Siirry pääsisältöön

Martta Kaukonen: Terapiassa

 


Martta Kaukonen: Terapiassa. WSOY 2021. 407 s. Kansi: Perttu Lämsä.

Psykoanalyyttinen teoria olisi ollut kovin erilainen, jos minä olisin maannut naisia vihanneen kokainistin sohvalla Wienissä 1800-luvulla.

Psykologisointia kerrakseen tarjoaa elokuvakriitikko Martta Kaukosen esikoisromaani Terapiassa. Nuori sarjamurhaaja Ira aloittaa terapian naisten oikeuksien puolustajana tunnetun julkkisterapeutin kanssa tavoitteenaan Vapaudut vankilasta -kortti, eli terapeutin myötätuntoon vetoamalla saatava todistus alentuneesta syyntakeisuudesta. Hän on alkanut pelätä jäävänsä kiinni.

Kaukonen punoo jännitystä taitavasti, samalla levittäen ja liudentaen trillerin genrekaavaa henkilöiden pitkillä itsetutkiskeluilla. Terapeutti Clarissa ja hänen miehensä Pekka, vakavasti häiriintynyt Ira sekä terapeutista henkilöjuttua valtakunnan ykkösaviisiin tekevä Arto käyvät kukin omaan tapaansa yksinpuhelua tai tekevät tunnustustaan. 

Jos inhoat keittiöpsykologiaa, tämä ei ole kirja, johon kannattaa tarttua. Jos taas petoksen, itsepetoksen ja valtapelien koukerot tulkintoineen kiinnostavat, voit viettää kirjan parissa antoisia hetkiä pohtien, mitä jätetään kertomatta ja mikä tapahtumien kulussa on tarkoituksellista, mikä ei. Mistä pahuus syntyy ja voisiko sen estää? Onko pahuutta olemassa vai onko tie helvettiin todella kivetty hyvin aikomuksin? - Ainakin se vaikuttaa olevan kivetty selityksin.

Terapeutti Clarissan kiinnittää uuteen asiakkaaseensa uteliaisuus ja äitiysvietti. Ammatillinen itserakkauskaan ei ole Clarissalle tuntematonta. Jäävätkö hänen syntinsä siihen?

Nopeassa tahdissa Ira syöttää terapeutilleen täkyjä, joihin tämä tarttuu hanakasti. Clarissa tuntee omistamisen halua ja myöntää itselleen: en halua, että joku muu parantaa hänet

Iran ja hänen terapeuttinsa suhteen liepeillä tilannetta tarkkailee omista syistään myös kaksi miestä. Tapahtumia tarkastellaan vuorotellen kaikkien neljän henkilön näkökulmasta. Vähitellen käy ilmi, että asiat eivät ole ollenkaan niin kuin ne ensin vaikuttavat olevan. 

Kaikesta psykologian kanssa flirttailusta huolimatta henkilöt jäävät substanssiltaan melko ohuiksi, joidenkin ominaisuuksien silhueteiksi, jotka uusien asioiden pintauduttua muuttuvat jälleen toisiksi silhueteiksi. Samoin käy terapiaprosessin kuvauksen, jota ei ainakaan liiasta todenmukaisuudesta ja uskottavuudesta voi syyttää.

Kaukosen teksti etenee kuitenkin sujuvan vauhdikkaasti ja samaan aikaan salaisuuksiinsa koukuttavana. Lukija saa tosin kahlata monissa psykologisissa kliseissä, mutta ei voi olla varma, mikä niiden tarkoitettu rooli tekstissä on: lukijan tarkkaavaisuuden herpaannuttaminenko? Tarkkaavaisuuspelistä on kuitenkin kyse.

En pidä kirjoista tai elokuvista, joissa henkilöitä vakavasti traumatisoivat tilanteet toimivat pelkkinä jännitys- ja viihde-elementteinä. Kaukonen etenee tässä suhteessa miinoitetulla maaperällä, mutta ohittaa monia kompastuskohtia vaaroja hipoen, kunnes kuitenkin jännityksen tihentyessä lankeaa tähän kirjoittajan ansaan. Tietoisesti.

