Siirry pääsisältöön

Hanna Brotherus: Ainoa kotini


Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY 2021. 329 s. Äänikirjan lukija: Hanna Brotherus.  

"Niin kauan kuin katson sukuni kuvaa etäältä, muut ihmiset näyttäytyvät niminä ja titteleinä. Tullessani lähemmäs näen, että jokainen on jonkun tyttö tai poika. Katson heitä ja itseäni kuin lintuparvea. En ole oksalla, vaan oksa on sisälläni ja sen ympärillä on lihani, vereni. Kova juurakko painaa olemassaoloni ydintä ja haluan ravistaa sen irti."

52-vuotias kirjailija ja koreografi-tanssija matkustaa Pariisiin muutamaksi viikoksi käydäkseen mielessään läpi suhdettaan itseensä ja perheeseensä. Matka on hänen ensimmäinen yksin tekemänsä matka. Ylipäätään kyseessä on ensimmäinen hänen täysin yksinään viettämänsä aika. Pariisiin hänet vie vanha valokuva, jossa hänen äitinsä on Pariisissa yhdessä oman äitinsä kanssa.

Hän käy läpi suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, tuntemuksiaan puuttuvasta rakkaudesta ja perheenjäsenten kyvyttömyydestä olla toisilleen läsnä, mutta myös hyviä asioita ja muistoja. Suhde äitiin on tärkein. Se ulottaa sukupolvesta toiseen jatkuvan juurakkonsa kertojaan ja hänen sisareensa ja kertojan kautta hänen tyttäreensä. Äiti, joka menetti varhain omat vanhempansa eikä koskaan toipunut siitä surusta. 

Sekä kertojan sisar että tytär sairastavat anoreksiaa. Jossain vaiheessa myös kertoja tajuaa sairastaneensa ja sairastavansa samaa sairautta, vain eri oirein ja ilman diagnoosia, koska hänen piti olla perheen tytöistä se terve, jotta perheen rakennelma pysyisi koossa. Sisar kuitenkin kuoli rintasyöpään aikuisiällä. 

Hän havainnoi myös lapsiaan ja entistä ja nykyistä puolisoaan sekä omaa tapaansa suhtautua heihin. Muistot ja havainnot ovat kehollisia, alkaen siitä, miltä kukin lapsi on tuntunut kohdussa. Tanssin merkitys itseilmaisukeinona kertojan elämässä tulee hyvin esiin, samoin tanssijan ammatin suhde anoreksiaan. 

Anoreksian kuvauksena kirja tavoittaa sairauteen liittyvän kokemus- ja ajatusmaailman niin hyvin, että kirjaa voi suositella kaikille, jotka yrittävät ymmärtää tätä sairautta. 

Kirja koostuu sinänsä melko irrallisista muistoista ja mietteistä, joiden läpi kulkee punaisena lankana yritys paikallistaa kipupisteet ja sukupolvesta toiseen ulottuva kuollut ranka, joka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.

Brotherus kirjoittaa avoimesti ja intiimisti, runollisestikin; kehollisuuden kautta, kuten tanssijalta voi odottaakin. Vain keho on omamme koko elämämme ajan, kaikki muu on epävarmaa. Kohtelemme ja suhtaudumme kehoomme kuten vanhempamme ovat meihin suhtautuneet. Siksi kertojan on selvitettävä omia kokemuksiaan ja muistojaan. Hän haluaa ymmärtää ja löytää parantumisen tien, raivata äitisuhteeseensa tilaa myös jollekin hyvälle ja löytää itsestään äidin, joka pystyy kohtaamaan lapsensa sillä rakastavalla ja hyväksyvällä katseella, jota lapsi lapsena ja vielä aikuisenakin äidiltään tarvitsee.

Luettuani kirjan lisäksi haastatteluja ja lehtijuttuja Brotheruksesta, ihmettelen kuitenkin hiukan, miksi kirja on ilmestynyt romaanin muodossa, kun sen omaelämäkerralliset elementit ovat niinkin selvästi näkyvillä. Olisiko kirja voinut olla vain yksinkertaisesti julkisuudessa jo tunnetun kirjoittajansa muistelmateos? 

