Satunnainen ohilukija

Runoilijan elämästä  Kirjan ulkoasu Göran de Kopior. Valokuva Ellen Karhulampi Päivi Tapola & Jarkko S. Tuusvuori: Keskipäivän aaveet - Jyri Schreckin runoilijankohtalo. Kuvat Schreckien kotialbumi ja muita lähteitä. Ulkoasu Göran de Kopior. 243 s. NTAMO 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Päivi Tapolan ja Jarkko S. Tuusvuoren kirjassa lähdetään siitä, että runoilija ja monipuolinen teatteriammattilainen Jyri Schreck  (1927-1982) on jäänyt liian vähälle huomiolle ja painumassa unohduksiin. Kirja pyrkii paikkaamaan tätä tilannetta ja tarjoamaan perustiedot ja -lähteistön toivottavasti vielä myöhemmin tehtäville tutkimuksille Schreckin tuotannosta. "Kirjassa hahmotellun näkemyksen mukaan Schreckin runojen, teatteritöiden ja mahdollisesti muidenkin julkisten aikaansaannosten taka-alalla voi erottaa traagisen kehityksen tai taantumisen hemmotellusta lapsesta ja sivistysperheen lupauksesta riippuvuuksien leimaamaksi ja unohdetuksi lahjakkuudeksi." Koska Jyri Schreck ...

Vapaus erehtyä vai turva? Kirjan kansi ja kuvat Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni. Kansi ja kuvat Sanna-Reeta Meilahti. 288 s. Gummerus 2024. 2. p. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katica painoi kasvonsa vihertävänharmaaseen kaarnaan, jonka jokaisen kolon ja pahkuran hän osasi ulkoa. Hän levitti siivet ympärilleen niin että jäi niiden sisään kuin koteloon. Siipien ulkopuolen nahka oli hiukan muuta ihoa paksumpaa, yhdessä puun kanssa ne suojelisivat häntä kylmältä. Siivenkärjet eivät ylettäneet koskettamaan toisiaan rungon vastakkaisella puolella. Sivistyneistön jäsenten siivet olivat surkastuneet, säälittävän pienet. Ne voisi sulkea siipivaljaiden sisään ja olla piittaamatta niiden tempomisesta, niiden kiusaannuttavasta kiivaudesta, jota ei pystynyt tahdonalaisesti hallitsemaan." Siiri Enorannan mielikuvitus uusien maailmojen keksimisessä tuntuu ehtymättömältä. Keuhkopuiden uni -romaanissa lukija saa tutustua Homo arboriks...

Raakaa pilaa Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Burgessin pojat. Alkuteos The Burgess Boys , 2013. Suomennos Kristiina Rikman. Kirjan päällys Laura Lyytinen. 405 s. Tammi, Keltainen kirjasto 554. 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mutta kun Susan Burgessin poika sitten meni tekemään sen mitä teki - ja kun juttu sitten levisi lehdissä, jopa The New York Times kirjoitti siitä ja televisiossakin siitä oli juttua - sanoin puhelimessa äidilleni: "Taidan kirjoittaa kirjan Burgessin lapsista."     "Se onkin hyvä aihe", hän sanoi.     "Ihmiset eivät pidä siitä, että kirjoitan tuttavistani."     Äiti oli sinä iltana väsynyt. Hän haukotteli. "Ethän sinä heitä tunne", hän sanoi. "Ei kukaan koskaan tunne ketään." " Kirjan prologissa esitetty ajatus siitä kuinka vähän ylipäätään tunnemme toisiamme sopii hyvin aloittamaan Elizabeth Stroutin romaanin Burgessin pojat . Romaanin, joka kuv...

Riitaisaa porukkaa Toivo Tarvas: Huonosti hirtetty - Kertomuksia 1630-luvun Helsingistä. Esipuhe ja toimitus Juha Järvelä. 70 s. 2025  Ekirja lukupalvelussa.       "Rankka syyssade pieksi kaupungin mataloiden talojen liuskakivi- ja turvekattoja, ja vihainen tuuli tempoillen kolkutteli huonosti suljettuja ikkunaluukkuja.     Vantaanjoen varrella oleva pieni kaupunki näytti jo nukkuvan, vaikka kello oli vasta kahdeksan illalla. Pitkäaikaisista sateista lionneet kiveämättömät kadut olivat mustana mutavellinä, joka näytti vieläkin mustemmalta, kun kaduilla ei ollut mitään valaistusta. Vain siellä täällä huonosti suljettujen ikkunaluukkujen lomista pilkehti valoviiruja, jotka heijastelivat katujen lainehtivista lätäköistä, ilmaisten kuitenkin, että eräissä asumuksissa vielä valvottiin." Vanha Helsingefors Vantaajoen partaalla ei 1600-luvun alkupuolella vaikuta ainakaan  Toivo Tarvaksen tarinoissa miltään lintukodolta. Eletään viimeisiä aikoja, jolloin ...

