Satunnainen ohilukija

Kasvoja Intiasta Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta. Koonnut ja suomentanut Titia Shuurman. 218 s. Aporia, 2016. Kirjoittajat: Tabish Khair, Parvati Sharma, Shahnaz Habib, Radhika Jha, Jaspreet Singh, Anjum Hasan, Mridula Koshy, Janice Pariat, Philip John, Manjula Padmanabhan. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Martti Jalava. Kannen valokuva: Titia Shuurman. Titia Shuurmanin erinomaisella tavalla kokoaman ja suomentaman novelliantologian intialaisia kirjailijoita yhdistää se, että he kaikki kirjoittavat teoksensa englannin kielellä. Kirjan saatteeksi kirjoittamassaan esseessä suomentaja esittää tiiviin katsauksen Intian 2000-luvun englanninkielisen kirjallisuuden reunaehdoista. Toki englanti on kolonialismin kieli, mutta se on toisaalta myös kieli, jolla kaikki kokoelman kirjailijat ovat saaneet koulutuksensa ja jota käyttämällä he pääsevät näkyville myös kansainvälisesti. Monet kirjoittajista ovat asuneet tai asuvat ulkomailla. Heidän äidinkielensä näkyy silti paikallissanastossa, ...

Jos pimeys puhuisi Joel Haahtela: Yö Whistlerin maalauksessa. 175 s. Kansi Päivi Puustinen. Otava 2023.  "-- ehkä hän halusi piirtämällä kokea vielä kerran lumoutumisen hetken, jonka oli pakko muuttua poissaoloksi." Joel Haahtelan uutta romaania Yö Whistlerin maalauksessa on ollut hyväksi pohtia hiukan ennen sen kommentointia. Romaanin tunnelma on tiivis, mutta samalla pyörryttävän avara. Se on ladattu täyteen kulttuurihistoriallisia merkityksiä ja viittauksia: kirjallisuus, kuvataiteet, filosofia, uskontojen historia... Kuitenkin sen perustarina on yksinkertainen. Tarinan päähenkilöinä on kaksi sivistynyttä ja lukenutta miestä. Päähenkilö työskentelee Kansalliskirjastossa, kun ylisukupolvinen ahdistus tavoittaa hänet ja hän on varma kuolevansa saman ikäisenä kuin hänen äitinsä sairastui psykoosiin hänen lapsuudessaan. Osittain paetakseen tunteitaan, osittain tehdäkseen jotakin aikaisemmin vain suunnittelemaansa hyödyllistä jäljellä olevalla ajallaan, hän ottaa virkavapaata ...

Mies ja luonnonvoimat Robert Seethaler: Kokonainen elämä. (Alkuteos: Ein Ganzes Leben, 2014) Suomennos Raimo Salminen. 130 s.  Kansi Sanna-Reeta Meilahti.  Aula & Co 2020.   Andreas Egger elää elämänsä pääosin Itävallan Alppien pienessä kylässä. Hän saapuu sinne poikasena kaulassaan kuolleen äitinsä jättämän pienen perinnön sisältävä nahkapussi, jonka luovuttaa hänet huollettavakseen ottavalle perheelle. Ja hän poistuu sieltä vain lähteäkseen sotaan. Hänen kohdallaan toinen maailmansota kestää useita vuosia venäläisessä vankilassa vielä päättymisensä jälkeenkin. Sota näyttäytyy hiukan luonnonvoiman kaltaisena tapahtumana Eggerin elämässä eikä hän pohdi sitä tai sen aiheuttamia kärsimyksiä kovinkaan paljoa. Ei sen enempää kuin lumivyöryjäkään. Egger ei paljon puhele, mutta tekee sitäkin enemmän. Hänen elämänsä on jo lapsena kovan työn täyttämää. Hänet kotiinsa työntekijäksi ottanut isäntä pieksee häntä ja vammauttaa hänet loppuiäkseen. Pahasta ontumisestaan huolim...

Maijan paluu Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas. 157 s. Kansi Jussi Jääskeläinen. Taitto ja vinjetit Pentti Nuortimo. Avain 2022. Julkaistu alun perin Storytel Original -äänikirjasarjana. "Minun mielestäni uni on totta, mutta asiaa voisi tietysti ajatella toisinkin. Mutta ainakin tästä lentämisen näkökulmasta se on mielestäni totta. Se tuntuu todelta, jokainen pienikin liike. Aivan yhtä oikealta kuin todellisuus hereillä. Jos sinä kysyt minulta, millaista on lentää, niin minä osaan kyllä vastata. Ja miten minä osaisin vastata, jos minä en olisi lentänyt?" Valo joutuu jäämään Maija-tätinsä luokse, kun isä ja äiti lähtevät kahdenkeskiselle lomalle.  Rantaloman menetys ei häntä niinkään harmita, mutta se, ettei pääse lentämään, vetää hänen mielensä mustaksi. Eikä hän sitä paitsi ole edes oikein kunnolla tutustunut äitinsä vähän ankarana pitämään Maija-tätiinsä. Ajasta Maija-tädin luona tulee kuitenkin odottamattoman hauskaa, sillä Maija-täti paljastaa uusia puolia itsestään...

