Siirry pääsisältöön

Martta Kaukonen: Terapiassa

 


Martta Kaukonen: Terapiassa. WSOY 2021. 407 s. Kansi: Perttu Lämsä.

Psykoanalyyttinen teoria olisi ollut kovin erilainen, jos minä olisin maannut naisia vihanneen kokainistin sohvalla Wienissä 1800-luvulla.

Psykologisointia kerrakseen tarjoaa elokuvakriitikko Martta Kaukosen esikoisromaani Terapiassa. Nuori sarjamurhaaja Ira aloittaa terapian naisten oikeuksien puolustajana tunnetun julkkisterapeutin kanssa tavoitteenaan Vapaudut vankilasta -kortti, eli terapeutin myötätuntoon vetoamalla saatava todistus alentuneesta syyntakeisuudesta. Hän on alkanut pelätä jäävänsä kiinni.

Kaukonen punoo jännitystä taitavasti, samalla levittäen ja liudentaen trillerin genrekaavaa henkilöiden pitkillä itsetutkiskeluilla. Terapeutti Clarissa ja hänen miehensä Pekka, vakavasti häiriintynyt Ira sekä terapeutista henkilöjuttua valtakunnan ykkösaviisiin tekevä Arto käyvät kukin omaan tapaansa yksinpuhelua tai tekevät tunnustustaan. 

Jos inhoat keittiöpsykologiaa, tämä ei ole kirja, johon kannattaa tarttua. Jos taas petoksen, itsepetoksen ja valtapelien koukerot tulkintoineen kiinnostavat, voit viettää kirjan parissa antoisia hetkiä pohtien, mitä jätetään kertomatta ja mikä tapahtumien kulussa on tarkoituksellista, mikä ei. Mistä pahuus syntyy ja voisiko sen estää? Onko pahuutta olemassa vai onko tie helvettiin todella kivetty hyvin aikomuksin? - Ainakin se vaikuttaa olevan kivetty selityksin.

Terapeutti Clarissan kiinnittää uuteen asiakkaaseensa uteliaisuus ja äitiysvietti. Ammatillinen itserakkauskaan ei ole Clarissalle tuntematonta. Jäävätkö hänen syntinsä siihen?

Nopeassa tahdissa Ira syöttää terapeutilleen täkyjä, joihin tämä tarttuu hanakasti. Clarissa tuntee omistamisen halua ja myöntää itselleen: en halua, että joku muu parantaa hänet.

Iran ja hänen terapeuttinsa suhteen liepeillä tilannetta tarkkailee omista syistään myös kaksi miestä. Tapahtumia tarkastellaan vuorotellen kaikkien neljän henkilön näkökulmasta. Vähitellen käy ilmi, että asiat eivät ole ollenkaan niin kuin ne ensin vaikuttavat olevan. 

Kaikesta psykologian kanssa flirttailusta huolimatta henkilöt jäävät substanssiltaan melko ohuiksi, joidenkin ominaisuuksien silhueteiksi, jotka uusien asioiden pintauduttua muuttuvat jälleen toisiksi silhueteiksi. Samoin käy terapiaprosessin kuvauksen, jota ei ainakaan liiasta todenmukaisuudesta ja uskottavuudesta voi syyttää.

Kaukosen teksti etenee kuitenkin sujuvan vauhdikkaasti ja samaan aikaan salaisuuksiinsa koukuttavana. Lukija saa tosin kahlata monissa psykologisissa kliseissä, mutta ei voi olla varma, mikä niiden tarkoitettu rooli tekstissä on: lukijan tarkkaavaisuuden herpaannuttaminenko? Tarkkaavaisuuspelistä on kuitenkin kyse.

En pidä kirjoista tai elokuvista, joissa henkilöitä vakavasti traumatisoivat tilanteet toimivat pelkkinä jännitys- ja viihde-elementteinä. Kaukonen etenee tässä suhteessa miinoitetulla maaperällä, mutta ohittaa monia kompastuskohtia vaaroja hipoen, kunnes kuitenkin jännityksen tihentyessä lankeaa tähän kirjoittajan ansaan. Tietoisesti.

Tunnette samaa pettymystä kuin kauhuelokuvaa katsoessanne. Vielä vähän lisää kierroksia, kiitos! Mitä enemmän minä kärsin, sitä enemmän te nautitte. Olen teille pelkkää viihdettä.

Kirja ei kuitenkaan kokonaisuudessaankaan ole "pelkkä" jännäri, vaan enemmän. Enemmän henkilöidensä päänsisäisen todellisuuden kuvaus kuin juonitarina, enemmän kutsu eettiseen pohdintaan kuin seikkailuun.

Kirja on ollut menestys, kustantajan mukaan sen oikeudet on myyty jo yli kymmeneen maahan. 

Ihmisille, jotka ovat tehneet pahaa, löytyy aina enemmän ymmärtäjiä kuin heille, jotka puhuvat siitä pahasta, jota heille on tehty.


Yhdellä lauseella: Sille, jota näkökulmat kiehtovat.

Muualla:

Kulttuuritoimitus


Helmet-lukuhaasteessa 2022 sijoitan kirjan kohtaan 

29: kirjassa kuvataan hyvää ja pahaa.

Lisäksi sen voi sijoittaa vaikkapa näihin kohtiin:

4. Kirja, jonka tapahtumissa et itse haluaisi olla mukana

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä

18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja

19. Kirjassa on vähintään kolme eri kertojaa 

32. Kirjassa rikotaan yhteisön normeja

35. Kirjassa on oikeudenkäynti

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi