, kun outo vetovoima saa heidät palaamaan tunneille uusissa, nahantuoksuisissa tossuissa ja pienissä hamosissa, joita käyttävät vain harrastelijat."
Muualla:
Kirsi Ranin: Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet - 32 fouettéa ja seisaaltaan annetut aplodit. Kirsin Book Club 11.9.2026
Anni Valtonen: Riikka Pulkkinen tarjoaa lukunautintoa siitä, miksi valhe päihittää totuuden. HS 28.8.2026
Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet. Tuijata 14.9.2026
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
5. jälkisanat
15. kirjan nimessä on lintu
21. käydään museossa
22. kannen pääväri on sininen
28. tanssitaan
31. soittolista tai mainitaan jokin biisi
37. liittyy radioon tai televisioon
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin
42. sanoja tai lauseita toisella kielellä
49. julkaistu vuonna 2026

Kommentit
Lähetä kommentti