Siirry pääsisältöön

Martta Kaukonen: Terapiassa

 


Martta Kaukonen: Terapiassa. WSOY 2021. 407 s. Kansi: Perttu Lämsä.

Psykoanalyyttinen teoria olisi ollut kovin erilainen, jos minä olisin maannut naisia vihanneen kokainistin sohvalla Wienissä 1800-luvulla.

Psykologisointia kerrakseen tarjoaa elokuvakriitikko Martta Kaukosen esikoisromaani Terapiassa. Nuori sarjamurhaaja Ira aloittaa terapian naisten oikeuksien puolustajana tunnetun julkkisterapeutin kanssa tavoitteenaan Vapaudut vankilasta -kortti, eli terapeutin myötätuntoon vetoamalla saatava todistus alentuneesta syyntakeisuudesta. Hän on alkanut pelätä jäävänsä kiinni.

Kaukonen punoo jännitystä taitavasti, samalla levittäen ja liudentaen trillerin genrekaavaa henkilöiden pitkillä itsetutkiskeluilla. Terapeutti Clarissa ja hänen miehensä Pekka, vakavasti häiriintynyt Ira sekä terapeutista henkilöjuttua valtakunnan ykkösaviisiin tekevä Arto käyvät kukin omaan tapaansa yksinpuhelua tai tekevät tunnustustaan. 

Jos inhoat keittiöpsykologiaa, tämä ei ole kirja, johon kannattaa tarttua. Jos taas petoksen, itsepetoksen ja valtapelien koukerot tulkintoineen kiinnostavat, voit viettää kirjan parissa antoisia hetkiä pohtien, mitä jätetään kertomatta ja mikä tapahtumien kulussa on tarkoituksellista, mikä ei. Mistä pahuus syntyy ja voisiko sen estää? Onko pahuutta olemassa vai onko tie helvettiin todella kivetty hyvin aikomuksin? - Ainakin se vaikuttaa olevan kivetty selityksin.

Terapeutti Clarissan kiinnittää uuteen asiakkaaseensa uteliaisuus ja äitiysvietti. Ammatillinen itserakkauskaan ei ole Clarissalle tuntematonta. Jäävätkö hänen syntinsä siihen?

Nopeassa tahdissa Ira syöttää terapeutilleen täkyjä, joihin tämä tarttuu hanakasti. Clarissa tuntee omistamisen halua ja myöntää itselleen: en halua, että joku muu parantaa hänet.

Iran ja hänen terapeuttinsa suhteen liepeillä tilannetta tarkkailee omista syistään myös kaksi miestä. Tapahtumia tarkastellaan vuorotellen kaikkien neljän henkilön näkökulmasta. Vähitellen käy ilmi, että asiat eivät ole ollenkaan niin kuin ne ensin vaikuttavat olevan. 

Kaikesta psykologian kanssa flirttailusta huolimatta henkilöt jäävät substanssiltaan melko ohuiksi, joidenkin ominaisuuksien silhueteiksi, jotka uusien asioiden pintauduttua muuttuvat jälleen toisiksi silhueteiksi. Samoin käy terapiaprosessin kuvauksen, jota ei ainakaan liiasta todenmukaisuudesta ja uskottavuudesta voi syyttää.

Kaukosen teksti etenee kuitenkin sujuvan vauhdikkaasti ja samaan aikaan salaisuuksiinsa koukuttavana. Lukija saa tosin kahlata monissa psykologisissa kliseissä, mutta ei voi olla varma, mikä niiden tarkoitettu rooli tekstissä on: lukijan tarkkaavaisuuden herpaannuttaminenko? Tarkkaavaisuuspelistä on kuitenkin kyse.

En pidä kirjoista tai elokuvista, joissa henkilöitä vakavasti traumatisoivat tilanteet toimivat pelkkinä jännitys- ja viihde-elementteinä. Kaukonen etenee tässä suhteessa miinoitetulla maaperällä, mutta ohittaa monia kompastuskohtia vaaroja hipoen, kunnes kuitenkin jännityksen tihentyessä lankeaa tähän kirjoittajan ansaan. Tietoisesti.

Tunnette samaa pettymystä kuin kauhuelokuvaa katsoessanne. Vielä vähän lisää kierroksia, kiitos! Mitä enemmän minä kärsin, sitä enemmän te nautitte. Olen teille pelkkää viihdettä.

Kirja ei kuitenkaan kokonaisuudessaankaan ole "pelkkä" jännäri, vaan enemmän. Enemmän henkilöidensä päänsisäisen todellisuuden kuvaus kuin juonitarina, enemmän kutsu eettiseen pohdintaan kuin seikkailuun.

Kirja on ollut menestys, kustantajan mukaan sen oikeudet on myyty jo yli kymmeneen maahan. 

Ihmisille, jotka ovat tehneet pahaa, löytyy aina enemmän ymmärtäjiä kuin heille, jotka puhuvat siitä pahasta, jota heille on tehty.


Yhdellä lauseella: Sille, jota näkökulmat kiehtovat.

Muualla:

Kulttuuritoimitus


Helmet-lukuhaasteessa 2022 sijoitan kirjan kohtaan 

29: kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Lisäksi sen voi sijoittaa vaikkapa näihin kohtiin:

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa 

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...