Hetkestä ja ikuisuudesta Louise Glück: Villi iiris. (Alkuteos The Wild Iris, 1992) Suom. Anni Sumari. 91 s. Kannen suunnittelu Taivo Org, taitto Kalle Niinikangas. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä! "Sitten se oli ohi: se mitä pelkäät, olla / sielu ja kyvytön / puhumaan, loppui äkkiarvaamatta, kangistuneen maan / kevyesti taipuessa. Ja ne mitä luulin / linnuiksi syöksähtelivät matalissa pensaissa. / Sinulle joka et muista / kulkureittiä toisesta maailmasta / kerron, että pystyin taas puhumaan: mikä tahansa / palaakin unohduksesta, palaa / löytämään äänen: // elämäni keskipisteestä suihkusi / suuri lähde, syvän sinisiä / varjoja taivaansinisessä merivedessä." Olen jo jonkin aikaa lueskellut  Louise Glückin alun perin kolmisenkymmentä vuotta sitten ilmestyneen runokirjan The Wild Iris hiljattain ilmestynyttä suomennosta  Villi iiris . Tämän kirjan kanssa on toisin kuin kahden  Glückin  myöhemmän, mutta aiemmin suomennetun kirjan k...

Keinotekoinen vai aito? Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Klara and the Sun, 2021). Suom. Helene Bützov. Kannen suunnittelu Laura Lyytinen. 371 s. Keltainen kirjasto, Tammi 2021. "Klara, asia on niin, että huolestuminen keinoystävistä voimistuu ja laajenee koko ajan. Sanotaan, että teistä on tullut liian fiksuja. Ihmiset pelkäävät, koska eivät enää ymmärrä, mitä sisällänne tapahtuu. He näkevät, mitä te teette. He myöntävät, että ratkaisunne ja suosituksenne ovat asiallisia ja luotettavia, lähes aina oikeita. Mutta he eivät pidä siitä, etteivät tiedä, miten päädytte niihin."  Kazuo Ishiguron romaanissa Klara on keinoystävä, joka odottaa myymälässä, että joku lapsi tai nuori valitsisi juuri hänet ystäväkseen. Perheissä keinoystävien tehtävänä on ehkäistä lasten ja nuorten yksinäisyyttä sekä tukea heidän kehitystään, ja Klara ryhtyy heti toteuttamaan tätä tehtäväänsä, kun teini-ikäinen Josie valitsee hänet. Klara on jonnekin ei kovinkaan kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan ta...

Julmuuden ja tuhon perhosefekti  Maarit Verronen: Orionin vyö. 168 s. Kansi Satu Enstedt. Aviador 2022.  "Mitä tahansa saattoi tapahtua. Mutta oli uutta, että joku halusi palvelukseen mahdollisimman vanhan altrunaisen. Sellaisesta en ollut kuullut koskaan aikaisemmin." Maarit Verrosen uusin romaani Orionin vyö alkaa dystopiana. Ollaan alkeellisessa, täysin saastuneessa ja lähes läpikotaisin hedelmättömässä maassa, jossa ihmiset elävät alituisten uhkien alla keskenään nahistelevissa heimoissa ja vahvempien diktatuureissa. Ravintona ovat enimmäkseen rotat ja linnut ja ihmisistä valtaosa on taantunut brutaalille tasolle.  Päähenkilö Mipi Ii työskentelee altruna. Altrujen olemassaolosta harva on tietoinen, saati siitä, mitä he ovat ja tekevät. Altrut ovat askeettisia, karaistuneita, monitaitoisia ja pelkäämättömiä miehiä ja naisia, jotka lähetetään ryhmissä suorittamaan tehtäviä, joita kukaan muu ei ottaisi suorittaakseen, tai pystyisikään. Tarinan alussa altruryhmä, johon M...

Kapteeni kuin tuulen henkäys Katariina Vuori: Merireittejä menneisyyteen - Kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin. 397 s. Kuvitettu. Kansi: Tommi Tukiainen. Like 2022.  "Meri saattaa hetkessä muuttua tasaisesta silmänkantamattomasta kuin aivan ilman mitään syytä raivokohtauksen saaneeksi, riehuvaksi kakofoniaksi. Se kohtelee kaikkia samalla lailla, sen silmissä ihmiset ovat todellakin kuin utopian puurtajat, yhdenvertaisia. Mitättömiä. Mutta vaikka maailma heiluu, natisee, kolisee ja on epätasapainossa, merellä ollessa kaikki on selkeää, helppoa ja yksinkertaista. Siellä utopian kuori on vahva." 1800-luvun puolivälissä Venäjä oli valloittanut itselleen uusia alueita idässä ja halusi Krimin sodassa saatujen kokemusten vuoksi vahvistaa valtakuntansa rajoja. Strategisesti tärkeällä itäisellä alueella asui alkuperäiskansoja ja niiden lisäksi lähinnä kiinalaisia ja pohjoiskorealaisia. Alueen venäläistämiseksi sinne alettiin houkutella uudisasukkaita, mutta venäläiset eivät juuri...

Lapsuus kuoleman partaalla Pavel Sanajev: Haudatkaa minut jalkalistan taakse . (Venäjänkielinen alkuteos   Похороните меня за плинтусом , 1995 )    Suom. Kirsti Era. 205 s.  Into 2014. "Sairastelin paljon, ja mummon ennusteiden mukaan minun oli määrä noin kuusitoistavuotiaana mädäntyä hengiltä ja päätyä tuonpuoleiseen. Kuvittelin tuonpuoleisen kutakuinkin keittiön roskakuilun tapaiseksi paikaksi: sinne joutuneiden esineiden olemassaolo päättyi. Kaikki, mikä putosi sen luukusta alas, katosi kammottavan peruuttamattomasti. Rikkoutuneen voi korjata, kadonneen voi löytää, mutta roskakuiluun viskatun saattoi vain muistaa tai unohtaa." Jotkut kirjat on suorastaan pakko lukea vaikka vain nimensä vuoksi. Yksi tällainen kirja on Pavel Sanajevin Haudatkaa minut jalkalistan taakse ; siitäkin huolimatta, että se on odottanut minulla lukuvuoroon päätymistään lähemmäs kymmenen vuotta. Viimein kuitenkin lukemisen aika koitti, eikä kirja pettänyt nimensä antamia lupauksia mustasta ...