Tunnette samaa pettymystä kuin kauhuelokuvaa katsoessanne. Vielä vähän lisää kierroksia, kiitos! Mitä enemmän minä kärsin, sitä enemmän te nautitte. Olen teille pelkkää viihdettä.

Kirja ei kuitenkaan kokonaisuudessaankaan ole "pelkkä" jännäri, vaan enemmän. Enemmän henkilöidensä päänsisäisen todellisuuden kuvaus kuin juonitarina, enemmän kutsu eettiseen pohdintaan kuin seikkailuun.

Kirja on ollut menestys, kustantajan mukaan sen oikeudet on myyty jo yli kymmeneen maahan. 

Ihmisille, jotka ovat tehneet pahaa, löytyy aina enemmän ymmärtäjiä kuin heille, jotka puhuvat siitä pahasta, jota heille on tehty.


Yhdellä lauseella: Sille, jota näkökulmat kiehtovat.

Muualla:

Kulttuuritoimitus


Helmet-lukuhaasteessa 2022 sijoitan kirjan kohtaan 

29: kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Lisäksi sen voi sijoittaa vaikkapa näihin kohtiin:

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa 

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pirkko Saisio: Passio

  Pirkko Saisio: Passio. Siltala 2021. 732 s. Äänikirjan lukija: Pirkko Saisio. Saision muhkea Eurooppa-kronikka alkaa keskiajan koitosta, askeesia Firenzen ylimyksille saarnanneen munkki Girolamo Savonarolan mestauttamisesta ja Firenzen kaupungin vapautumisesta maallisiin iloihin. Matka jatkuu halki vuosisatojen yhä uusien kertomusten muodossa.  Kertomuksia yhdistää punaisena lankana - tai punaisena rubiinina - firenzeläisen ruhtinattaren mieheltään saaman korun kierto omistajalta toiselle. Korun, jonka ruhtinatar oli määrännyt haudattavaksi mukanaan, sillä hän aavisteli, että hänen miehensä hänelle lahjaksi teettämään upeaan, hyvän ja pahan tiedon puuta käärmeineen kuvaavaan koruun, olisi tarttunut jotakin sen antamiseen liittyneen tilanteen vahvoista tunteista ja koru tuottaisi onnettomuutta kantajalleen. Ruhtinattaren toiveesta huolimatta koru ei päädy lopullisesti maan poveen hänen mukanaan, vaan aloittaa muotoaan aina omistajansa tarpeiden mukaan vaihdellen merkillisen kiertokulu

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto

Jukka Viikilä: Taivaallinen vastaanotto. Otava 2021. 379 s. "Jos romaanikirjailija pelaa unohduksella - luottaa siis siihen, ettei lukija muista kaikkea, ja luo näin avaruuden tunnun - runoilija tekee saman vaikeaselkoisuudella: kun runo ei parhaillakaan tulkintavälineillä aukea kaikilta osin, avaraa tilaa jää ymmärryksen takapihoille. Tämä avara on kirjallisuus itse."  "Sen sijaan että sanoisi moninainen tai runsas, tulisi sanoa minimalistinen maksimaalisella hajonnalla." Jukka Viikilän uusin teos ei hevillä alistu määriteltäväksi. Se on pohdintaa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta rakenteineen, kirjallisuusinstituutiosta ja siinä menestymisestä, Finlandia-palkinnosta, paksuista romaaneista, unohdetuista kirjailijoista, lukijoiden toiveista ja kirjoittamisen strategioista. Tämän lisäksi tutkiskellaan mm sydänteknologian historiaa, musiikkia, elokuvaa, talousindeksejä, McIntosh-vahvistimien valmistamista New Yorkissa, ylellisyyskelloja, erilaisia huumeita, seksiko

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym