Satunnainen ohilukija

Saari ajattomuudessa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen maalaus Lars Hertervik, 1865 . Jon Fosse: Morgon och kväll. Uusnorjankielinen alkuteos Morgon og kveld , 2000. Ruotsinnos Urban Andersson. Kannen maalaus Lars Hertervik, 1865. Kansi Nina Ulmaja. 105 s. Albert Bonniers Förlag 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- där han står bredvid sängen där Marta ligger med lille Johannes vid bröstet och Marta svarar inte och Olai ser Marta öppna ögonen och se på honom och han förstår inte hennes blick, den ser som något ställe långt borta och den vet visst liksom något han inte själv vet, och han har aldrig riktigt försått sig på kvinnofolk, något vet de, något han aldrig förstår, något de inte säger och säkert inte heller kan säga för att de inte sägas kan--" Uusimman Nobel-kirjailijan Jon Fossen tuotannon suomennoksia odotellessani luin hänen pienoisromaaninsa Morgon og kveld eli Morgon och kväll ruotsiksi käännettynä. Fosse kirjoittaa uusnorjaksi eli nykynorjaksi, ...

Elävät ja kuolleet Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Emmi Kyytsönen. Valérie Perrin: Vettä kukille (ranskankielinen alkuteos Changer l'eau des fleurs , 2018). Suomennos Saara Pääkkönen. Päällys Emmi Kyytsönen. 473 s. WSOY, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Miksi kirjat viehättävät meitä samaan tapaan kuin ihmiset? Miksi kannet houkuttelevat kuin katse tai tutun kuuloinen ääni, joka saa vaihtamaan suuntaa, vangitsee huomion ja kukaties muuttaa elämämme kulkua?" Valerie Perrinin ensimmäinen suomennettu teos Vettä kukille on ollut kansainvälinen menestysteos ja se on käännetty usealle kymmenelle kielelle. Omassa sosiaalisessa kuplassani kirjaa on myöskin kehuttu kovasti, vaikka on niitäkin, jotka ovat hienoisesti pettyneet paljojen kehujen jälkeen. Tunnustan heti alussa kuuluvani tuohon jälkimmäiseen lukijaryhmään. Toisaalta periaatteeni on, että kirjaa kuuluu aina arvioida oman lajityyppinsä edustajana, ei omien lajityyppimieltymysten pohjalta. Tämä kirja on...

Elämää italialaiskaupungissa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Reijo Toivanen. Pirjo Toivanen (teksti) & Reijo Toivanen (kuvat): Proseccoa per favore! Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola. 112 s. Stresa Kustannus 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Pirjo ja Reijo Toivanen toteuttivat unelmansa ja hankkivat kakkosasunnon Stresasta, Piemonten maakunnassa Pohjois-Italiassa sijaitsevasta pikkukaupungista Maggiore-järven rantamilta. "Haaveilimme italialaisen pikkukaupungin kujista, elämänmenon vilkkaudesta, ruoan ja luonnon tuoksuista, kaikesta kauniista ja tyylikkäästä --" Uusi koti oli löytynyt, kun löytyi terassi, jonka näköalasta ei olisi malttanut irrottaa katsettaan. Kirja kertoo kodin hankinnasta, kodista ja elämänmenosta sen ympärillä. Siitä mikä italialaisessa elämäntavassa ihmetyttää ja ihastuttaa ja siitä, mikä vaatii oppimista ja sopeutumista. Millaista on yhteiselo jyrkässä rinteessä sijaitsevan kerrostalon naapureiden kanssa? Saako kerrost...

Elämää hautajaissaattueessa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Mika Tuominen.  Marko Järvikallas: Saattue. 159 s. Päällys: Mika Tuominen. Siltala, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Marko Järvikallas on julkaissut aikaisemmin novellikokoelmat Minne täällä voi mennä (2020) ja Sano jotakin kaunista (2021). Yhdessä näiden kokoelmien kanssa hänen juuri alkuvuodesta ilmestynyt kokoelmansa Saattue muodostaa trilogian. Saattue jatkaa samassa tyylilajissa kuin aikaisemmat kokoelmat. Järvikallaksen teksteille on usein ominaista tietty epämukavuuden tunne, joka syntyy jonkin vähintäänkin häiritsevän asian odottamisesta. Uuden kokoelman tarinoissa epämukavuus ei päädy yhtä surrealistisiin ulottuvuuksiin kuin edellisen teoksen joissakin novelleissa.  Novellissa Inho esiintyy  Jean-Paul Sartren saman niminen eksistentialismin klassikko. Sadetta vuokramökillään pitävä lomaileva uusperhe saa olosuhteiden pakosta kuunnella isän valitsemaa nuoruutensa klassikkosuosikkia, j...

Elämä kahleissa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Antti Grundstén Sonja Saarikoski: Naisvangit - Rikollisuuden kehä maailman onnellisimmassa maassa. 399 s. Graafinen suunnittelu Antti Grundstén. Siltala 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "En olisi halunnut kuulla, että väkivalta toistaa itseään ja muuttaa ihmiset esineiksi, kuten Simone Weil kirjoittaa. Että hyväksikäytetyt ja rikotut tulevat uudelleen hyväksikäytetyiksi ja rikotuiksi, kiusatut kiusatuiksi, rangaistut rangaistuiksi. Että väkivallan uhrit tekevät väkivaltaa usein myös itse. En olisi halunnut tajuta, miten varhaisessa vaiheessa ihmiset rikotaan niin pahasti, että vahinkojen korjaaminen vie loppuelämän. Ja silti halusin." Hämeen naisvankilaa ja naisvankeja käsittelevää kirjaansa varten toimittaja Sonja Saarikoski vietti aikaa Hämeenlinnan uudessa naisvankilassa kahteen eri otteeseen ja osallistui vankien päiväohjelmaan. Useamman vuoden aikana hän haastatteli kymmeniä entisiä ja nykyisiä vankeja hei...