Hanna Brotherus lukee itse äänikirjan eleettömästi, mutta herkästi, kirjan intiimiyttä korostaen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eilispäivä ei kuole

Liisa Näsi: Eilispäivä ei kuole - Spekulatiivisen fiktion novellikokoelma. Basam Books 2019. 177 s.  Esikoiskirjan novellien maailma yllättää. Painajaismainen tai sadunomainen todellisuuden osa valtaa niissä alaa, kunnes vähitellen täyttää koko näyttämön. Näsin teksti ironisoi ja tuottaa hyperbolista todellisuuskuvausta nykyhetken ja kuvitellun tulevaisuuden elämänpiiristä.  Ikuisen unen parfyymia vanhuksille, kapitalistidodoja, metsän maahisasukkien loputtomia kauneusleikkauksia ihmiseksi muuttumista varten, entinen kettutyttö sivettikissojen kasvattajana pakkosyöttämässä kissoille kahvinpapuja luksuskahvin valmistamiseksi kissojen ulosteista... Personal shopperit auttavat asiakkaat valitsemaan kaikkein kalleimmat ja ylellisimmät valtion luomutuotteet. Työllistäminen vaatii jokaisen panosta valtiollisten sloganien mukaan, ja panos on kuluttaminen. "Samaan aikaan toisaalla" luonto iskee takaisin. Norsumatriarkan muisti ja kosto ulottuvat yli kuoleman. Lapset havaitsevat näkym

Takaisin lapsuuden kauhuihin: Jag for ner till bror / Lähdin veljen luo

      Karin Smirnoff:  Jag for ner till bror (2018). Lähdin veljen luo. Tammi 2021. 294 s. Suom. Outi Menna.  Smirnoffin kirjan alkuasetelma muistuttaa vähän Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -kirjaa. Päähenkilö, nuorehko nainen, matkustaa hyvin pitkän ajan jälkeen entiselle, syrjäiselle kotiseudulleen Västerbottenin Smalångerin kylään. Siihen yhtäläisyydet melkein päättyvätkin, sillä siinä, missä Karilan tarina alkaa tästä kehkeytyä ja laveta kohti mielikuvituksellista seikkailua, Smirnoffin tarina kapenee ja tarkentuu kohti tuskallisia muistoja lapsuuden tapahtumista.  Henkilöiden keskustelut kuitenkin sukeutuvat samaan malliin sekä Karilalla että Smirnoffilla. Lauseet ovat yksisanaisia, keskeytyvät; ääneen lausuttuihin kysymyksiin ei tule vastauksia, mutta joskus niitä tulee lausumattomiin kysymyksiin. Kun Karilan syrjäseutujen outoudesta nouseva huumori on veijariromaanimaista ja kansanperinteen fantasiamaailmoista nousevaa, Smirnoffin huumori on sysisynkkää kuten myös tarina,

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita. Bazar 2021. 200 s. Suomentanut Sampsa Peltonen. Arabiaksi kirjoittava, suomalainen Hassan Blasim on armoitettu tarinankertoja. Hänen tarinansa ovat täynnä tarinoita, jotka poikivat yhä uusia tarinoita, kuten erityisesti hänen edellinen kirjansa Allah99  kertomusgalleriallaan osoitti.  Blasimin uusin kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä ollaan Mosulissa, kellokirkoksi kutsutussa dominikaaniveljeskunnan 1800-luvulla perustamassa kirkossa, jossa nyt toimii Isiksen kuulustelukeskus. Päähenkilöinä ovat Isisin joukkojen muonittaja ja hänen apupoikansa, vielä alaikäinen jesidinuorukainen, jonka Isis on ryöstänyt lapsena. Vanha mies kertoo pojalle iltaisin tarinoita kirkon historiasta rauhoittaakseen pojan mieltä tämän näkemien tapahtumien aiheuttamilta öisiltä painajaisilta. Blasim kuvaa Irakin todellisuutta, jossa silmitön väkivalta on vaarassa leimahtaa milloin tahansa kidutukseksi ja kuolemaksi.  Toisessa osassa pakolainen saapuu pohjoiseen onnel