Tove Janssonin jalanjälkiä Kirjan kansi Taittopalvelu Yliveto Oy. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Juha Järvelä: Tove Janssonin Helsinki. 184 s. Kuvitus eri lähteistä. Ulkoasu Taittopalvelu Yliveto Oy. Minerva 2021.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tällaisen teoksen kirjoittaja on yhdenlainen hemuli, joka kerää Janssonin teoksista ja elämästä paikkoja kokoelmaansa ja järjestelee niitä luokittelujärjestelmiensä mukaan - tässä tapauksessa maantieteen. Palojen irrottelu ei tee oikeutta teosten kokonaisuudelle, joten voi toivoa teoksen herättävän halun tarttua Janssonin teoksiin ja tekemään niistä omia tulkintoja."  Jyväskyläläinen historian tutkija Juha Järvelä on julkaissut teoksia, joiden kuvatoimituksesta hän on myös vastannut. Helsingin historiaa käsitellään Häviävää Helsinkiä -teoksessa, joka koostuu Toivo Tarvaksen  1900-luvun alkua kuvaavista novelleista ja Järvelän pääasiassa Helsingin kaupunginmuseon kuvakokoelmista valitsemista kuvista. Huonosti hirtet...

Lasikengät helisevät - murhaava naisenergia Kirjan kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta - Lisäys seksuaaliteoriaan. Ruotsinkielinen alkuteos Drömfakulteten - Tillägg till sexualteorin , 2006. Suomennos Outi Menna. Päällys: Sanna-Reeta Meilahti. 390 s. Tammi, Keltainen kirjasto 489, 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Annan sinulle muutaman hyvän neuvon, jos suret sitä, että tarina päättyy tähän. Kutsu kotiisi rähjäinen kerjäläistyttö joka tarvitsee ruokaa ja yösijaa. Kutsu kotiisi paperinkeräyslaatikoissa nukkuvat narkkaritytöt. Vie kotiisi joku pirihuora, kassialma, sekopäähullu. Jää metroon juttelemaan psyykkisesti sairaiden huorien kanssa. Älä lähde heti, kun tyhjänpäiväinen paasaus ja samojen asioiden jauhaminen alkaa. Kysele: mistä tulet, mitä tarvitset, kuinka voin auttaa, mitä olet kirjoittanut, jos kerran olet niin kiinnostunut auttamaan kuolevia narkkarihuoria. Käy asuntoloissa, mielisairaaloissa, huumekortt...

Keski-ikäisen undergroundmiehen elämää Kuva Ellen Karhulampi Mika Terho: Hellät elätit. Kansi ? 106 s. Oppian 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kiitos myös kirjailijalle arvion pyytämisestä. "Kunnes muuta näen, olen matkoilla, poissa. Lentokala, ilmapallo, valmista tavaraa makulointiin ja alelaariin. Pyhä kirjallisuus! Pyhät käsikirjoitukset! Uralin nälkä meissä. Harlem. Kapakan akat. Pilvet eivät pidä mistään kiinni. Mä olen sun pappabeibi, tämä on testamentti, esileikki, eheyttävää kirjoittamista tuhoavan kirjallisuuden eteisessä. Beat on lapsellista, rakasta jokellusta epätoivon maljassa, joka läikkyy yli, siis eletään yli varojemme ja säästetään joka ikinen sentti." Uudempi turkulainen underground on jäänyt minulle varsin tuntemattomaksi. Valtavirtaan nykyvinkkelistä käsin laskettava  Jarkko Laine;  kirjastonhoitajakollegaksi luettava ja kääntäjänäkin tunnettu  Markku Into ;   kriitikkona ja usean kulttuurilehden päätoimittajana kirjailijanuransa lisäks...

Musta lapsuus Karin Smirnoff: Sokerikäärme. Alkuteos Sockerormen, 2021. Suomentanut Outi Menna. Kansi Jenni Saari. 288 s. Tammi 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Lapsia lapsia lapsia.     Kristian Miika ja Agnes. Ihana pikku Agnes.     Frank Leide tuntee itsensä rikkaaksi. Hän istuu penkillä asuntonsa edustalla ja lukee Aftonbladetia. Pitää lehteä kasvojensa edessä ja vilkuilee sen takaa leikkipuistoon. Aikuisten silmälläpito on tärkeää." Idylliset lapsuuskuvaukset eivät ole Karin Smirnoffin alaa. Hänen Jana Kippo -trilogiansa kuvasi pohjoisruotsalaisen perheen kaksoslapsia, Janaa ja Broria, jotka hitsautuivat epätavallisen kiinteään psyykkiseen suhteeseen keskenään vastauksena lapsuutensa väkivallalle ja kaltoinkohtelulle. Sokerikäärmeen päähenkilö Agnes on äitinsä hyljeksimä, jopa vihaama, lapsi, jonka äiti yrittää näännyttää nälkään vauvana, koska ei olisi halunnut lasta.  Lapsi saapuu estämään äidin maailmanvalloitusta, äiti...

Tiiviin muodon mestarin filosofinen dystopia Kirjan ulkoasu Dog Design. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Ulkoasu Dog Design. 164 s. Teos 2013. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Ei kokonaisuus tunne osiaan, osat eivät kokonaisuuttaan. Tuo eliöiden massa, hänessä vimmatusti kiehuva, elää samanlaisessa epävarmuuden tilassa kuin koko ihmiskunta, kun vanhat surkastuvat ja kuolevat, kun uusia ehtymättä syntyy. Nuo oliot kaiketi uskovat olevansa erillisiä ja riippumattomia ja jokainen oma maailmansa kuten hänkin kerran uskoi.     Mikä harha! Mikä erehdys!" Leena Krohnin  dystopiassa Hotel Sapiens, vanha joskus pitkään tyhjilläänkin ollut villiviinin peittämä rakennus on kuin maailma pienoiskoossa. Se on hoitolaitos, tutkimuskeskus, pakolaisleiri, evakuointikeskus ja vankila. Sen asukkaita yhdistää lähinnä se, että he kaikki asuivat aikanaan lähellä Peevelinvuorta. Emergenssiloikan jälke...