Siirry pääsisältöön

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa

Anna-Maria Eilittä: Tämäkin hämärä katoaa. Atena 2022. 256 s. Kansi: Anna Makkonen. Äänikirjan lukija: Elsa Saisio.



"En ole varma siitä, mitä suuri rakkaus on. Mutta ehkä se on sitä, että haluaa tarttua toisen käteen, vaikka se ei olisi enää lämmin."

Anna-Maria Eilittän esikoisromaani Kun olen poissa liikkui sillä huokoisella ja hengittävällä vyöhykkeellä, jolla elämä ja kuolema ovat yhtä aikaa läsnä. Niin tekee myös hänen toinen romaaninsa. Silti kirjailija ei millään muotoa toista itseään.

Romaani on kolmen ihmisen kertomus elämästään ja läheisistään. Heidän tarinansa risteävät kaiken aikaa, sillä he ovat puolisot Vuokko ja Eino sekä heidän tyttärensä Lotta. Vuokko ja Eino ovat jo yli kahdeksankymppisiä ja heidän elämänsä pohjoisessa on rauhallista, pienten, mutta heidän merkityksellisiksi havaitsemiensa hetkien täyttämää. Lotan elämä miehensä ja kahden lapsensa kanssa Helsingissä taas täyttyy kilpailusta ja suorittamisesta. Kumpikin puolisoista on ekonomi ja työskentelee meklarina. Varallisuus ja ylellisyys elämässä lisääntyy kaiken aikaa, mutta niin lisääntyy myös henkinen pahoinvointi.

Tärkeä henkilö kirjassa on Valo, Einon ja Vuokon ystäväpariskunnan leskeksi jäänyt mies, jolla on kyky levittää iloa ympärilleen. Valolla on nuoruudesta saakka ollut suuri merkitys sekä Einolle että Vuokolle, kummallekin omalla tavallaan ja niin, ettei asiaa oikeastaan koskaan ole ääneen sanottu. Näiden kolmen ystävyksen välisten suhteiden hienovaraisesti virittynyt, lämmin kuvaus muodostui minulle kuin kirjan sydämeksi, hyviksi hetkiksi, jotka kannattelivat paitsi kirjan henkilöitä, myös lukijaa. Dialogin pohjoisen murre luo omaa leppoisaa tunnelmaansa.

Lotan avioliitto rakoilee ja suhde vanhempiinsa on kireä ja häpeilevä. Lapset potevat aikuisen ikävää ja viihtyvät isovanhempiensa seurassa. 
"Muistoni eletystä elämästä tulevat, ja alan tarjoilla Almalle hapertuneita katkelmia vuosikymmenten takaa. Kirkkaita, nopeita välähdyksiä, hetkiä, joiden joskus todellakin uskoin vain jatkuvan. Noin vain karheatukkainen tyttö edessäni on pieni Lotta, joka on jo laittanut paistinpannun levylle lämpenemään, ottanut punakuorisen pallojuuston esille ja kutsunut minut keittiöön."
Vuokon, Einon ja Valon heikkenevä terveys saa lisärasitteekseen koronan ilmaantumisen ja eristäytymisen, ja elämään kerääntyy yhä enemmän tummia sävyjä. Kirjan nimi kuvaa hyvin sitä enteilevää, surumielistä, muistelevaa, mutta kuitenkin elämää ylistävää tunnelmaa, joka ystävysten mielet yhä enenevässä määrin valtaa. 

Toisiinsa kiertyvistä näkökulmista muodostuu kudelma, jonka keskikuviona on Valo, kuin aurinko. Myös Lotalle ja hänen perheelleen. Kaikessa kielellisessä kauneudessaan, eheydessään ja alleviivaamattomassa viisaudessaan romaani on kuin lempeä Nocturno, hämäräinen yölaulu. 

Kustannustoimittajana työskentelevän Eilittän tapa kertoa on hieno esimerkki siitä, ettei kirjan tarvitse olla tuhatsivuinen sisältääkseen elämän ja kuoleman kirjon kaikessa kauneudessaan ja riipaisevuudessaan. Tarvitsee pysähtyä ja oivaltaa. 

Kirjan tunnelma viipyilee mielessä vielä pitkään lukemisen päätyttyäkin - pettämätön hyvän kirjan merkki. Ja toivo, jonka kirja onnistuu kutsumaan esiin, kuin valon pimeästä.

Elsa Saisiosta on jo muutamien kirjojen perusteella tullut yksi suosikkilukijoistani. Hänen eläytymisensä kirjassa puhuviin kolmeen eri henkilöön on nautittavaa kuunneltavaa, eikä vähiten murteen ansiosta.

Tunnemallisen kansikuvan tekijä on Anna Makkonen. 
"Istahdan hänen viereensä ja taitan puolet korvapuustista. Kahvi maistuu tässä laiturilla, ja kalalokkien huuto on kuin paraskin konsertti. Minä en ole synkkyyteen taipuvainen mies vaan pikemminkin tyytyväisyyteen kallellaan, mutta tämä hetki on jo yltäkylläisyyttä."

 

Yhdellä lauseella: Hetket valaisevat.

Muualla: 




Helmet-lukuhaasteessa 2022 
kirja sijoittuu minulla kohtaan
19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa

Voisin sijoittaa kirjan myös ainakin näihin kohtiin:
2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa
5. Kirjassa sairastutaan vakavasti
7. Kirja kertoo ystävyydestä
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
18. Kirjan on kirjoittanut (kustannus)toimittaja
31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää
36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
49. Kirja on julkaistu vuonna 2022




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...