Satunnainen ohilukija

Päätelmien punos Kirjan kansi Tony Eräpuro. Valokuva Ellen Karhulampi Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Suomennos Raisa Porrasmaa. Kansi Tony Eräpuro. 288 s. Punainen silakka, 2020. (Japaninkielinen alkuteos ilm. 2005.) Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vaikuttiko hän voivan hyvin?" Yukawa katsahti Kusanagiin. "Enpä tiedä. Ei hän sairaskaan näyttänyt olevan. Joka tapauksessa hän oli hankalasti lähestyttävä, tai sanoisinko epäsosiaalinen..." "Mies, joka ei paljasta sieluaan." Yukawa naurahti sarkastisesti. Yasuko on syystä muuttanut erilleen painostavasta ja väkivaltaisesta miehestään Togashista yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Misoton kanssa. Kun mies pääsee hänen jäljilleen ollaan pian yhdessä dekkareiden perustilanteessa: miten kätkeä ruumis? Tämä kaikki tapahtuu kirjan parinkymmenen ensimmäisen sivun kuluessa. Lukija siis tietää kaikki perinteisen dekkarin tärkeät kysymykset mitä, missä, milloin, kuka ja miksi jo heti alkuun.  Avuksi kiperässä...

Luemme Osmania Kirjan kansi Richard Bravery. Valokuva Ellen Karhulampi Richard Osman: Ratkomme murhia. Alkuteos We solve murders , 2024. Suomennos Antti Saarilahti. Kannen suunnittelu ja kuvitus Richard Bravery. 464 s. Otava 2025. Samannimisen kirjasarjan 1. osa. "Mistäpä sitä tietää, milloin oma peli on menetetty. Mistäpä sitä tietää, että seisoo asemalaiturilla, jonka päälle juna kaatuu." Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarja on kuulunut lempidekkareihini cozy crime -osastolla, kuten blogini lukijat epäilemättä ovat huomanneet. Siksi olinkin pettynyt, kun kirjailija ilmoitti toistaiseksi viimeisessä sarjan osassa jättävänsä sarjan hetkeksi tauolle ja ryhtyvänsä kirjoittamaan uutta sarjaa. En siis varsinaisesti odottanut vesi kielellä tähän uuden sarjan ensimmäiseen osaan tarttumista, pikemminkin vähän kitkerä maku suussa. Tämähän on menestyksen hinta kirjailijoille: lukijat kiintyvät kirjailijan luomiin hahmoihin niin, etteivät haluaisi tämän tuhlaavan aikaansa mihin...

Mikä ihmistä suojaa Kirjan päällys Matti Ruokonen. Valokuva Ellen Karhulampi Tommi Kinnunen: Kaarna. Kirjan päällys Martti Ruokonen, päällyksen kuvat Vastavalo ja iStock. 205 s. WSOY, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hän painaa tyttöjä rintaansa vasten ja yrittää juosta takaisin tulosuuntaansa, mutta rungot katkaisevat tien. Joet tulvivat uomistaan, juuret repivät railoja maan pintaan ja oksistot kurottautuvat alas tavoittaakseen lapset.     Hän ei taistele vastaan, sillä hän tietää metsän olevan vahvempi. Hän erottaa puiden vihreän sykkeen, niiden maan alla välittämät äänettömät käskyt ja kehotukset. Männyt saavat otteen tytöistä, kiskovat ne hänen sylistään ja nostavat korkealle latvuksiin. Laina avaa suunsa ja päästää pitkää, sanatonta kirkunaa. Se tarttuu oksiin, toisten joukkoon." Minulle Neuvostoliiton partisaanitoiminta sotien aikana on varsin tuntematonta historiaa. Etenkin olen ollut tietämätön siitä häpeällisestä osasta, jossa Suomi ei rauhan tultua us...

Jos Tim Burton kirjoittaisi fantasiakirjan Kirjan kansi ja kuvitus Tomas Heinonen. Valokuva Ellen Karhulampi Toni J.P. Saarinen: Kuolleita kukkia Miasmalasta. Kansitaide ja kuvitukset Tomas Heinonen. 341 s. Osuuskumma, 2024. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos . "Omaksi en ala minä valitulle vaan armaan aidon on annettava mulle noidan harvat hampaat ja susihukkain suut kuninkaansa känsät ja lumiukkoin luut se saa kilon nöyhtää etsiä navasta ja kuolleita kukkia Miasmalasta..." "En ole suuri ihmisten ystävä. Tämä johtuu siitä, että olen ollut aivan liikaa tekemisissä perheeni kanssa, ja tietyistä tulkinnanvaraisuuksista huolimatta he ovat kuitenkin ihmisiä. Oikeastaan perheeni on enemmän: ihmiskunnan salaisten halujen tiivistymä, ja jonain päivänä heidän tuhonsa on yksi yhteen -malli sille, miten koko yhteiskunta romahtaa." Kylläpä tämä juurevien ja mullanalaisten voimien tumma fantasia onnistui ilahduttamaan minua! Odotan innolla, jos kirja vaikka saisi vielä jatk...

