Satunnainen ohilukija

Vääränlaisten rakkaustarinoiden kronikka Kirjan kansi Juri Patrikainen. Valokuva Ellen Karhulampi Abdulrazak Gurnah: Hylkääminen. Englanninkielinen alkuteos Desertion , 2005. Suomentanut Einari Aaltonen. Kirjan päällys Juri Patrikainen. 348 s. Tammen Keltainen kirjasto, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Ensimmäisestä kohtaamisesta liikkui tarina. Itse asiassa tarinoita oli useampia, mutta ajan ja kertomisen myötä niiden ainekset sulautuivat yhteen. Kaikissa versioissa hän ilmestyi aamun sarastaessa kuin tarussa ikään. Yhdessä versiossa hän oli varjohahmo. Hän kulki oudossa, vedenalaiselta vaikuttavassa hämyssä niin hitaasti, että lähestymistä tuskin huomasi: hän hivuttautui eteenpäin kuin kohtalo." Löysin Abdulrazak   Gurnahin uusimmasta suomennoksesta aika paljon samaa tematiikkaa kuin häneltä viimeksi lukemastani Kivisydämestä . Kun tutkin kirjojen alkuteosten ilmestymisvuosia, huomasin että Kivisydän on yli kymmenen vuotta Hylkäämistä myöhempi teos. Koloniali...

Carpe noctem, tartu yöhön Kirjan kansi Ville Laihonen. Valokuva Ellen Karhulampi Yövartiossa - Esseitä unettomuudesta. Toimittanut Esa Mäkijärvi. Päällys Ville Laihonen. Kannen kuva AdobeStock. 199 s. WSOY 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- Mutta kello kolme, kello kolme , voi Jeesus. Lääkärit sanovat, että keho on silloin niin sanotusti laskuveden tilassa, sielu roikkuu jossain ulkopuolella, veri liikkuu hitaasti. Ollaan lähimpänä kuolemista ilman että kuolee. Uni on kuoleman maapalstaa, mutta kello kolme on yhtä vauhkosilmäistä katonrajaan tuijottamista, eläimen mykkää kauhua, kuolemista elossa." (Miki Liukkonen, Elämä: esipuhe) Esseekokoelma unettomuudesta, tuosta tehoyhteiskunnan painajaisesta, kiinnosti minua välittömästi ilmestyttyään.  Kirjan aihepiiri, unettomuus ja erilaiset unihäiriöt, ei ole ollenkaan tuntematon minullekaan, vaan omakohtaista kokemusta on kertynyt vuosien ja vuosikymmenien ajalta niin ongelman kirjosta kuin sen ratkaisuistakin.  Pidä...

Alkuperä Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Voi Willam! Alkuteos Oh, William! Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen. 226 s. Keltainen kirjasto, Tammi 2022. "Koska olen kirjailija, kirjoitan kuin kirjoittaisin romaania, mutta tämä tarina on totta - niin totta kuin pystyn muistamaan." Jo muistakin Elizabeth Stroutin  kirjoista tuttu Lucy Barton on eronnut miehestään Williamista jo kauan sitten. Heidän välillään on kuitenkin vielä ystävyyden tapaista ja hiukan Lucylle yllättäen William pyytää Lucyn mukaansa lähtiessään selvittämään äitinsä puoleisia sukujuuriaan. Entinen pariskunta lähtee yhdessä matkaan, määränpäänään Maine, jossa William on saanut dna-sovelluksen kautta selville asuvan äitinsä sukua. Williamilla on sisarpuoli, josta hän ei ole tiennyt aikaisemmin mitään. Williamin biologinen isä on ollut natsi ja tuotu USA:han sotavankina ja tavannut Williamin äidin työskennellessään maatyöntekijänä. William ja Lucy ovat avi...

Maailmankaikkeuden virhe Kirjan kansi Jonna Nisu. Valokuva Ellen Karhulampi Maarit Verronen: Hiljaiset joet. 177 s. Kansi: Jonna Nisu. Aviador 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kenelläkään ei enää voinut olla epäilystä siitä, että tässä oli tosi kyseessä. Vähintään viisi miljardia kuollutta oli varovainen arvio, ja nyt puhuttiin avoimesti siitä miten parikymmentä vuotta sitten, tai ehkä jo vähän aiemmin, oli alkanut varmistua, että maailmankaikkeuden ja erityisesti sen galaksien rakenteessa oli jotakin outoa. Pitkään oli ajateltu, että rakennetta koskevat kosmologiset mallit olivat puutteellisia. Nyt tiedettiin, että mallit selittivät kaiken riittävällä tarkkuudella niin kauan, kuin maailmankaikkeus pysyi eristyksissä, niin kuin se oli suurimman osan ikäänsä pysynyt. Eristyneisyys vain oli jossain vaiheessa päättynyt. Oli alkanut aivan uudenlaisten kosmisten vuorovaikutusten kausi."    Maarit Verrosen dystopiassa maapallo tuhoutuu täysin asuinkelvottomaksi maailm...

