Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2025.

Katariina Vuori: Kasvun paikka

Kasviharrastajan oma hauras kasvu Kirjan kansi Mirella Mäkilä. Valokuva Ellen Karhulampi. Taustan huonekasvihylly Vuosaaren Kukka Garden. Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kansi Mirella Mäkilä. Kannen kuvat Adobestock. 334 s. Otava 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Silvia on kahden lapsen kotiäiti. Hänen miehensä tahtoo hänen olevan kotona, koska hänen oma äitinsäkin oli ollut hänen lapsuudessaan. Silvia itse ei oikein tiedä mitä tahtoo, mutta on mukautuvainen. Ei hän varmaan työelämässä pärjäisikään, hän ajattelee, ja etenkin niin tuntuvat ajattelevan hänen läheisensä. Perhe-elämä mutkistuu, kun Silvia löytää harrastuksen. Hän kiinnostuu huonekasveista. Ensin vain vähän, mutta kun onnistumisia alkaa kertyä, yhä enemmän. Ympäristöllä eli pääasiassa Silvian miehellä, äidillä ja anopilla on kuitenkin vaikeuksia harrastuksen sulattamisessa. Entisiin ystäviinsä Silvia on kadottanut yhteyden ja kiinnostuksen jo aikaisemmin. Uusina ystävinä kasviharrastuksen myötä tulevat K-Marketi...

Klassikko - Lars Sund: Colorado Avenue

Olipa kerran kertoja Kuva: lukupalvelu.  Lars Sund: Colorado Avenue. 383 s. 1. p. Söderström 1991.  Ljudbokens läsare Christian Sandström. 11 t 9 min.  (Suomenkielinen käännös: Colorado Avenue, 1992. Suomentanut Kaarina Ripatti.)       "Hanna anlände till Telluride en klar dag med den första aningen av höst som en frisk smak av kolsyra i den tunna luften. De höga snöklädda bergen, som likt gigantiska sockertoppar reste sig over den karottformade dalen där staden låg omgiven av gruvor, anrikningsverk och slagghögar, tycktes henne förunderligt välbekanta." Tarina alkaa Rödskärin luodolta Pohjanmaalla Siklaxin kuvitteellisessa kunnassa. Hanna syntyy siellä, mutta joutuu myöhemmin jättämään kotipaikan äitinsä kanssa. 18-vuotiaana hän on valmis liittymään niihin, jotka tuohon aikaan lähtevät etsimään toimeentuloa Atlantin takaa Yhdysvalloista, koska kotitienoilla loppuu elanto. Hän lupaa äidilleen palata. Äiti menettää uskonsa tyttären paluuseen eikä vaivau...

Jillian Tamaki & Mariko Tamaki: This One Summer

Kasvamisen ja ystävyyden kesä Jillian Tamaki (visual art) & Mariko Tamaki (story). This One Summer. 320 s. Book design by Rob Steen and Colleen AF Venable. First Second, 2014. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kahden tytön, Rosen ja Windyn kesä. He ovat tunteneet toisensa pikkutytöistä asti ja olleet ystävyksiä kesäisin, jolloin heidän perheensä viettävät aikaa vuokramökeillään Awego Beachissa, pienessä maalaiskylässä Ontarion järviseudulla. Rose on nyt kymmenen ja Windy häntä puolitoista vuotta nuorempi. Tämä kesä on vähän toisenlainen, sillä kertojan, Rosen, vanhempien välit ovat muuttuneet kireiksi. Rose tietää, että riidat ovat alkaneet toisen lapsen yrittämisestä, mutta asiasta ei kotona puhuta, joten hän on epätietoinen ongelmien syistä. Tytöt yrittävät viettää jälleen yhden lapsuuden kesän, mutta aikuisten maailma tunkeutuu väliin. He ovat kasvaneet eivätkä aikaisempien kesien leikit enää huvita, mutta ei ole oikein muutakaan kivaa tilalla rantaelämän lisäksi. He vuokr...

Bianca Bellová: Järvi

Järven Henki ja poika Kuva Ellen Karhulampi Bianca Bellová: Järvi. Tsekinkielinen alkuteos Jezero  2016. Suomentanut Susanna Räty. 189 s. Kairaamo 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mummolla on iso kyhmy häntäluussaan, leveäluinen lantio ja pehmeä vatsa, jota vasten Nami nukahtaa. Mummo silittää Namin hiuksia kovalla ja kuivalla kädellään ja kertoo tarinaa järven Hengestä ja kultaisen ordan taistelijoista, jotka nukkuvat Kolosvuoren uumenissa ja odottavat, että suuri soturi tulisi herättämään heidät.     "Olenko se minä?" Nami kysyy.     "Sinäpä juuri, poikakulta", mummo hymyilee. " Bianca Bellován Järvi on jopa dystopiaksikin synkkä kirja. Mutta se on myös hyvin taitavasti kirjoitettu ja koukuttava. Nami on pieni poika, joka kasvaa ilman vanhempia isovanhempiensa hoivissa. Kalastajana työskentelevä vaari on karski ja väkivaltainen otteissaan, mummo lempeä. Äidistä Namilla on vain muutama muisto, joiden mummo kieltää olevan tott...