Kun talon henki muuttuu Outi Pakkanen: Kylmä talo. Kansi Blindspot Photo Oy. 346 s. Otava 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vanha rakas Mutterikahvila seisoo sillankupeessa uhmaamassa aikaa ja muutoksia, salmen vastarannalla näkyvät Kaapelitehdas ja julkisivusaneerauksen vuoksi valkoiseen pressuun kääritty Oikeustalo.      Vinosti Kampelaa vastapäätä Lauttasaarentien toisella puolella kohoaa nelikerroksinen valkoinen talo, jossa on alkamassa laajamittainen linjasaneeraus. Remonttimiehiä ja muuta porukkaa liikuskelee paikalla, katselemassa, mittailemassa, tuumailemassa." Muistan lukeneeni Outi Pakkasen dekkareita 80-luvulla ja nauttineeni niiden Helsinki-kuvauksista sekä Pakkasen tavasta kuvata henkilöitään. Sitten jostakin syystä Pakkaset unohtuivat minulta. Hänen viimeisimmässä jännäriksi luokitellussa kirjassaan Kylmä talo tavoitan saman kotoisan tunnelman kuin ennenkin. Tällä kertaa ollaan Lauttasaaressa. Talossa, jossa on vastikään tehty asukkaiden miele...

Mistä pahuus syntyy?  Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva Ellen Karhulampi Keigo Higashino: Pahan asialla. Suomentanut Raisa Porrasmaa. Kansi: Tuomo Parikka. Kustannustoimitus Aura Elometsä. 365 s. Punainen Silakka (2024). Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Koska olimme lapsuudenystäviä, olin seurannut hänen kirjailijanuraansa alusta lähtien. Hän oli menestynyt hyvin, mutta pakko myöntää, että tunsin myös ihailun sekaista kateutta, joka johtui siitä, että halusin itsekin kirjailijaksi. Itse asiassa olin jo lapsena puhunut hänen kanssaan niistä unelmista. Pidimme kumpikin kirjoista, joten mielenkiintoisiin teoksiin törmätessämme kerroimme niistä toisillemme ja myös lainailimme kirjoja keskenämme. Hän tutustutti minut Sherlock Holmesin ja Arsène Lupinin jännittäviin seikkailuihin, ja minä puolestani suosittelin hänelle Jules Verneä." Keigo Higashinon psykologinen dekkari kaivautuu murhatapauksen syihin ja vaikuttimiin tavalla, joka ei anna  lukijalle mitään valmiina. Men...

Mitä kapitalismin raunioilta nousee? Lukijoiden käsissä jo kulunut kansi Samuli Saarinen. Valokuva Ellen Karhulampi Anna Lowenhaupt Tsing: Lopunaikojen sieni. Elämää kapitalismin raunioissa. Alkuteos: The Mushroom of the End of the World. On the Possibility of Life in the Capitalist Ruins, 2015. Suomennos Anna Tuomikoski. Kuvitukset Elaine Gan. Ulkoasu ja taitto Samuli Saarinen. 372 s. Tutkijaliitto, 2020. Paradigma-sarja.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Matsutaken alttius nousta hävitetystä maasta auttaa tutkimaan raunioita, joista on tullut yhteinen kotimme." "Länsimaiset filosofit ovat ainakin valistuksen ajoista lähtien antaneet nähtäväksemme Luonnon, joka on mahtava ja universaalinen mutta myös passiivinen ja mekaaninen. Luonto tarjosi Ihmisen moraalisille pyrinnöille taustakankaan ja varannon, josta ammentaa - ja Ihminen pystyi alistamaan Luonnon tahtoonsa ja hallitsemaan sitä. Jäi myyttien ja tarujen sepittäjien, monesti ei-länsimaisten ja "primitii...

Iloista kirjoitusta Kirjan kansi Timo Salo. Valokuva Ellen Karhulampi Virpi Alanen: Kunnes luut iloiset. Elämäntanssin kirjoitusta. Kansi Timo Salo. 66 s. Enostone, 2022. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Hitaasti kerrot lumenjälkeisen maailman, miten siellä kuollut tulppaani nousee eloon, kukkii aikansa, vetäytyy jälleen nupuksi, valmistautuu elämään yhä nuorempana ja nuorempana." Pulpahtelevaa, rytmikästä runoa ja värikästä kuvavirtaa. Uussanastoa, uuvuttavan puheliasta matkaa kohti sitä, mitä halutaan sanoa, ja sen jälkeen räjähtävän intensiivistä sanomista, joka välillä taittuu tyyneyteen. Lukiessa tulee tunne kuin kaikkein tärkein tapahtuisi pienessä. - Virpi Alasen runous on vahvasti omanlaistaan.  Kun sanon 'uuvuttavan puheliasta' se ei ole kielikuva. Kaltaiseni tiiviin ilmaisun ystävä hengästyy Alasen kuljetuksessa. Katse putoaa riveiltä vetämään henkeä ja palaa päätettyään edetä loppuun asti. Eikä riveille takaisin kiipeäminen oikeastaan ole vaikeaa, si...

Pyörässä maailman - muistoja 80-luvulta Suonna Kononen: Uncle Samsara. 296 s. Kannet Juho Juntunen. Enostone, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva Ellen Karhulampi "Pian maailmalla koittaa parempi aika, 1990-luku. Siitä aiomme tehdä meidän vuosikymmenemme, kunhan ensin saamme koulun lusittua alta pois ja kunhan äiti päästää minut interrailille." "Eikö olekin ihmeellistä, miten hengenheimolaisten elämät leikkaavat toisiaan? Kyse voi olla muutamista vuosista tai yhdestä päivästä. Joku ihminen tuntuu kohdatessa siltä, että on tuntenut hänet aina, ehkä edellisessä elämässä onkin. Sitten polut taas erkanevat. Palata ei voi. Mutta muistot hahmoista jäävät elämään aika-avaruuden Caffe Reggioon." Suonna Konosen nostalgiantäyteisen nuoruuskuvauksen ajankohta sijoittuu hiukan omaa vastaavaa ikäkauttani myöhemmäksi. Silti kuopiolaisen nuoruuden kosketuspinta toimii ja sykkii.  Kyse on kolmesta ystävästä: Santtu, Jaakko ja Meri käyvä...