On toinen taivas ja maa Kirjan kansi Elina Warsta. Valokuva Ellen Karhulampi Johannes Anyuru: Ixelles. Ruotsinkielinen alkuteos Ixelles, 2022. Suomentanut Outi Menna. Kansi Elina Warsta. 431 s. S&S 2024.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Jonain päivänä ihmiset sanoisivat, että jokin Miossa kuoli silloin kun hänen paras kaverinsa Denis ammuttiin, ja he ymmärtäisivät, että hän oli salaisesti alkanut jättää hyvästejä 2070:lle tavalla, jolla hän katsoi kiipeilytelineitä ja talojen betonijulkisivuja ja jolla hän sanoi hyvää yötä pikkusiskolleen ja antoi liioitellun isoja alennuksia tabuista ja ruohosta. Kaikki ihmettelisivät, minne he olivat lähteneet. Mio ja Ruth. Mikäli Ruth haluaisi tulla mukaan.     Ihan kohta. Tänä syksynä." Ruth toimii agentuurissa, jonka toimialalla ei ole nimeä. Hänestä  piti alun perin tulla runoilija. Nyt hän kirjoittaa työkseen todellisuutta uusiksi, vaikuttaa julkiseen mielipiteeseen erilaisten hankkeiden osalta...

Päätelmien punos Kirjan kansi Tony Eräpuro. Valokuva Ellen Karhulampi Keigo Higashino: Uskollinen naapuri. Suomennos Raisa Porrasmaa. Kansi Tony Eräpuro. 288 s. Punainen silakka, 2020. (Japaninkielinen alkuteos ilm. 2005.) Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vaikuttiko hän voivan hyvin?" Yukawa katsahti Kusanagiin. "Enpä tiedä. Ei hän sairaskaan näyttänyt olevan. Joka tapauksessa hän oli hankalasti lähestyttävä, tai sanoisinko epäsosiaalinen..." "Mies, joka ei paljasta sieluaan." Yukawa naurahti sarkastisesti. Yasuko on syystä muuttanut erilleen painostavasta ja väkivaltaisesta miehestään Togashista yhdessä teini-ikäisen tyttärensä Misoton kanssa. Kun mies pääsee hänen jäljilleen ollaan pian yhdessä dekkareiden perustilanteessa: miten kätkeä ruumis? Tämä kaikki tapahtuu kirjan parinkymmenen ensimmäisen sivun kuluessa. Lukija siis tietää kaikki perinteisen dekkarin tärkeät kysymykset mitä, missä, milloin, kuka ja miksi jo heti alkuun.  Avuksi kiperässä...

Luemme Osmania Kirjan kansi Richard Bravery. Valokuva Ellen Karhulampi Richard Osman: Ratkomme murhia. Alkuteos We solve murders , 2024. Suomennos Antti Saarilahti. Kannen suunnittelu ja kuvitus Richard Bravery. 464 s. Otava 2025. Samannimisen kirjasarjan 1. osa. "Mistäpä sitä tietää, milloin oma peli on menetetty. Mistäpä sitä tietää, että seisoo asemalaiturilla, jonka päälle juna kaatuu." Richard Osmanin Torstain murhakerho -sarja on kuulunut lempidekkareihini cozy crime -osastolla, kuten blogini lukijat epäilemättä ovat huomanneet. Siksi olinkin pettynyt, kun kirjailija ilmoitti toistaiseksi viimeisessä sarjan osassa jättävänsä sarjan hetkeksi tauolle ja ryhtyvänsä kirjoittamaan uutta sarjaa. En siis varsinaisesti odottanut vesi kielellä tähän uuden sarjan ensimmäiseen osaan tarttumista, pikemminkin vähän kitkerä maku suussa. Tämähän on menestyksen hinta kirjailijoille: lukijat kiintyvät kirjailijan luomiin hahmoihin niin, etteivät haluaisi tämän tuhlaavan aikaansa mihin...