Ehkä sittenkin Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta. Anni Saastamoinen: ja mutta että sitten. 218 s. Gummerus 2022. (Ilmestymisvuosi puuttuu kirjasta, samoin kannen tekijän tiedot.) Kirjaston kirja (ja ilmestymistiedot), kiitos kirjastolaitos. "En osaa erottaa kokemiani tunnetiloja toisistaan. Ne matavat pitkin minua ja syvälle minuun kuin rikkaruohot, saviseen maaperään luikerrellut juolavehnä, joka katalasti lisääntyy katkenneista juurten paloista. Aina kun luulee käsitelleensä asian loppuun, sitä löytyykin lisää. Lisää pienestä unohtuneesta nysästä kasvanutta tunnetta, jonka tunnistamiseen tunnehortonomiset taitoni eivät riitä." Anni Saastamoisen Sirkka  hurmasi omaperäisellä päähenkilöllään ja huumorillaan. Saastamoisen toisessa romaanissa  ja mutta että sitten  on myös huumoria, mutta jokin ei tavoita minua lukijana ihan samalla tavoin kuin edellisessä kirjassa. Huumori nousee vakavista elämäntilanteista ja menetyksistä, joita kumma...

Paikka maailmassa Zadie Smith: Risteymiä. Alkuteos NW, 2012. Suomennos Irmeli Ruuska. 349 s. WSOY 2013. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- Brentin vuokra-asunnot.  En halua, että se nimi lukee talossa, jossa asun. Kun kuljen sen kyltin ohi, minusta tuntuu että uh  - se on nöyryyttävää. Jos meillä on joskus pieni poika, haluan että hän saa elää - elää ylpeänä - jossain omistusasunnossa. Juuri niin! Tämä ruohikko ei ole minun ruohikkoni! Tuo puu ei ole minun puuni! Sirottelimme isäsi tuon puun juurelle, vaikka emme edes omista sitä. Herra Hanwell-parka! Sydämeni särkyy. Hän oli sinun isäsi! Siksihän minä istun joka ilta läppärin ääressä, yritän parhaani - siellä kun on puhtaat markkinat, vähät ihonväristä, siitä onko sujuva kielitaito, onko oikeanlainen korkeakoulututkinto tai muuta roskaa. -- Mutta joka tapauksessa: mulle ei sovi lojua laareillani ja elää almuilla, ei kiinnosta. Olen afrikkalainen. Minulla on kohtalonmäärä. Rakastan sinua ja rakastan sitä mihin me yhd...

Joulukertomus Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen tekijä puuttuu kustantajan verkkotiedoista. Claire Keegan: Nämä pienet asiat. Alkuteos Small things like these, 2021. Suomentanut Kristiina Rikman. 116 s. Tammi 2023. Tammen keltainen kirjasto. Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen Hiilikauppias lähestyy postikorttimaisen kaunista, lumista luostarinäkymää juuri joulun alla. Luostarin yhteydessä toimii koulukoti, jossa olevat tytöt saavat koulutuksen. Näin sanottiin. Toisaalta sanottiin myös, että koulukodissa olevilla tytöillä oli huono maine ja he joutuivat raatamaan yötä päivää. Sanottiin, että luostari oli ensikoti, johon sukulaiset lähettivät raskaaksi tulleet tytöt, ja syntyneet lapset annettiin maksua vastaan ulkomaille adoptoitaviksi, luostari tienasi näin rahaa.  Luostarin yhteydessä olevalla pesulalla oli hyvä maine, kaikki sinne lähetetty pyykki palasi takaisin tahrattomana.  Yhtä tahrattomalta luostari ei näytä hiilikauppias Bill Furlongin silmissä, kun hän toimittaa si...

Sisältä syödyksi tuleminen Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä Veera Sylvius: Katoaminen. Kansi: Kalervo Sammalvehrä.  181 s.  Enostone 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Rakkautta ei ole riittävästi. Itseä kohtaan sitä ei ole nimeksikään, isä, ei nimeksikään." Turkulainen Veera Sylvius on aikaisemmin kirjoittanut luontoteemaisen runokokoelman On todellakin kuljettava kuusikon läpi (2023). Hänen juuri ilmestynyt toisinkoisensa on romaani, jossa on paljon runollisia piirteitä ja kieltä. Teos koostuu päiväkirjamaisista, lyhyistä merkinnöistä, jotka on ladottu kauniin avarasti hieman runokokoelman tyyliin. Teosta voisi jopa kutsua säeromaaniksi, vaikka kustantaja ei tätä termiä käytä. Teos kuvaa nuoren naisen kasvua lapsuudesta, jossa isän masennus ja uskonnollisuus täyttävät koko perheen ilmatilan niin, että molemmat tyttäret sairastuvat anoreksiaan.  Taiteellisesti lahjakas päähenkilö on nuorempaa sisartaan Suvia onnekkaampi siitäkin huolim...