Päivi Tapola & Jarkko S. Tuusvuori: Keskipäivän aaveet - Jyri Schreckin runoilijankohtalo

Runoilijan elämästä  Kirjan ulkoasu Göran de Kopior. Valokuva Ellen Karhulampi Päivi Tapola & Jarkko S. Tuusvuori: Keskipäivän aaveet - Jyri Schreckin runoilijankohtalo. Kuvat Schreckien kotialbumi ja muita lähteitä. Ulkoasu Göran de Kopior. 243 s. NTAMO 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Päivi Tapolan ja Jarkko S. Tuusvuoren kirjassa lähdetään siitä, että runoilija ja monipuolinen teatteriammattilainen Jyri Schreck  (1927-1982) on jäänyt liian vähälle huomiolle ja painumassa unohduksiin. Kirja pyrkii paikkaamaan tätä tilannetta ja tarjoamaan perustiedot ja -lähteistön toivottavasti vielä myöhemmin tehtäville tutkimuksille Schreckin tuotannosta. "Kirjassa hahmotellun näkemyksen mukaan Schreckin runojen, teatteritöiden ja mahdollisesti muidenkin julkisten aikaansaannosten taka-alalla voi erottaa traagisen kehityksen tai taantumisen hemmotellusta lapsesta ja sivistysperheen lupauksesta riippuvuuksien leimaamaksi ja unohdetuksi lahjakkuudeksi." Koska Jyri Schreck ...

Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni

Vapaus erehtyä vai turva? Kirjan kansi ja kuvat Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni. Kansi ja kuvat Sanna-Reeta Meilahti. 288 s. Gummerus 2024. 2. p. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katica painoi kasvonsa vihertävänharmaaseen kaarnaan, jonka jokaisen kolon ja pahkuran hän osasi ulkoa. Hän levitti siivet ympärilleen niin että jäi niiden sisään kuin koteloon. Siipien ulkopuolen nahka oli hiukan muuta ihoa paksumpaa, yhdessä puun kanssa ne suojelisivat häntä kylmältä. Siivenkärjet eivät ylettäneet koskettamaan toisiaan rungon vastakkaisella puolella. Sivistyneistön jäsenten siivet olivat surkastuneet, säälittävän pienet. Ne voisi sulkea siipivaljaiden sisään ja olla piittaamatta niiden tempomisesta, niiden kiusaannuttavasta kiivaudesta, jota ei pystynyt tahdonalaisesti hallitsemaan." Siiri Enorannan mielikuvitus uusien maailmojen keksimisessä tuntuu ehtymättömältä. Keuhkopuiden uni -romaanissa lukija saa tutustua Homo arboriks...

Elizabeth Strout: Burgessin pojat

Raakaa pilaa Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Burgessin pojat. Alkuteos The Burgess Boys , 2013. Suomennos Kristiina Rikman. Kirjan päällys Laura Lyytinen. 405 s. Tammi, Keltainen kirjasto 554. 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mutta kun Susan Burgessin poika sitten meni tekemään sen mitä teki - ja kun juttu sitten levisi lehdissä, jopa The New York Times kirjoitti siitä ja televisiossakin siitä oli juttua - sanoin puhelimessa äidilleni: "Taidan kirjoittaa kirjan Burgessin lapsista."     "Se onkin hyvä aihe", hän sanoi.     "Ihmiset eivät pidä siitä, että kirjoitan tuttavistani."     Äiti oli sinä iltana väsynyt. Hän haukotteli. "Ethän sinä heitä tunne", hän sanoi. "Ei kukaan koskaan tunne ketään." " Kirjan prologissa esitetty ajatus siitä kuinka vähän ylipäätään tunnemme toisiamme sopii hyvin aloittamaan Elizabeth Stroutin romaanin Burgessin pojat . Romaanin, joka kuv...

Toivo Tarvas: Huonosti hirtetty - Kertomuksia 1630-luvun Helsingistä

Riitaisaa porukkaa Toivo Tarvas: Huonosti hirtetty - Kertomuksia 1630-luvun Helsingistä. Esipuhe ja toimitus Juha Järvelä. 70 s. 2025  Ekirja lukupalvelussa.       "Rankka syyssade pieksi kaupungin mataloiden talojen liuskakivi- ja turvekattoja, ja vihainen tuuli tempoillen kolkutteli huonosti suljettuja ikkunaluukkuja.     Vantaanjoen varrella oleva pieni kaupunki näytti jo nukkuvan, vaikka kello oli vasta kahdeksan illalla. Pitkäaikaisista sateista lionneet kiveämättömät kadut olivat mustana mutavellinä, joka näytti vieläkin mustemmalta, kun kaduilla ei ollut mitään valaistusta. Vain siellä täällä huonosti suljettujen ikkunaluukkujen lomista pilkehti valoviiruja, jotka heijastelivat katujen lainehtivista lätäköistä, ilmaisten kuitenkin, että eräissä asumuksissa vielä valvottiin." Vanha Helsingefors Vantaajoen partaalla ei 1600-luvun alkupuolella vaikuta ainakaan  Toivo Tarvaksen tarinoissa miltään lintukodolta. Eletään viimeisiä aikoja, jolloin ...