Siirry pääsisältöön

Tiina Paju: Uutisista hyvää iltaa

Tiina Paju: Uutisista hyvää iltaa - Korona-aikaa uutistoimituksen nurkasta nähtynä. Mustavalkoinen sarjakuva. Suuri Kurpitsa 2022. 52 s. 



Tiina Paju on Suomen tunnetuimpia sarjakuvataiteilijoita. Lähes kaikki suomalaiset tuntevat hänen yhdessä Sari Luhtasen kanssa tekemänsä rakastetun Maisa ja Kaarina -sarjakuvan. Työpari käsikirjoittaja Luhtanen ja piirtäjä Paju on palkittu pitkään jatkuneesta yhteistyöstään Maisan ja Kaarinan tekijöinä Suomen sarjakuvaseuran myöntämällä Puupäähattu-palkinnolla.

Myös graafikkona, kuvittajana ja visuaalisena toimittajana työskentelevä Paju julkaisee nyt ensimmäisen itse käsikirjoittamansa albumin. Albumissa näyttäytyy varmaotteinen kertoja ja - vähän harvinaisempaa herkkua - myös dokumentoija. Teos sisältää päiväkirjamaisia muistiinpanoja työstä ja kotielämästä koronan yllättäessä ja pitkittyessä. Albumi koostuu stripeistä, joista muodostuu stripistä toiseen ketjuttuva täyspitkä tarina. Sarjakuva ilmestyi alun perin verkossa omalla sivustollaan.

Albumi on siis autofiktiota: päähenkilö sarjakuvataiteilija, graafikko Paju aloittaa työsuhteen Ylen tv-uutisten visuaalisena toimittajana. Tehtävä ja työnkuva ovat hänelle uusia ja kaiken lisäksi korona puuttuu peliin ja myllertää uutistoimituksen elämää ja työkäytäntöjä laajemminkin, kuten myös koko maailmaa. Kaikki ovat hämmentyneitä, eikä vähiten uutistoimituksen uusin, pätkätyöllistetty jäsen.

Paju kuvaa perehtymistään uuteen työhönsä, työyhteisöään ja uutistoimituksessa työskentelyä hänelle ominaisella oivaltavalla, lämpimällä huumorilla, jonka valossa nähdään niin noviisi kuin toimituksen konkaritkin. Harjoitusta työelämän havainnoinnille hänelle on epäilemättä kertynyt jo työelämän ihmeitä hulvattomalla tavalla tutkailevan Biljoona Oy -sarjakuvan piirtäjänä. Lämpimän huumorin rinnalle nousee myös teräviä havaintoja Ylen organisaatiosta, tehtävien organisoinnista ja pätkätyösuhteiden käytöstä.

Uutistoimituksen työskentelyn kuvaus on niin autenttista, että sarjakuvaa voisi hyvin käyttää vaikka mediakasvatuksen materiaalina kertomaan mm niistä kuvaviestintään liittyvistä ratkaisuista, joita tv-uutisten toimittaminen vaatii. Miten havainnollistaa virustautia? Ja voisiko 3D-mallinnuksesta olla hyötyä?

Korona-aika tarjoaa myös vakavaa ja pysähdyttävää pohdittavaa ja havainnoitavaa. Miksi esimerkiksi kotimaisia koronan uhreja ei näytetä kuvamateriaalissa, mutta Intian sairastuneita ja vainajien polttorovioita näytetään? Ja miten jaksavat he, jotka joutuvat päivittäin tuottamaan meille uutisia yhä uhkaavammaksi muuttuvasta tilanteesta ja lisääntyvästä uhrimäärästä?

Minulle albumi on koskettava dokumentti yhdestä näkökulmasta korona-ajan historiaan. Siihen on tallentunut epidemian alku ja sen leviämisen vaiheita noin vuoden ajalta sekä uutistoimituksessa että henkilökohtaisessa perhe-elämässä. Dokumentaatiota tästä ajasta ei ole vielä kovin runsaasti kertynyt. Lukemistani Pontus Purokurun toimittama Tartunta - 13 kirjoittajan esseekokoelma, jossa lähestytään koronaa moniäänisesti taiteen, tieteen, journalismin ja sosiaalisen median keinoin - sopii hyvin rinnakkaisteokseksi Tiina Pajun avoimen henkilökohtaiselle kerronnalle.

Teoksen nimi viittaa Ville Pernaan historiikkiin Uutisista, hyvää iltaa: Ylen tv-uutiset ja yhteiskunta 1959-2009 (Karttakeskus 2009). Pilkkua vaille sama nimi sopiikin erinomaisesti teokselle, joka täydentää historiikkia henkilökohtaisella dokumentaatiolla yhdestä uutisten varmasti mieleen jäävimmistä aikakausista.

Yhdellä lauseella: Sairasta ajankuvaa

Muualla: 

Kvaak.fi Reijo Valta: Tiina Paju - Uutisista hyvää iltaa. 10.4.2022

Suomen kuvalehti Harri Römpötti: Kiihkeää työtä - Maisan ja Kaarinan tekijä kertoo uutistoiminnasta pandemian aikana. 31.3.2022 (maksumuuri)

Kulttuuritoimitus Mikko Saari: Freelancer-graafikon elämää koronan keskellä - arviossa Tiina Pajun Uutisista hyvää iltaa. 20.5.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii ainakin kohtiin:

1. Kirjassa yhdistetään faktaa ja fiktiota

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta

15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää (uutistoimitustyö)

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista (kyllä supersankarin viitta sopii työn sankarillekin, ihan eritoten pätkätyön)

43. Kirja sopii ainakin kolmeen eri haastekohtaan

49. Kirja on julkaistu vuonna 2022


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie