Satunnainen ohilukija

Ihmisten ja puiden jaettu elämä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Jenni Noponen. Elif Shafak: Kadotettujen puiden saari. Englanninkielinen alkuteos: The Island of Missing Trees, 2021. Suomentanut Helinä Kangas. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 395 s. Gummerus, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kartta on vain kaksiulotteinen kuvaus, sattumanvaraisia symboleja ja jyrkkiä viivoja, jotka määrittävät, kuka on vihollisemme, kuka ystävämme, kuka ansaitsee rakkautemme, kuka vihamme ja kuka silkan välinpitämättömyytemme.  Kartanpiirustus on eräs tapa kertoa voittajien tarinoita. Hävinneiden kertomista tarinoista ei karttoja laadita." Elif Shafakin viimeisimmän kirjan punaisena lankana kulkee ihmisten ja puiden kohtalonyhteys. Eivät ainoastaan puut ole kadonneet Afroditen synnyinsaaren Kyproksen sotaisan historian ja saaren turkkilaisen ja kreikkalaisen väestönosan välisten taisteluiden seurauksena. Myös ihmisiä katosi. He olivat tavallisia siviileitä: nuoria, eläkelä

Miehistä ja naisista Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Paula Pohli. Claire Keegan: So late in the day. Stories of women and men. 119 s. Kannen kuva Paula Pohli. Grove Press, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Never had she seen such beautiful stones, clanking like delft under her feet each time she moved. She wondered how long they had lain there and what type of stone it was - but what did it matter? They were here, now, as she was." Claire Keeganin  suomennettujen herkkävireisesti havainnoivien pienoisromaanien jälkeen hänen vielä kääntämätön novellikokoelmansa avaa näkyviin hieman toisenlaisen Keeganin. Kärjekkäämmän. Kolmen novellin kokoelma käsittelee miesten ja naisten välisiä suhteita. Ensimmäisen, kokoelman pisimmän ja niminovellin, protagonistina on mies. Novelli kuvaa miehen ja naisen suhteen kehittymistä, avioitumispäätöstä ja sen jälkeistä suhteen viilenemistä, jonka syitä kertojan on vaikea oivaltaa. Lukijalle ne tuntuvat miehen kertoman tarin

Helmet-lukuhaaste 2024 Copyright: Vittorio Giardino. Vuoden lukuhaasteen valmistuminen on aina juhlaa. Tänä vuonna haaste oli viidenteni ja juhlaa vietettiin juhannuksena, jolloin Vish Puri -dekkari viimeisenä naulasi haasteen valmiiksi, jutut kirjoista ovat täällä blogissa sitten ilmestyneet sen jälkeen omaan tahtiinsa. Hyvä lukuvuosi, tai sen puolikas - mitä muuta voisi sanoa, kun itse valitsee ja saa lisäksi läjäpäin hyviä vinkkejä muilta haasteen suorittajilta, kirjablogeista ja FB:n kirjallisuusryhmistä. Kaikista kirjoista löytyy tuttuun tapaan linkitys blogijuttuuni. Koska esittelen blogissa vain kirjoja, joita voin suositella, nämä kaikki sopivat haastekohtaan 50. kirjastolainen suosittelee, mikäli hyväksyy tässä kohdassa sen, että kirjastolaisena olen jo EVP. Olen merkinnyt tähdellä minua eniten koskettaneet teokset, muutama kirja on saanut kaksikin tähteä. Nämä kirjat ovat erinomaisia, ja sen lisäksi vielä jollakin henkilökohtaisella tavalla minulle merkittäviä. Vähän havainto

Bestiario oudoista olennoista Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Iira Oivo. Jorge Luis Borges & Margareta Guerrero: Kuvitteellisten olentojen kirja. Espanjankielinen alkuteos El libro de los seres imaginarios, 1969. Suomennos ja jälkisanat Sari Selander. Graafinen suunnittelu Iira Oivo. 277 s. Teos, Baabel-sarja 2009. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Nimensä puolesta tähän kirjaan voisi sisällyttää prinssi Hamletin, pisteen, viivan, pinnan, hyperkuution, kaikki yleisnimet sekä ehkä myös jokaisen meistä ja jumaluuden. Toisin sanoen miltei koko universumin. Tästä huolimatta ohjenuoranamme on ollut seurata 'kuvitteellisten olentojen' synnyttämää välitöntä mielleyhtymää, ja niin olemme laatineet käsikirjan oudoista olioista, jotka ihmisen mielikuvitus on loihtinut esiin eri aikoina ja eri paikoissa." Bestiarioiden, eli hirviö- ja eläinlajien luetteloiden, julkaiseminen on kiehtova tapa. Kun kirjastonhoitaja ja kirjailija Jorge Luis Borges julkaisi sellaisen

Karkkipussi dekkarien ystäville Kuva: Ellen Karhulampi. Ostettavissa oleva kokoelma osana hotellin huonevarustusta, johon kuuluu myös hotellin ravintola Pajan Manserock-levy. Kirjan kansi: Timo Ahola. Rikospaikka Tampere. 16 novellia. Kansi: Timo Ahola. 269 s. CrimeTime-kirjailijaosuuskunta, 2022 (/2016) Kirjan novellistit ovat: Tapani Bagge, Kari Häkämies, Seppo Jokinen, JP Koskinen, Tuomas Lius, Max Manner, Eppu Nuotio, Juha Numminen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Markku Ropponen, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen, Jukka Valli. Oma ostos Hotelli Tornista, kiitokset hotellille hienosta ideasta. Kirjaa löytyy 1 kpl Helsingin seudun kirjastoista. "Juna pysähtyi Tampereen asemalle. Tuprutti lunta. Heräsin syvästä unesta ja katsahdin uteliaana ikkunasta ulos. Petyin, vai petyinkö sittenkään? Maisema ei ollut juurikaan muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Ja mitä oikeastaan olin odottanut? Pilvenpiirtäjiä vai ilman kuljettajia liikkuvia älybusseja? Ei

Kello nimeltä vaimo Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Tuomo Parikka. Ane Riel: Tiima. Tanskankielinen alkuteos Urväerk, 2021. Suomentanut Katriina Huttunen. 214 s. Kansi: Tuomo Parikka. Aula & CO, 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hän ei ollut varma, miksi itki. Ehkä sitä pientä poikaa ei ollut olemassa, hän ajatteli. Ehkä hän oli alkanut nähdä näkyjä? Mitä hyödytti nähdä tarkasti, jos sitä, mitä hän näki, ei ollut olemassa?" Ane Rielin kirjat ovat olleet lukulistallani jo muutaman vuoden. Sen perusteella, mitä olin niistä lukenut, tiesin pitäväni niistä. Näin kävikin, kun vihdoin tartuin ensimmäiseen hänen kirjaansa. Ilmaisu tosin tuntuu vaimealta: en pitänyt Tiimasta, rakastin sitä. Lukiessani huokaisin onnellisena: kuinka joku voi kirjoittaa näin, luoda tällaisen todellisuuden?! Surullisen ja kipeää tekevän osuvan, mutta niin toden ja omanlaisensa. Alma elää yksinään talossaan eikä halua tavata ketään. Päivät toistuvat samanlaisina, ruokakaupan lähetti