Satunnainen ohilukija

Maahanmuuttajia Pariisissa R ue du Chat-qui-pêche nykyisin.   Kuvan käyttöoikeus  Kmlz   CC BY-SA 3.0 Jolán Foldes: Kalastavan kissan katu. Unkarinkielinen alkuteos  A halászó macska utcája. Suomennos Maijaliisa Auterinen. 2. p. Otava, 1937. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos! "Onko koti-ikävä tosiaan vaipunut uneen? Koti-ikävä ei milloinkaan nukahda. Se voi tyyntyä, rauhoittua, painua sielun pohjavirtoihin, siellä se loiskii ja solisee kuin maanalainen joki. Oletko milloinkaan asunut puron lähettyvillä? Oletko milloinkaan elänyt talossa, jossa dynamo on käynnissä? Silloin tiedät, että korva tottuu solinaan, tottuu talon rytmilliseen vavahteluun. Totut siihen niin, että lopulta et kuule sitä lainkaan. Elät vain edelleen, teet työsi, nouset ja menet nukkumaan, seuraat päivän viheliäistä kulkua etkä huomaa sydämesi syvää ja ankaraa sykintää." Jevhenija Kuznjetsovan Tikapuut -romaanin lukeminen sai minut muistelemaan kauan sitten lukemaani kirjaa, joka myös kertoi m...

Kuuleeko kukaan? Kuva: Ellen Karhulampi. Kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta. Karin Fossum: Kuiskaaja. Norjankielinen alkuteos: Hviskeren, 2016. Suomentanut Tarja Teva. 368 s. Kannen tekijä: ? Johnny Kniga, 2024. Konrad Sejer -dekkari 13. "Et taida aivan ymmärtää, Ragna kuiskasi. Siinä kävi niin kuin täytyi käydä. Nyt minä istun tässä sinun kanssasi. Viimeinkin minua suojellaan." Vuosia on kulunut melkoisesti siitä, kun luin Karin Fossumin   Konrad Sejer -sarjasta pari kirjaa. Niistä Piru valoa kantaa  on säilynyt mielessäni yhtenä parhaista koskaan lukemistani dekkareista. Ehkä ei ole ihan sattumaakaan, että tänä vuonna käännetty Kuiskaaja on tehty hiukan samoista aineksista, ainakin päähenkilövalinnan suhteen. Päähenkilönä molemmissa kirjoissa on huomaamaton, yksin asuva vanhempi nainen. Tarinan alussa tapaamme  Kuiskaajan päähenkilön Ragna Riegelin Konrad Sejerin kuulustelussa. Ragna on menettänyt äänensä epäonnistuneessa leikkauksessa. Tällä seikalla on sekä kuu...

Murskattua kiveä  Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Juri Patrikainen. Abdulrazak Gurnah: Kivisydän. Alkuteos: Gravel Heart, 2017. Suomennos Einari Aaltonen. Kirjan kansi Juri Patrikainen. 322 s. Tammi, Keltainen kirjasto, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Kaikki on monimutkaista ja kysymykset yksinkertaistavat sitä, minkä voi ymmärtää vain tutustumisen ja kokemuksen myötä. Ihmisten elämä ei liioin ole vapaa syytöksistä, syyllisyydentunnosta eikä väärinteosta, ja pelkäksi uteliaisuudeksi tarkoitetut kysymykset saattavat toisesta tuntua vaatimukselta tunnustaa. Koskaan ei voi tietää, mitä typerä kysymys voi päästää valloilleen. On parasta jättää ihmiset rauhaan oman hiljaisuutensa huomaan." "Isäni ei halunnut minua" , aloittaa Salim kertomuksensa, jota voisi hyvin kuvata juuri kertomukseksi isän ja pojan suhteesta. Tarina laajenee kyllä paljon muuksikin. Afrikan diaspora, kolonialismin jäänteet, siirtolaisten juurettomuus, postkolonialistinen nousukkuus...

Sotaa ja posliinienkeleitä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Laura Noponen. Jevhenija Kuznjetsova: Tikapuut. Ukrainankielinen alkuteos Drabyna. Suomentanut Eero Balk. Kansi Laura Noponen. 204 s. Aula & Co, 2024. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos. "Tolikista oli jostain syystä epämukavaa katsoa flipperiä. Se muistutti yhdessä vihreän jääkaapin kanssa häntä siitä unelmaelämästä, joka tuntui nyt saavuttamattomalta. Unelmat jääkoneesta, design-sisustuksesta ja omasta talosta. Ja nyt tästä talosta teki mieli paeta. Hän huomasi ajattelevansa, että häntä ei niinkään harmittanut se, että kaikki ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan, vaan se, että nuo unelmat olivat olleet niin mitättömiä." Kun Tolik muutti Ukrainasta Espanjan Aurinkorannikolle hän ajatteli toteuttavansa unelmansa itsenäisestä elämästä, johon eivät kuulu asioihin sekaantuvat äiti, sisko ja suku. Hän oli juuri ennättänyt ostaa muokattavaksi sopivan talon vuorelta, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Talo sai jää...

Ajatusten jatkoaika Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä. Markku Toivonen: Herra Plumin tuumat. Kansi ja graafinen suunnittelu: Kalervo Sammalvehrä. 167 s. Enostone, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "On nautinnollista kehitellä päässään hirveyksiä, koska pahin ei ikinä tapahdu: todellisuudelta puuttuu mielikuvitus." Markku Toivosen  Herra Plum on yksinäinen tarkkailijahahmo, jota kirjan takakansitekstissä verrataan Henri Michaux'n Plume ('Höyhen') -hahmoon. Jostain syystä minulle kirjan lyhyitä tarinoita lukiessani tuli mieleen myös Hannu Mäkelän Herra Huu. Ei sillä, että Plum yrittäisi pelotella lapsia, mutta näitäkin herroja yhdistävän yksityisajattelun ja elämän ilmiöiden ihmettelyn vuoksi. Plum jatkaa jokapäiväisissä tilanteissa mieleen juolahtavia ajatuksia vielä siitä, missä useimpien meistä mieli siirtyy jo uuteen asiaan. Joskus hänen ajatusretkeilynsä tuottaa yllättäviä tuloksia. Useimmiten vain - no, tuloksia. Plum yrittää...

Harjoittelussa elämä ja hautausmaaopastukset Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Laura Noponen. Ruth Hogan: Lauluja variksille. Englanninkielinen alkuteos: The Wisdom of Sally Red Shoes, 2017. Suomennos Susanna Tuomi-Giddings. Kannen suunnittelu Laura Noponen. 367 s. Bazar, 2020. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Historiallisen kuolinmuodin kommentoijat ovat väittäneet, että naisten pakottaminen surupuvun käyttöön oli heille hyödyksi, koska asusta näki heti, että sen käyttäjä oli menettänyt läheisen ja sai siten osakseen vertaistukea ja myötätuntoa. Ennen minä olin sitä mieltä, että he puhuvat taas kerran perättömiä. Jos nainen saa valita, lähteekö hän uudessa mekossa ja punaisissa piikkikoroissa tanssimaan jalkansa rakoille vai jääkö hän kutittavassa rumassa mustassa koltussa kotiin letittämään koruja kuolleen miehensä karvoista ja kirjomaan surureunaisia sohvansuojuksia, olen aika varma, että useimmat valitsisivat ensimmäisen vaihtoehdon kohottaakseen mielialaansa edes ...

Lintumiehen saarella Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva Anna Väänänen. Kaarina Griffiths: Lintumies. Cornwall-mysteerit 2. Kirjan kansi: Anna Väänänen. 384 s. Otava, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Se siunattu tutkinta, Diggins mietti. Vaikka eihän murha koskaan mukava ole, siitä huolimatta, että nykyään kirjoitettiin cosy crime -dekkareitakin. Tulisivat vain kirjailijat katsomaan, miten mukava siisteinkin murha oli. No ei ollut! Diggins luki mieluummin runoja. --     -- Sellaista tämä maallinen taival oli - yhteensattumia ja elämän ja kuoleman vuorovettä. Rikospoliisin elämässä kuoleman osuus tuntui joskus turhan suurelta, mutta jotenkin täällä Cornwallin peräkylillä piti leipänsä ansaita. Diggins oli kouluttautunut poliisiksi, koska halusi asua Cornwallissa. Hän oli todennut, että filosofin papereilla sai täällä pyyhkiä takalistonsa. Ei yksinkertaisesti ollut töitä tarjolla. Hän ei kuitenkaan ollut hylännyt intohimoaan filosofiaan ja a...

Mummolasta maailmalle lapsikaapparin perässä suomalaisittain Screenshot: Ellen Karhulampi. Äänikirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kustantajan kirjatiedoista.  Liisa Näsi. Kovalla kädellä. 320 s.  Äänikirjan lukija: Lotta Merenmies. Äänikirjan kannen tekijä? Äänikirja ja e-kirja Saga Egmont, 2023. Paperikirja Basam Books, 2020.       "Kerran taas pitelin pakastehernepussia mustuvaa silmäkulmaani vasten, kun hän sanoi, että olen kuin raakatimantti. 'Sinua tulee hioa kovalla kädellä, jotta loistaisit.'     Aina silloin tällöin yritän kerätä vähäiset voimani ja lempata hänet. Mutta sitten kelaan, ettei kukaan muu voi ymmärtää häntä. Ja kuka huolii minut, terapiaa tarvitsevan sekoilijan?     Veritimanttikin on loppujen lopuksi timantti." Liisa Näsin novellikokoelma Eilispäivä ei kuole   edustaa minulle kotimaisen nykynovellin parhaimmistoa. Hänen aluevaltaukseensa jännityksen parissa olikin kiinnostavaa tarttua. Kirja otti heti alust...

Kuumeen paljastama tunnesuoni Ia Genberg: Yksityiskohdat. Ruotsinkielinen alkuteos Detaljerna, 2022. Suomentanut Jaana Nikula, 2023. Kansi: Sara R. Acedo.  159 s.  Johnny Kniga 2023. Kirjaston kirja(t), kiitos kirjastolaitos! Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjojen kansikuva: Sara R. Acedo. "Elämme oman elämämme puitteissa monta pienempää elämää muiden kanssa, ihmisten jotka tulevat ja menevät, ystävien jotka katoavat omille teilleen tai lasten jotka kasvavat - en vain ole koskaan ymmärtänyt, missä ne varsinaiset puitteet ovat. -- Ehkä kokonaisuudesta pitäisikin kertoa antamalla vain ihmisten vaeltaa sattumanvaraisesti silmieni edessä. Ei ole mitään "alkua" eikä "loppua", ei varsinaista aikajärjestystäkään, on vain pelkkä silmänräpäys ja kaikki mitä siihen sisältyy." Kuinka pienistä palasista elämämme suuret asiat koostuvatkaan. Mielemme muistaa asiat yksityiskohtien ja hetkien kautta ja uuttaa niistä omalla tavallaan isompaa kuvaa elämämme ajanjaksoista ja niihi...